Saksan kieli
Wikipedia
| Saksa | |
| Muu nimi | |
| Omakielinen nimi | Deutsch |
| Englanti | German |
| Ranska | allemand |
| Tiedot | |
| Alue | Saksa, Sveitsi, Itävalta, Liechtenstein ja 37 muuta maata. |
| Virallinen kieli | Saksa, Sveitsi, Itävalta, Liechtenstein, Belgia, Luxemburg, Euroopan unioni |
| Puhujia | noin 100 miljoonaa |
| Sija | 9. |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielenhuolto | - |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmät | germaaniset kielet länsigermaaniset kielet yläsaksalaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | de |
| ISO 639-2 | ger (B), deu (T) |
| SIL | GER |
| Ohje | |
Saksan kieli on Euroopan unionin puhutuin kieli äidinkielisten puhujien määrällä mitattuna. 1800-luvun lopulta 1920-luvulle sitä käytettiin paljon kansainvälisessä tieteellisessä kanssakäymisessä. Saksa kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan läntiseen germaaniseen kieliryhmään. Saksaa puhuu maailmanlaajuisesti äidinkielenään yli 100 miljoonaa ihmistä, joista Saksassa asuu 82 miljoonaa.
Saksa muistuttaa kieliopillisesti monella tapaa hollantia. Kielet ovat puhuttuina kuitenkin hyvin erilaisia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nykyinen levinneisyys
Saksa on virallinen pääkieli seuraavissa valtioissa:
ja sitä käytetään virastokielenä muiden kielten rinnalla seuraavissa maissa:
- Belgia
- Luxemburg
- Sveitsi
- Italia (alueellisesti Etelä-Tirolissa)
Sekä lyhytaikaisesti
Monissa Itä-Euroopan maissa on saksaa puhuvia vähemmistöjä. Lisäksi siirtolaisuuden myötä esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Australiassa on merkittäviä saksankielisiä vähemmistöjä.
Saksankielisiä alueita oli Euroopassa enemmänkin ennen toista maailmansotaa, mutta Saksan hävittyä sodan se menetti laajoja maa-alueita mm. Puolalle, josta saksalaiset häädettiin kovakouraisesti ns. tynkä-Saksaan.
[muokkaa] Lukusanat
[muokkaa] Perusluvut
- 0 = null
- 1 = eins
- 2 = zwei
- 3 = drei
- 4 = vier
- 5 = fünf
- 6 = sechs
- 7 = sieben
- 8 = acht
- 9 = neun
- 10 = zehn
- 11 = elf
- 12 = zwölf
- 13 = dreizehn
- 14 = vierzehn
- 15 = fünfzehn
- 16 = sechzehn
- 17 = siebzehn
- 18 = achtzehn
- 19 = neunzehn
- 20 = zwanzig
- 21 = einundzwanzig
- 30 = dreißig
- 60 = sechzig
- 70 = siebzig
- 100 = (ein) hundert
- 500 = fünfhundert
- 1000 = (ein)tausend
- 8000 = achttausend
- 1 000 000 = eine Million
- 2 000 000 = zwei Millionen
Vuosiluvut:
- 1983 = neunzehnhundertdreiundachtzig
Vuosikymmenet:
- die 90er Jahre (des 20. Jahrhunderts)
- In den 90er Jahren
Kellonajat:
- Wie spät ist es/Wie viel Uhr ist es?
- 8.00 = Es ist acht Uhr
- 13.00 = Es ist ein Uhr/eins/dreizehn Uhr
- 15.30 = Es ist halb vier /fünfzehn Uhr dreißig
- 11.45 = Es ist Viertel vor zwölf/ elf Uhr fünfundvierzig
- 22.10 = Es ist zehn nach zehn
Huom!
- 5.15 = Es ist Viertel nach fünf
- 17.45 = Es ist Viertel vor sechs
Um wie viel Uhr kommst du? - Ich komme um neun
Hinnat:
- Wie viel kostet das?
