Voikko

Wikipedia

Voikko (engl. palomino, ruots. isabell, saks. Isabell, ransk. palomino) on hevosen väri, jota vierasperäisesti kutsutaan joskus myös palominoksi tai isabellanväriksi. Voikko on karvaltaan vaaleanruskea ja sillä on hyvin vaaleat, kermanväriset jouhet. Väri on yleensä hyvin kaunis, ja tällaiset hevoset ovatkin kautta aikojen olleet suosittuja ja haluttuja.

Voikko on yksi esimerkki voikkoväreistä, joissa voikko- eli kermageeni vaalentaa hevosen karvaa. Voikon tapauksessa hevosen pohjaväri on rautias. Ruunikkopohjainen voikkoväri on ruunivoikko, mustapohjainen mustanvoikko. Ruunivoikot näyttävät lähinnä karvaltaan keltaisenruskeilta ruunikoilta, ja ne on aiemmin yleensä nimetty hallakoiksi. Mustanvoikot ovat melko vaikeita tunnistaa: ne ovat jouhiltaan lähinnä mustia, karvaltaan tavallisesti harmahtavan tummanruskeita, ja voivat sekoittua tummanruunikoihin tai hiirakoihin. Voikkovärisillä hevosilla korvien reunat ovat yleensä tummat ja korvien sisällä selvästi vaaleampaa karvaa, mikä voi auttaa värin tunnistamisessa.

Koska voikkogeeni on epätäydellisesti vallitseva, molemmilta vanhemmiltaan sen perinyt hevonen vaalenee kauttaaltaan lähes puhtaan valkoiseksi. Aikaisemmin tällaisia hevosia on kutsuttu virheellisesti albiinoiksi (joita hevosissa ei lainkaan tunneta), nykyään nimitys on lähinnä kermanvärinen. Kermanvärisillä hevosilla on vaaleansiniset silmät sekä vaaleanpunainen turpa ja silmänympärykset. Silmien värin vuoksi ne on toisinaan tunnettu nimellä blue-eyed cream (BEC) eli sinisilmäinen kermanvärinen, lähinnä erotuksena joskus hyvin vaaleiksi jäävistä tavallisista voikoista. Kermanvärisiä yksilöitä ei hyväksytä monissa varsinkaan poniroduissa (esimerkiksi newforestinponi ja gotlanninruss), vaikka voikot sinänsä yleensä kelpaavatkin. Kermanvärisen hevosen pohjaväriä on tavallisesti vaikea määrittää pelkän ulkonäön perusteella, mutta rautiaspohjainen kermanvärinen tunnetaan nimellä cremello, ruunikkopohjainen perlino (jolla harja ja häntä ovat yleensä hiukan tummemmat kuin muu karva) ja mustapohjainen smoky cream.

[muokkaa] Voikkovärit ja rodut

Varsinaisten voikkovärien esiintyminen on monessa hevosrodussa ollut pitkään epäselvä asia, koska tunnusomaisen näköiset ruunivoikot on vanhastaan erityisesti poniroduissa yleensä kirjattu "hallakoiksi", ja toisaalta voikot ja liinaharjaiset vaaleanrautiaat ovat sekoittuneet keskenään. Nykytietämyksen perusteella voikkogeenin läsnäolon paljastaa ei-toivottujen "albiinojen" eli kermanväristen yksilöiden syntyminen rotuun, kun taas niiden täydellinen puuttuminen on yleensä ottaen merkki siitä, ettei geeniä rodussa esiinny. Toisaalta esimerkiksi suomenhevosella voikkogeeni on jalostusvalintojen vuoksi harvinaistunut siinä määrin, että nykypäivänä tunnetaan vain yksittäisiä samaan sukuun kuuluvia voikkoja eikä kermanvärisiä yksilöitä tiedetä olleen olemassa ainakaan vuosikymmeniin[1].

Voikkovärejä esiintyy suomenhevosen lisäksi muiden muassa eestinhevosilla, connemaranponeilla, newforestinponeilla, walesinponeilla, gotlanninrusseilla, islanninhevosilla, shetlanninponeilla, vuonohevosilla (voikonhallakot), englannintäysiverisillä ja puoliverisillä sekä quarterhevosilla, tennesseenwalkereilla ja suurimmalla osalla muistakin yhdysvaltalaisista ratsuroduista. Kaikissa näistä roduista voikkovärejä ei kuitenkaan virallisesti tunneta, vaan voikkoväriset yksilöt rekisteröidään lähinnä rautiaiksi tai ruunikoiksi. Kermanväriset yksilöt ovat lähes kaikissa roduissa ei-toivottuja ja kantakirjaan kelpaamattomia.

