Dubrovnikin piiritys
Wikipedia
Dubrovnikin piiritys oli Kroatian sodan merkittävimpiä tapahtumia. Dubrovnikin kaupunki kärsi vakavia vaurioita 7 kuukautta kestäneessä piirityksessä, jonka aikana sitä tulitettiin sekä maalta että mereltä.
[muokkaa] Kaupunki saarretaan
Dubrovnikin ympärillä oleva laajempi alue joutui serbien saartamaksi syksyllä 1991. Kaupungin ympäristössä taisteltiin syyskuun viimeisinä päivinä. Serbit ja montenegrolaiset saapuivat Dubrovnikin provinssiin 1. lokakuuta ja saartoivat kaupungin samana päivänä. Kroaattipuolustajat olivat hyvin heikkoja eivätkä kyenneet merkittävään vastarintaan. Hyökkääjät katkaisivat veden ja sähkön seuraavana päivänä ja alkoivat tulittaa kaupunkia harvakseltaan. Kahdessa viikossa serbit olivat vallaneet kaupungin ympäristöstä suuria alueita ja saaneet pitävän saartorenkaan. Armeija asettui hyviin asemiin vuorille pohjoiseen ja itään Dubrovnikista, jossa ei ollut merkittävää puolustusta.
Jugoslavian merivoimat saartoivat kaupungin Adrianmereltä päin. Kaupunkia pommitettiin tykistöllä ja kranaatinheittimillä ensimmäisen kerran rajusti 6. lokakuuta. Sotilaallista perustetta tälle ei ollut. Jugoslavian armeijan viralliset tiedotteet ja Jugoslavian uutistoimisto Tanjug kertoivat avoimesti sotatoimista kaupunkeja vastaan. Armeija ei kuitenkaan yrittänyt hyökätä kaupunkiin.
Välitön syy Dubrovnikin saartoon oli Kroatian suorittama serbien valvoman Jugoslavian liittoarmeijan kasarmien saarto Kroatiassa. Dubrovnikin piirityksen tarkoitus lienee ollut kostaa historialliselle Dubrovnikin tasavallalle ja saada pala Adrianmeren rannikkoa. Serbiakateemikkojen miestä Dalmatian asukkaat olivat katolilaistuneita serbejä, eivät kroaatteja. Paikalliset asukkaat eivät kannattaneet näitä ajatuksia.
[muokkaa] Pommitukset
Jugoslavian armeijaa Dubrovnikin seuduilla komensi Pavle Strugar. Hän johti liittoarmeijan toista operaatioryhmää, jossa oli noin 20 000-35 000 sotilasta. Jugoslavian laivastoa johti vara-amiraali Miodrag Jokić. Lähimmillään serbit olivat alle kilometrin päässä kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla. Heidän asemansa olivat kaikki hyvin korkeilla huipuilla. Kaupungin ajoittainen pommittaminen kranaateilla jatkui 24. lokakuuta asti. Seurasi lyhyt tauko, mutta pommitus alkoi uudelleen 30. lokakuuta. Öisin kroaattikommandot toimittivat pikaveneillä tarvikkeita kaupunkiin.
Rajuin Dubrovnikin pommitus lienee ollut 6. joulukuuta, jolloin kuoli 14 siviiliä. Tämä muistetaan "Pyhän Nikolaksen päivän tulituksena". Tulitus alkoi kello 5:48, jolloin Dubrovnikin vanhaankaupunkiin alettiin ampua 82 millimetrin raketteja. Näistä 48 osui rakennuksiin, osa myös uuteen kaupunkiin. Tulitusta jatkettiin 82 millimetrin kranaatinheittimen kranaateilla, joista osui 232. 120 millimetrin kranaatteja ammuttiin 364 kappaletta. Tulitusta jatkui kello 11:30 asti ja se sytytti tulipaloja osuma-alueellaan. Useimmat kranaatit osuivat vanhankaupungin luoteisosaan sekä satamassa oleviin veneisiin ja laivoihin. Serbien tulituksen ilmiselvä tarkoitus oli tuhota vanhaakaupunkia, joka on UNESCOn maailmanperintökohde.
Tulitusten lähtöpaikat olivat Bosankan, Prgatin ja Zarkovican suunnassa lounaassa. Lokakuun ja marraskuun pommitusten aiheuttamat tuhot olivat huomattavasti vähäisempiä kuin tulitus 6. joulukuuta. Kaikkiaan 70% vanhankaupungin katoista tuhoutui, ja monet rakennuksista paloivat.
[muokkaa] Tulitus jatkuu neuvotteluista huolimatta
Neuvottelut saarron purkamiseksi aloitettiin 15. lokakuuta 1991 ja sopimus saatiin aikaan 5. joulukuuta, mutta merisaarrosta vastaava vara-amiraali Jokić ei allekirjoittanut sitä ennen kuin 7. joulukuuta 1991. Tulitus jatkui ainakin 8. joulukuuta asti. Tästä syytetään muiden lisäksi Jugoslavian armeijan "Ramboksi" kutsuttua upseeria Vladimir Kovačevićia. 7. joulukuuta mennessä Jugoslavian armeija oli surmannut ainakin 43 kaupungin asukasta ja vaurioittanut merkittävästi kaupungin historiallisesti arvokasta vanhaa osaa. Yhteensä vanhaankaupunkiin ammuttiin noin 1000 kranaattia.
Dubrovnikin saarto aiheutti historiallisesti arvokkaan kaupungin tuhoamisen takia serbien maineen alenemista. Kaupunki pysyi saarrettuna 12. toukokuuta 1992 asti, jonka jälkeen saartajat työnnettiin pois vaiheittain kaupungin ympäristöstä. Dubrovnikin vanhaa kaupunginosaa tulitettiin vielä toukokuussa ja kesäkuussa 29. toukokuuta 1992 alkaen. Jugoslavian armeija vetäytyi Dubrovnikin/Konavlen alueelta vasta lokakuussa 1992. Kaupunkia uhkasivat serbien hyökkäykset vielä vuoteen 1995 asti.