- Das kostet drei Franken (3sfr)
- Das kostet neunundzwanzig Franken neunzig (29.90sfr)
[muokkaa] Järjestysluvut
- 1 = erste
- 2 = zweite
- 3 = dritte
- 4 = vierte
- 5 = fünfte
- 6 = sechste
- 7 = siebte
- 8 = achte
- 9 = neunte
- 10 = zehnte
- 11 = elfte
- 12 = zwölfte
- 13 = dreizehnte
- 14 = vierzehnte
- 15 = fünfzehnte
- 16 = sechzehnte
- 17 = siebzehnte
- 18 = achtzehnte
- 19 = neunzehnte
- 20 = zwanzigste
- 21 = einundzwanzigste
- 30 = dreißigste
- 60 = sechzigste
- 70 = siebzigste
- 100 = hundertste
- 101 = hunderterste
- 1000 = tausendste
Järjestyslukujen tunnus on lukuun 19 saakka -te ja tästä eteenpäin -ste.Järjestyslukuja edeltää useimmiten määräinen artikkeli. Kysymykseen wann (milloin) vastataan am -ten tai am -sten - rakenteella ja se taipuu kuten adjektiivi.
- Wann bist du geboren? - Ich bin am zwanzigsten Dezember geboren.
- Der wievielte ist heute? - Heute ist der dritte März.
- Den wievielten haben wir heute? - Heute haben wir den dreizehnten Juli
- Kirjeen päiväys : - Berlin, den 15. Juli
[muokkaa] Substantiivit
Saksan kielessä kaikki substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Saksan kielessä substantiiveilla on kolme sukua. Ne ovat maskuliini, feminiini ja neutri. Jos kyseessä on yhdyssana, suku määräytyy viimeisen osan perusteella.
Substantiiveilla on sekä määräinen että epämääräinen muoto. Kun kyseessä on määräinen muoto, artikkeli on feminiinissä die, neutrissa das ja maskuliinissa der. Kun kyseessä on epämääräinen muoto, artikkeli on maskuliinissa ja neutrissa ein ja feminiinissä eine. Lisäksi artikkelit taipuvat sanan sijan mukaisesti.
[muokkaa] Adjektiivit
[muokkaa] Adjektiivin taivutus
Adjektiivi predikaattina Jos adjektiivi esiintyy lauseessa yksin l. predikatiivina, se ei koskaan taivu, ei myöskään monikossa.
- Dieser Finne ist blond
- Viele Finnen sind blond
Adjektiivi Attribuuttina Välittömästi substantiivin edessä oleva adjektiivi l. attribuutti taipuu aina. Taivutus on joko heikko tai vahva.
[muokkaa] Adjektiivin heikko taivutus
Nominatiivissa:
- Maskuliini -> der gute Freund
- Neutri -> das schöne Land
- Feminiini -> die alte Frau
- Monikko -> die schönen Länder
Akkusatiivissa:
- Maskuliini -> den guten Freund
- Neutri -> das schöne Land
- Feminiini -> die alte Frau
- Monikko -> die schönen Länder
Datiivissa:
- Maskuliini -> dem guten Freund
- Neutri -> dem schönen Land
- Feminiini -> der alten Frau
- Monikko -> den schönen Ländern
Genetiivissä:
- Maskuliini -> des guten Freundes
- Neutri -> des schönen Landes
- Feminiini -> der alten Frau
- Monikko -> der schönen Länder
Adjektiivin heikot päätteet ovat -e tai -en.
Adjektiivi taipuu heikosti kun sen edellä on: 1.Määräinen artikkeli DER, DAS, DIE, DIE eri sijamuodoissa 2.Pronominit dieser, jeder, welcher ja monikolliset alle, solche ja beide 3.Epämääräinen artikkeli ein, kein ja pronominit TAIPUNEISSA MUODOISSAAN esim. eine, meinem, keinen, unseres
Eli kun artikkelisanasta näkyy sitä seuraavan substantiivin suku, luku ja sija, niiden ei tarvitse näkyä enää adjektiivissa. Siksi adjektiivi taipuu heikosti: das große Haus. Pääsääntönä on siis, että substantiivin suku, luku ja sija tulee ilmetä joko artikkelisanasta tai adjektiivista.
