Englanti

¹Yhdistyneen kuningaskunnan lyhenteet.
²Ranskaa, tarkoittaa Jumala ja oikeuteni.
³Englannilla ei ole virallista kansallislaulua. God Save the Queen on käytännössä Yhdistyneen kuningaskunnan kansallislaulu, mutta sitä käytetään myös Englannin tunnuksena.

Englanti (engl. England, äännetään IPAn mukaan [iŋglənd]^[1]) on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa pääasiassa Ison-Britannian saarella. Englanti on Yhdistyneen kuningaskunnan osista suurin sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan. Sen väestö muodostaa yli 83 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan väestöstä ja alaltaan Englanti peittää kaksi kolmannesta saaresta. Englanti jakaa rajan Walesin kanssa lännessä ja Skotlannin kanssa pohjoisessa. Maata ympäröi Pohjanmeri, Irlanninmeri, Atlantti ja Englannin kanaali.

Englannilla ei ole ollut itsehallintoa vuoden 1707 unionisopimuksen jälkeen, jolloin Ison-Britannian kuningaskunta perustettiin. Se kuitenkin poikkeaa lakijärjestelmältään Skotlannista ja Pohjois-Irlannista, sekä myös pienemmistä alueista kuten Mansaaresta, koska se kuuluu Englannin ja Walesin kokonaisuuteen. Englannin suurin kaupunkialue, Lontoo, on myös Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunki.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Englannin historia

Englanti yhtenäisenä maana muovautui 600-luvun ja 800-luvun välisenä aikana anglien, saksien ja juuttien kuningaskuntien vähittäisen yhdistymisen myötä. Wessexin kuningasta Egbertiä (kuoli 839) pidetään yleisesti ensimmäisenä koko Englannin kuninkaana, vaikkakin hänen arvonimensä oli Bretwalda (sananmukaisesti Britannian lääninherra) ja teoriassa hän oli samanarvoisten englantilaisten hallitsijoiden johtaja. Arvonimi Englannin kuningas syntyi kaksi hallitsijapolvea myöhemmin, ja sen ensimmäinen kantaja oli Alfred Suuri, joka vapautti Lontoon viikinkien hallinnasta ja hallitsi 871–899. Seuraavina vuosisatoina skandinaavit saivat jalansijaa Englannista, ja Englannin kuningaskunnasta tuli yli puoleksi vuosisadaksi osa Knuut Suuren luomaa laajaa tanskalaisvaltakuntaa, kunnes se sai hetkeksi itsenäisyyden anglosaksi Edvard Tunnustajan tultua kuninkaaksi. Vilhelm Valloittajan normannien saapuminen muutti Englannin suunnan 1066.

Bayeux'n seinävaate, jossa on kuvattuna Englantia valtaavat normannit.

Joskus Englannin historian katsotaan alkavan vasta Vilhelm Valloittajan valtaannoususta 1066. Hän järjesteli uudelleen englantilaisen aristokratian, mutta hänen ei voida sanoa perustaneen tai yhdistäneen maata. Suuri osa olemassa olevasta anglosaksisesta infrastruktuurista säilyi ja normannisiirtolaiset muodostivat Englannissa vain vähemmistön, joskin vallassaolevan sellaisen. Normannivalloitus on kuitenkin merkittävä useista syistä. Se lähensi Englantia manner-Eurooppaan ja vähensi skandinaavivaikutusta, loi yhden Euroopan kehittyneimmistä hallitusjärjestelmistä, muutti englannin kieltä ja kulttuuria ja laski perustan Englannin ja Ranskan välisille konflikteille, jotka jatkuivat 1800-luvulle.

Seuraavina vuosisatoina Englanti oli Ranskaan painottuvan valtion tärkeä osa, tittelin "Englannin kuningas" ollessa lähinnä ranskankielisten, Ranskan alueita hallinneiden herttuoiden toissijainen titteli. He käyttivät Englannin voimavaroja Ranskan alueidensa vahvistamiseen ja laajentamiseen satavuotisessa sodassa. Vasta kun Ranskan alueet oli menetty, Englannin kuninkaat omaksuivat Englannin valtaväestön "kansallisuuden" ja kielen.

Walesin ruhtinaskunta oli Englannin kuninkaiden alaisuudessa Rhuddlanin asetuksesta 1284, ja osa Englantia siitä tuli 1535.

Englannin uskonpuhdistuksessa, joka alkoi Henrik VIII:n kaudella vuonna 1521, katolisen kirkon valta poistettiin ja korvattiin kuninkaanvallalla ja katolisesta kirkosta riippumaton Englannin kirkko perustettiin. Englannin uskonpuhdistus erosi muun Euroopan uskonpuhdistuksesta siinä, että se oli luonteeltaan enemmän poliittinen kuin teologinen.

Englannin sisällissota oli sarja aseellisia yhteenottoja parlamentaristien ja rojalistien välillä vuosina 1642-1651. Se johti kuningas Kaarle I:n mestaamiseen ja Englannin julistamiseen tasavallaksi ja sitten Oliver Cromwellin hallitsemaksi lordiprotektoraatiksi. Sisällissodan johdosta Englannin kirkon monopoliasema uskontokysymyksissä murtui. Pian Cromwellin kuoleman jälkeen Kaarle II nousi valtaistuimelle ja monarkia palautui. Poliittisesti sisällissota merkitsisi sitä, etteivät kuninkaat voineet enää hallita ilman parlamenttia, joskin asia vahvistui vasta mainiossa vallankumouksessa myöhemmin samalla vuosisadalla.

Jo aiemmin personaaliuniossa olleet Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat yhdistyivät saman poliittisen järjestelmän alle vuonna 1707.