Rotuihin joissa voikkovärejä ei muunlaisista käsityksistä huolimatta esiinny kuuluvat muiden muassa haflinger ja arabianhevonen.

[muokkaa] Palominot

Yhdysvalloissa pidetään palomino-hevosrekisteriä[2], joka rekisteröi väriltään voikkoja hevosia tähän "värirotuun". Palominorekisteriin otetulta hevoselta vaaditaan osapuilleen yhdysvaltalaisen kultakolikon värinen karva ja sen jouhien on oltava 85-prosenttisesti valkeat, mutta myös muita niin värityksen yksityiskohtiin kuin hevosen rakenteeseen ja kokoonkin liittyviä vaatimuksia on.

Varsinaiselta rodultaan palominon toivotaan edustavan jotakin lukuisista yhdysvaltalaisista ratsuhevosroduista (muiden muassa amerikanratsuhevonen, quarterhevonen ja tennesseenwalker) tai olevan arabianhevonen tai englannintäysiverinen, ja myös kuuluvan rotunsa rekisteriin. Palominorekisteriin kuitenkin hyväksytään myös yksilöllisten ominaisuuksien osalta kriteerit täyttäviä hevosia, jotka eivät kelpaa roturekistereihin mutta joiden polveutuminen yleensä tunnetaan. Erityisesti ruunien osalta polveutumisvaatimuksista joustetaan eikä värityksenkään yksityiskohdista olla niin tarkkoja.

Osa palominoiksi rekisteröidyistä hevosista ei ole geneettisiä voikkoja vaan luultavasti lähinnä liinaharjaisia vaaleanrautiaita. Tämä on selvää jo siksi, että esimerkiksi arabianhevosilla ei voikkogeeniä esiinny lainkaan. Myös voikkovärien jalostus on ongelmallista, koska voikkovärien genetiikan vuoksi voikkoja keskenään parittamalla syntyy auttamatta myös tavallisia rautiaita ja (yleensä ei-toivottuja) kermanvärisiä. Ainut varma tapa tuottaa voikko on parittaa cremello ja tavallinen rautias.

[muokkaa] Buckskin-hevoset

Buckskin on englanninkielinen nimi hevosvärille, joka nykyisin suomentuu lähinnä ruunivoikoksi. Ennen voikko- ja hallakkovärien genetiikan ymmärryksen selkeytymistä tällä nimellä saatettiin kuitenkin kutsua myös hallakkovärejä, etenkin ruunivoikkoja joskus paljonkin muistuttavia kellahtavia ruunihallakoita. Hevosten värijalostuksessa ei näistä syistä myöskään pitkään ollut mitään yhtenäistä käsitystä siitä, saiko tai pitikö buckskinilla olla siima tai miten tummat ja tasaisen väriset sen jouhien piti olla. Myös vaalea siimaselkäinen ruunikko saattoi tulla nimetyksi tämän väriseksi.

Yhdysvalloista kotoisin olevan kansainvälinen buckskin-järjestö[3] ottaa nykyisin rekisteriinsä - eriteltyinä - väriltään ruunivoikkoja tai hallakoita (hiirakko, ruunihallakko tai punahallakko) hevosia. Kyseessä onkin hiukan palominon tapainen "värirotu", joka perustui alun perin siihen ajatukseen että ruunivoikot ja hallakot hevoset on värinsä ohella perineet esivanhemmiltaan erityisominaisuuksia, kuten sitkeyttä ja kestävät kaviot.

Buckskin-rekisteriin pääsevältä hevoselta vaaditaan värin lisäksi yli 142 sentin säkäkorkeus. Se ei saa olla kirjava tai tiikerinkirjava eikä myöskään kimo tai päistärikkö. Päärekisteriin (permanent registration) pääsevältä hevoselta edellytetään myös joko päärekisterissä olevat molemmat vanhemmat tai tietty määrä jälkeläisiä (oriilta 12, tammalta 3) jotka oikeanlaisen värinsä ansiosta ovat päässeet oheisrekisteriin (appendix). Varsat siirtyvät oheisrekisteristä yksivuotiaina joko suoraan päärekisteriin, jos varsan molemmat vanhemmat jo ovat siinä, tai esirekisteriin (tentative registration) josta ne jälkeläisnäyttöjen perusteella voivat päästä päärekisteriin. Ruunat pääsevät kuitenkin suoraan päärekisteriin, koska niitä ei käytetä jalostukseen.