[muokkaa] Adjektiivin vahva taivutus
Nominatiivissa:
- Maskuliini -> roter Saft
- Neutri -> frisches Obst
- Feminiini -> eiskalte Cola
- Monikko -> gekochte Eier
Akkusatiivissa:
- Maskuliini -> roten Saft
- Neutri -> frisches Obst
- Feminiini -> eiskalte Cola
- Monikko -> gekochte Eier
Datiivissa:
- Maskuliini -> rotem Saft
- Neutri -> frischem Obst
- Feminiini -> eiskalter Cola
- Monikko -> gekochten Eiern
Genetiivissä:
- Maskuliini -> roten Safts
- Neutri -> frischen Obsts
- Feminiini -> eiskalter Cola
- Monikko -> gekochter Eier
Adjektiivin vahvat taivutuspäätteet muistuttavat dieser-pronominin päätteitä. Eroa on vain yksikön maskuliinin ja neutrin genetiivimuodoissa, jotka nykyään ovat harvinaisia.
Adjektiivi taipuu vahvasti kun: 1.Sen edessä ei ole lainkaan artikkelia tai pronominia
- ainesanojen yhteydessä
- usein abstraktisanojen yhteydessä
- monikon epämääräisessä muodossa
2.Sitä edeltää jokin seuraavista artikkeleistä tai pronomineista taipumattomassa muodossa: ein, kein, mein, dein, ihr, unser, euer, ihr, ihr
3.Sitä edeltää jokin seuraavista monikollisista pronomineista:
- einige
- andere
- viele
- ein paar
- wenige
- folgende
- mehrere
4.Sen edellä on jokin lukusana
[muokkaa] Adjektiivin vertailumuodot
Komparatiivi Komparatiivi muodostetaan saksassa päätteellä -er. Yksitavuisilla sanoilla on komparatiivissa tavallisesti Umlaut.
- lang->länger
- groß->größer
- kurz->kürzer
Jotkut yksitavuiset eivät noudata tätä sääntöä, esim:
- froh - froher
- schlank - schlanker
- bunt - bunter
- toll - toller
- laut - lauter
- faul - fauler
Komparatiivin yhteydessä suomen 'kuin' on als, mutta positiivin yhteydessä se on wie.
- Die Nächte in Lappland sind genauso schön wie hier aber sie sind viel länger als bei uns = Lapin yöt ovat yhtä hienoja kuin täällä mutta ne ovat paljon pidempiä kuin meillä.
Superlatiivi Superlatiivin tunnus on -st tai -est. Superlatiivia edeltää usein määräinen artikkeli. Superlatiivissa oleva adjektiivi taipuu kuten muutkin adjektiivit.
- Der Saimaa ist der größte See Finnlands.
Sein-verbin kanssa (predikatiivina) käytetään tavallisesti muotoa am + sten
- Herr Becker war am schnellsten
Epäsäännöllisesti taipuvat seuraavat adjektiivit:
- gut - besser - der beste/am besten
- hoch - höher - der höchste/am höchsten
- nah - näher - der nächste/am nächsten
- viele - mehr - die meisten/am meisten
- dunkel - dunkler - der dunkelste/am dunkelsten
- teuer - teurer - der teuerste/am teuersten
Adverbien komparatiivi ja superlatiivi muodostetaan samalla tavoin kuin adjektiivien. Adverbien superlatiivi on muodossa am+sten
Epäsäännöllisiä adverbien vertailumuotoja ovat:
- gern - lieber - am liebsten
- viel - mehr - am meisten
[muokkaa] Verbit
Verbejä voi taivuttaa kuudessa persoonassa sekä kuudessa aikamuodossa. Saksan kielessä imperfektiä käytetään yleensä vain kirjakielessä; puhekielessä imperfekti korvataan usein perfektillä.
