Guadeloupe

Wikipedia

Kirkko Guadeloupessa.

Guadeloupe (virallisesti Guadeloupen departementti) on saaristo Karibianmerellä. Sen pinta-ala on 1 704 km². Hallinnollisesti Guadeloupe on Ranskan merentakainen departementti (département d'outre-mer ja myös région). Asukkaita on 436 000 (2002).

Guadeloupe muodostuu viidestä saaresta: Basse-Terre, Grande-Terre (Grande- ja Basse-Terren välissä on kapea meren kanava, jota kutsutaan suolajoeksi), La Désirade, Îles des Saintes ja Marie Galante. Hallinnollisesti Guadeloupeen kuuluvat myös kauempana pohjoisessa olevat Saint Barthélemy ja ranskankielinen osa Saint-Martinia.

[muokkaa] Historiaa

Alueen alkuperäiset asukkaat olivat Arawak-intiaaneja. Vuonna 1493 Kristoffer Kolumbus löysi saaren toisealla matkallaan ja oli ensimmäinen eurooppalainen, joka asteli Guadeloupen maaperällä. Eurooppalaiset ottivat alueen hallintaansa saaren vuona 1493 Kardinaali Richelieun miehittyään saaren. Asutus oli aluksi vaikeaa koska kulkutaudit ja nälänhätä terrorisoi saarta. Vuoden 1644 vaihella saarella alettiin viljellä sokeriruokoa.

1700-luvulla kahvia ja puuvillaa ruvettiin kasvattamaan mutta sokeri pysyi saaren tärkeänä vientituotteenna. Saari joutui suoraan Ranskan siirtomaaksi vuonna 1674. Englantilaiset kuitenkin miehitti saaren vuosina 1691 ja 1703. Saari pysyi kuitenkin Ranskalla.

Ranskan suuren vallankumouksen aikana saarella oli 100 000 asukasta joista 14 000 oli valkoisia ja loput afrikkalaisia orjia ja niiden jälkeläisiä.

Englantilaiset kaappasivat saaren vuonna 1794. Muutama kuukausia myöhemmin nousi konventin lähettämänä ranskialainen Victor Hugues pienen armeijansa kanssa maihin. Hän lakkautti orjuuden ja karkotti britit mustan väestön tuella vuonna 1794.

Hugues teloitti aateliset ja suurtillaiset jotka olivat asettanautuneet englantilaisten puolella.

Napoleon Bonaparte lähetti saarelle kenraali Richepensen palauttamaan järjestystä mustien kapinan aikana. Orjuus palautettiin takasin vuonna 1892.

Englantilaiset miehittivät saaren uudelleen vuonna 1810 mutta se palautettiin takaisin 1816.

Emämaan sokeri yhtiöt astuivat 1800-luvulla suurplantaaseiden tilalle. Tämä aiheutti sosiaalisia ongelmia 1800-luvulla ja 1900-luvulla. Ranskan deparmentti saaresta tuli 1946.

Saarella oli kapinoita maalis-ja toukokuussa vuonna 1967. Kapinan takana oli kansallinen järjestö joka oli saanut kannatusta maolaisuudelta ja castrolaisuudelta ja vaati saarelle itsenäisyyttä

Tammikuussa 1971 sokeriteollisuuden työntekijät ryhtyivät järjestämään suuria lakkoja ja Ranska päätti antaa saarella laajemman itsehallinnon.

[muokkaa] Väestö

Suurin osa Guadeloupen asukkaista ovat mustia entisten orjien jälkeläisiä. Kun orjuus lakkautettiin lopullisesti vuonna 1848 lähtivät plantaaseilta ja asettuivat asumaan karuille asumattomille alueille. Vuosina 1854-1885 saarella tuottiin 45 000 intialaista sopimustyöläisinä kun heidän pesti päättyi noin 39 000 intialaista jäi saarelle. Ranskalaisia jotka toimivat virkamiehinä ja esimiesasemissa on vain 9,5 %väestöstä. Muuttoliikenne Ranskaan kasvoi vuodesta 1962 alkaen.