[muokkaa] Politiikka

Ison-Britannian kuningaskuntaan liitettiin vuonna 1800 liittosopimuksella Irlannin kuningaskunta, myöhemmin liittoon jäi vain Pohjois-Irlanti ja nykyisen mallinen Yhdistynyt kuningaskunta syntyi. Sen jälkeen Isoa-Britanniaa on hallinnut yhteinen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Vuonna 1999 Skotlanti ja Wales saivat omat parlamenttinsa ja Englanti jäi ainoaksi Ison-Britannian osaksi unionivaltiossa ilman edustavaa elintä.

Eräät tahot ovat kaivanneet uutta Englannin parlamenttia, mutta nykyinen Labour- eli työväenpuolueen johtama hallitus pitää Englantia liian suurena alivaltiollisen edustuselimen omaavaksi yksiköksi ja ajaa sen sijaan paikallishallitusten perustamista. Kannatus Englannin parlamentille on suurinta maan pohjoisosissa.

Toisin kuin muissa osissa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Englannissa ei juuri kukaan kaipaa itsenäistymistä. Tämä johtuu pääosin Englannin johtavasta asemasta kuningaskunnassa.

Lainsäädännössä Englanti on samassa yksikössä kuin Wales vuoden 1284 Rhuddlan-asetuksen ja vuoden 1536 unionisopimuksen voimaanastumisten jäljiltä. Skotlanti ja Pohjois-Irlanti ovat erillisiä yksiköitä myös lainsäädännössä.

[muokkaa] Paikallishallinto

Englanti on paikallishallintoa varten jaettu yhdeksään lääniin, jotka puolestaan on jaettu yhteensä 81 kreivikuntaan. Suur-Lontoon lääni (Greater London) ei kuitenkaan kuulu mihinkään kreivikuntaan. Lisäksi maassa on 354 kuntaa, jotka toimivat paikallishallinnon alimpana tasona.

[muokkaa] Maantiede

Englanti käsittää Ison-Britannian saaresta kaksi kolmasosaa sijoittuen sen etelä- ja keskiosaan. Maalle kuuluu myös joitakin saaria, joista suurin on Wightsaari. Englanti on Skotlantia ja Walesia lähempänä manner-Eurooppaa, sillä matkaa Ranskaan Englannin kanaalin kautta on lyhimmillään vain 38 kilometriä. Kanaalin tunneli Folkestonen lähellä yhdistää Englannin mantereeseen. Yhdistyneen kuningaskunnan sekä Englannin ja Ranskan raja on tunnelin puolivälissä.

Pääosa Englantia on kumpuilevia kukkuloita, mutta pohjoisessa on vuoristoisempaa. Siellä Penniinien matala vuorijono jakaa lännen ja idän. Itäisessä Englannissa on myös matalaa suota, mistä suuri osa on kuivatettu hyötykäyttöön.

Englannin suurin kaupunki on Lontoo, joka koostuu itse asiassa 32 kuntatasoisesta alueesta ja varsinainen Lontoon City on hyvin pieni. Toiselle sijalla asetetaan yleensä Manchester tai Birmingham. Muita suuria kaupunkeja ovat Liverpool, Leeds, Newcastle, Nottingham, Bristol ja Sheffield. Yhdysvaltalaisen kaupunkimääritelmän mukaan kuusi suurinta kaupunkia ovat järjestyksessä Birmingham, Leeds, Sheffield, Bradford, Liverpool ja Manchester. On huomattavaa, että Manchester on vasta kuudennella sijalla yhdysvaltalaismääritelmän mukaan eikä Lontoo ole kuuden suurimman joukossa ollenkaan, koska se ei ole yksi kunnallishallintoalue.

Korkein Englannissa mitattu lämpötila oli 38,5 Celsius-astetta 10. elokuuta 2003 Kentissä. Englannin alhaisin todettu lämpötila on −26,1 Celsius-astetta 10. tammikuuta 1982 Newportin lähellä Shropshiressa.

Englannin merkittävimmät joet ovat Thames, Severn, Trent, Humber, Yorkshire Ouse, Tyne, Mersey, Dee ja Avon.

[muokkaa] Kulttuuri

[muokkaa] Juhlapäivät

Päivämäärä	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä	New Year's Day
perjantai ennen pääsiäissunnuntaita	Pitkäperjantai	Good Friday
maanantai pääsiäissunnuntain jälkeen	Toinen pääsiäispäivä	Easter Monday
toukokuun ensimmäinen maanantai	Vappu	May Day tai Labour Day
toukokuun viimeinen maanantai	Helluntai	Whitsun
elokuun viimeinen maanantai	–	Summer Bank Holiday
25. joulukuuta	Joulupäivä	Christmas Day
26. joulukuuta	Tapaninpäivä	Boxing Day	Perinteen mukaan juhlapäivää lykättäisiin päivällä, jos se sattuisi sunnuntaiksi, mutta nykyään tätä noudatetaan harvemmin.

[muokkaa] Lähteet

↑ Raija Hurme, Maritta Pesonen ja Olli Syväoja (1995): Englanti–suomi suursanakirja. English–Finnish General Dictionary. WSOY ja Valitut Palat. ISBN 951-584-128-3.

Yhdistyneen kuningaskunnan osat
Englanti \| Skotlanti \| Wales \| Pohjois-Irlanti

Erillisalueet: Anguilla, Bermuda, Brittiläinen Intian valtameren alue, Brittiläiset Neitsytsaaret, Caymansaaret, Falklandinsaaret, Gibraltar, Guernsey, Jersey, Mansaari, Montserrat, Pitcairn, Saint Helena, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret sekä Turks- ja Caicossaaret.