[muokkaa] Taivutus persoonittain
epäsäännölliset verbit : esim. sehen = nähdä
- Ich sehe = minä näen
- Du siehst = sinä näet
- Es/er/sie sieht = hän näkee
- Wir sehen = me näemme
- Ihr seht = te näette
- sie sehen = he näkevät
- Sie sehen = Te näette (teitittely)
Useilla epäsäännöllisillä verbeillä yksikön 2. ja 3. persoonassa on perusmuodon vokaali muuttunut a -> ä au -> ie ja e -> i. Monikko taipuu kuitenkin sein-verbiä lukuun ottamatta säännöllisesti.
Seuraavat verbit opeteltava ulkoa, koska ovat epäsäännöllisiä:
sein=olla
- ich bin
- du bist
- er/es/sie ist
- wir sind
- ihr seid
- sie sind
- Sie sind
haben= olla, omistaa
- ich habe
- du hast
- er/es/sie hat
- wir haben
- ihr habt
- sie haben
- Sie haben
epäsäännöllisiä verbejä myös esim. werden=tulla joksikin ja wissen=tietää
säännölliset verbit:
esim. machen = tehdä
- Ich mache
- du machst
- es/er/sie macht
- wir machen
- ihr macht
- sie machen
- Sie machen
Jos verbin vartalo päättyy t tai d kirjaimeen, on yksikön 2. ja 3. sekä monikon 2. persoonissa päätteen edellä e ääntämisen helpottamiseksi.
Eriävät yhdysverbit an/rufen = soittaa puhelimella
- Ich rufe dich heute Abend an = soitan sinulle tänä iltana
- Möchtest du, dass ich dich etwas später anrufe? =haluatko että soitan sinulle hieman myöhemmin?
- Oder soll ich dich gleich anrufen?
Eriäviksi yhdysverbeiksi kutsutaan verbejä, jotka koostuvat etuliitteestä (esim. an, zurück...) ja varsinaisesta verbistä. Jos lauseessa ei ole toista verbiä, eriävän yhdysverbin etuliitteen paikka on lauseen lopussa. Jos lauseessa on modaaliverbi, koko eriävän yhdysverbin paikka on lauseen lopussa, ja se on perusmuodossa eli infinitiivissä.
Modaaliverbit
esim. dürfen = saada, olla lupa
- ich darf
- du darfst
- er/es/sie darf
- wir dürfen
- ihr dürft
- sie dürfen
- Sie dürfen
muita ovat esim. können=osata , mögen=pitää jostakin , müssen = täytyä , sollen=pitää , wollen = haluta
Modaaliverbin kanssa on yleensä toinen verbi. Se on perusmuodossa eli infinitiivissä lauseen lopussa
- Er kann sehr gut Gitarre spielen= Hän osaa soittaa todella hyvin kitaraa
Refleksiiviverbit
- Herr Buschig fühlte sich vor dem Konzert immer schlecht. = Herra Buschig tunsi itsensä...
- Kannst du dir das vorstellen? = Voitko kuvitella?
Saksan kielessä on joukko verbejä, joiden toiminta kohdistuu tekijään itseensä, esim. sich waschen (peseytä, pestä itsensä). Niihn liittyy refleksiivipronomini sich, jota käytetään yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa sekä teitittelymuodossa. Muissa persoonissa käytetään persoonapronominin vastaavia akkusatiivimuotoja tai harvemmin datiivimuotoja
AKKUSATIIVINEN REFLEKSIIVIVERBI:
sich an/ziehen=pukeutua
- ich ziehe mich an
- du ziehst dich an
- er/sie/es zieht sich an
- wir ziehen uns an
- ihr zieht euch an
- sie ziehen sich an
- Sie ziehen sich an
DATIIVINEN REFLEKSIIVIVERBI:
sich vor/stellen=kuvitella
- ich stelle mir vor
- du stellst dir vor
- er/sie/es stellt sich vor
- wir stellen uns vor
- ihr stellt euch vor
- sie stellen sich vor
- Sie stellen sich vor
Vertaa:
- Das Kind wäscht sich nicht gern. = Lapsi ei pesydy mielellään.
- Das Kind wäscht den Hund. = Lapsi pesee koiran.
[muokkaa] Imperfekti
Käyttö: Imperfektiä käytetään lähinnä kirjoitetussa kielessä, esim. kertomuksissa ja selonteoissa. Tällöin tapahtumat käsitetään loppuunsuoritetuiksi, eikä niillä ole yhtymäkohtaa nykyhetkeen. Puhutussa kielessä käytetään menneestä ajasta puhuttaessa useimmiten perfektiä. Sein ja haben-verbeillä sekä modaaliverbeillä imperfektimuodot ovat kuitenkin yleisiä.
- Letzen Sommer machte ich eine Interrail-Reise mit meinem Freund=Viime kesänä tein Interrail-matkan ystäväni kanssa
- Wir fuhren zuerst mit dem Schiff nach Schweden und von dort ging unsere Reise mit dem Zug weiter nach Holland und Deutschland. Die Reise war ein tolles Erlebnis für uns beide!=Ensin matkasimme laivalla Ruotsiin ja sieltä meni matkamme junalla eteenpäin Hollantiin ja Saksaan. Matka oli hieno kokemus meille molemmille!
Säännölliset verbit
Muodostus Säännöllisillä verbeillä imperfekti muodostetaan liittämällä vartaloon tunnus -t tai -et sekä persoonapääte. Imperfektissä persoonapäätteet ovat -e, -est, -en, -et ja -en. Yksikön 1. ja 3. persoona ovat samanlaiset.
machen=tehdä
- ich machte
- du machtest
- er/sie/es machte
- wir machten
- ihr machtet
- sie machten
- Sie machten
warten=odottaa
- ich wartete
- du wartetest
- er/sie/es wartete
- wir warteten
- ihr wartetet
- sie warteten
- Sie warteten
Epäsäännölliset verbit
Muodostus Epäsäännöllisten verbien imperfekti muodostetaan ilman tunnusta, mutta verbin vartalo muuttuu. persoonapääte liitetään muuttuneeseen vartaloon. Kaikilla imperfektimuodoilla yksikön 1. ja 3. persoona ovat päätteettömiä ja samanlaisia
kommen=tulla
- ich kam
- du kamst
- er/sie/es kam
- wir kamen
- ihr kamt
- sie kamen
- Sie kamen
On olemassa joukko epäsäännöllisiä verbejä joiden vartalo muuttuu, mutta saavat epäsäännöllisten verbien imperfektipäätteen, esim.
nennen=nimittää
- ich nannte
- du nanntest
- er/sie/es nannte
- wir nannten
- ihr nanntet
- sie nannten
- Sie nannten
Epäsäännöllisesti taipuvat myös sein ja haben verbit:
sein:
- ich war
- du warst
- er/sie/es war
- wir waren
- ihr wart
- sie waren
- Sie waren
haben:
- ich hatte
- du hattest
- er/sie/es hatte
- wir hatten
- ihr hattet
- sie hatten
- Sie hatten
Vertaa modaaliverbien imperfektimuodot:
- dürfen -> er durfte
- können -> er konnte
- mögen -> er mochte
- sollen -> er sollte
- wollen -> er wollte
[muokkaa] Perfekti
Käyttö: Perfektiä käytetään saksan kielessä yleisimmin kerrottaessa menneestä tapahtumasta. Se on ennen kaikkea puhutun kielen aikamuoto. Se ilmaisee samalla että jokin asia on tehty loppuun.
- Im letzen Sommer sind unsere Freunde nach Rom gefahren. Sie haben dort alle möglichen Museen besucht und abends sind sie noch in die Oper oder ins Konzert gegangen.= Viime kesänä ovat ystävämme matkustaneet Roomaan. He ovat siellä vierailleet kaikissa mahdollisissa museoissa ja iltaisin he ovat vielä menneet oopperaan tai konserttiin.
Muodostus: Perfekti koostuu kahdesta osasta: apuverbistä ja pääverbistä
- APUVERBI PÄÄVERBI
- haben/sein + (ge)|vartalo|-t/-et/-en
Säännölliset verbit
machen=tehdä
- ich habe gemacht
- du hast gemacht
- er/sie/es hat gemacht
- wir haben gemacht
- ihr habt gemacht
- sie haben gemacht
- Sie haben gemacht
Epäsäännölliset verbit Epäsäännöllisillä verbeillä pääverbin perfektimuoto muodostetaan liittämällä verbin vartaloon etuliite ge- ja pääte -en. myös vartalon vokaali muuttuu usein.
kommen=tulla
- ich bin gekommen
- du bist gekommen
- er/sie/es ist gekommen
- wir sind gekommen
- ihr seid gekommen
- sie sind gekommen
- Sie sind gekommen
Apuverbi
- on yleensä haben
- refleksiiviverbeillä apuverbi aina haben
- apuverbi on usein seuraavilla intransitiivisilla verbeillä (=verbeillä ei ole objektia)
1.liikkumista paikasta toiseen ilmaisevilla verbeillä esim. kommen, gehen
- Anna ist erst spät nach Hause gekommen
2.olotilan muutosta ilmaisevilla verbeillä esim. ein/schlafen=nukahtaa
- Ich bin sofort eingeschlafen
3.joillakin yksittäisillä verbeillä kuten sein, werden, bleiben, passieren
- Was ist passiert? Warum ist Frau Böll böse geworden?
Apuverbi taipuu lauseen subjektin mukaan, ja sen paikka on päälauseessa toisena
Pääverbi Pääverbin eteen tulee etuliite ge- ja vartalon perään pääte -t, -et tai -en. Se ei taivu persoonissa ja sen paikka on lauseen lopussa
- Im Winter bin ich in den Bergen oft zum Skifahren und Snowboarden gegangen
Huom! eriävillä yhdysverbeillä ge-etuliite tulee osien väliin (mitgefahren)
Ge-etuliitettä ei tule: 1.emp-, be-, ent-, ge-, ver-, zer- alkuisilla verbeillä esim. bekommen 2.-ieren loppuisilla verbeillä esim. telefonieren
[muokkaa] Pluskvamperfekti
Muodostus: Muodostetaan kuten perfekti mutta apuverbistä haben ja sein käytetään imperfektimuotoja
machen=tehdä
- ich hatte gemacht
- du hattest gemacht
- er/sie/es hatte gemacht
- wir hatten gemacht
- ihr hattet gemacht
- sie hatten gemacht
- Sie hatten gemacht
Seuraavat konjunktiot esiintyvät usein imperfektin ja pluskvamperfektin yhteydessä:
- als=kun(menneen ajan yksittäinen tapahtuma)
- nachdem=sen jälkeen kun, tehtyään jtk
[muokkaa] Futuuri
Muodostus: Futuuri muodostetaan werden-verbistä ja verbin perusmuodosta eli infinitiivistä.
werden
- ich werde
- du wirst
- er/sie/es wird
- wir werden
- ihr werdet
- sie werden
- Sie werden
Käyttö: Futuurin asemesta käytetään usein preesensiä ilmaisemaan tulevia tapahtumia varsinkin jos lauseessa on jokin tulevaisuuteen viittaava ajankohta
- Nächtes Jahr fahre ich nach China=ensi vuonna matkustan Kiinaan
Huom! myös wollen ilmaisee aikomista, mutta se ei ole futuuri
- Was willst du da machen? = Mitä aiot tehdä siellä?
- In China will ich im Restaurant arbeiten=Kiinassa aion työskennellä ravintolassa.
[muokkaa] Imperatiivi
eli käskymuoto
Yksikön 2. persoonan käskymuoto on yleensä päätteetön. Pidemmillä verbeillä käytetään joskus päätettä -e. Jos verbillä on preesensissä yksikössä vaihtelu e > i tai e > ie, tämä vaihtelu säilyy yksikön käskymuodossa. Nämä verbit ovat aina käskymuodossa päätteettömiä. Eriävillä yhdysverbeillä etuliite on imperatiivilauseen lopussa.
kommen=tulla
- yks.2.pers Komm!
- mon. 2. pers. Kommt!
- kohteliaisuusmuoto Kommen Sie!
- Sebastian, ruf doch mal deine Eltern an!
Monikon 2. persoona saa päätteen -t. Vartalo ei muutu. Kohteliaisuusmuodon pääte on -en. Käskymuodoissa käytetään pehmentäviä pikkusanoja bitte, doch ja mal.
Imperatiivin kieromuotona joskus möchte + infinitiivi-rakenne tai würde+infinitiivi-rakenne.
- Es klingelt. Möchtest du bitte die Tür aufmachen? / würdest du bitte die Tür aufmachen?
[muokkaa] Konditionaali/Konjunktiivin imperfekti
- Wenn es nur möglich wäre, würde ich sofort zu dir kommen. = Jos vain olisi mahdollista, tulisin heti luoksesi.
- Ich möchte dich ganz persönlich kennen lernen
- Ich bin sicher, dass wir prima zusammenpassen würden = olen varma että sopisimme yhteen loistavasti.
Suomen konditionaali (=isi-muoto) ilmaistaan saksassa useimmiten apuverbeillä würde ja pääverbin infinitiivillä.
- ich würde
- du würdest
- er/sie/es würde
- wir würden
- ihr würdet
- sie würden
- Sie würden
Myös kohteliaissa pyynnöissä ja kehotuksissa voidaan käyttää würde + infinitiivi muotoa.
- Herr Hinze, kommen Sie bitte heute Abend ins Internet-Cafe = Herra H. tule ystävällisesti tänä iltana Internet-kahvilaan.
- Herr Hinze, würden Sie bitte heute Abend ins Internet-Cafe kommen! = Herra H, voisitteko tulla tänä iltana internet-kahvilaan.
Joidenkin verbien yhteydessä ei saa käyttää würde + infinitiivi-rakennetta. Näistä verbeistä käytetään konjunktiivin imperfektimuotoa, jotka muodostetaan yleensä tavallisesta imperfektimuodosta. Joillakin verbeillä tapahtuu lisäksi vokaalimuutos (a->ä, o->ö, u->ü)
Konjunktiivin imperfektimuotoja käytetään seuraavista verbeistä:
1.modaaliverbit
- er dürfte
- er könnte
- er möchte
- er müsste
- er sollte
- er wollte
2. verbit sein, haben, werden
- er wäre
- er hätte
- er würde
Huom! sein-verbin taivutus konjunktiivin imperfektissä:
- ich wäre
- du wärest
- er/sie/es wäre
- wir wären
- ihr wäret
- sie wären
- Sie wären
[muokkaa] Konjunktiivin pluskvamperfekti
- Wenn ich einen reichen Mann gefunden hätte, wäre mein Leben spannend gewesen. = Jos olisin löytänyt rikkaan miehen, olisi elämäni ollut jännittävää.
- Wenn ich auch nicht geheiratet hätte, hätte ich das Leben so wie du genossen. = Jos en olisi mennyt naimisiin, olisin nauttinut elämästäni kuin sinä.
Konjunktiivin pluskvamperfektiä (olisin tehnyt) ilmaistaan saksassa apuverbillä hätte/wäre ja pääverbin partisiipin perfektillä (=ge-muoto)
[muokkaa] Lauseiden sanajärjestys
Päälauseissa sanajärjestys on melko vapaa. Lauseen alkaessa objektilla predikaatti tulee aina ennen subjektia.
[muokkaa] Murteet
Käytännön puhekielessä on Saksan, Itävallan ja Sveitsin alueilla hyvin suuria murteellisia eroja. Näitä eri kielimuotoja pidetään kuitenkin samana kielenä, jolla on yhteinen Martin Lutherin luoma kirjoitetun kielen normi ja kielioppi, joka perustuu itäisen keskisaksan murteeseen. Ensimmäisinä pyrkimyksinä yhteisen normiston luomiseksi pidetään kuitenkin jo 1200-luvun hovirunoilijoiden toimintaa; Lutherin merkitystä yhteisen kirjakielen luojana onkin pitkään ylikorostettu. Eri murteet eivät välttämättä ole keskenään ymmärrettäviä.
[muokkaa] Ääntäminen
Saksan standardikielen ääntämisen mallina pidetään yleisesti pohjoissaksalaista puhetapaa. Siellä paikallinen kielimuoto, alasaksa, eroaa niin suuresti reformaation aikaan luodusta kirjakielestä, ettei se pääse vaikuttamaan standardikielen ääntämykseen, joka näin mukailee melko tarkasti kirjoitettua kieltä.
[muokkaa] Painotus
Sanojen paino on yleensä ensimmäisellä tavulla. Poikkeuksia ovat mm. painottomat etuliitteet ja jotkin vierasperäiset sanat, jolloin lainasanan mukana on omaksuttu myös sen painotus. Yhdyssanoissa aksentti on ensimmäisellä sanalla.
[muokkaa] Intonaatio
Lauseen intonaatio vaihtelee lausetyypin mukaan. Laskeva intonaatio on toteamuslauseissa merkkinä lauseen lopusta. Joskus se esiintyy myös kysymyssanalla alkavissa kysymyslauseissa. Ilman kysymyssanaa muodostettavissa kysymyslauseissa on nouseva intonaatio. Tasainen intonaatio esiintyy ennen taukoa, esim. pää- ja sivulauseen välissä.
[muokkaa] Vokaalijärjestelmä
Saksassa on yhteensä 15 vokaalifoneemia, joita kirjoituksessa vastaavat grafeemit a, e, i, o, u, ä, ö ja ü sekä y, jota käytetään myös konsonanttina. Vokaalin pituudella on saksan kielessä distinktiivinen funktio, joka tarkoittaa että saksassa on sanoja, jotka ääntämyksellisesti eroavat toisistaan ainostaan vokaalin pituuden perusteella (esim. Hölle ja Höhle). Kaikista paitsi pitkästä vokaalista [eː] on siis olemassa kaksi varianttia, lyhyt ja pitkä. Saksan vokaalit ovat [aː] : [a]; [iː] : [ɪ]; [oː] : [ɒ]; [uː] : [ʊ]; [ ɛː] : [ ɛ]; [øː] : [œ]; [yː] : [ʏ] ja [eː].
Pitkän vokaalin voi yleensä tunnistaa kirjoitusasun perusteella. Sitä merkitsemään käytetään mm. tuplavokaalia ("Tee"), vokaali+h -yhdistelmää ("Zahl" huom! 'h' ei siis äänny!)) tai merkittäessä vokaalia [eː], yhdistelmällä ie/ ieh ( "Liebe"/ "ziehen"). Samoin avotavuissa esiintyvät vokaalit ovat pitkiä.
Kirjoituksessa lyhyttä vokaalia seuraavat kaksi samaa kirjainta (esim. "Ratte", "Sonne") kertovat niitä edeltävän vokaalin olevan lyhyt. Myös umpitavuissa vokaalit ovat tiettyjä poikkeusia lukuun ottamatta lyhyitä.
[muokkaa] Kirjoitusasu
Saksaa kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla. Saksan kielen erikoislaatuisuuksia on mm. se, että kaikki substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Tällä hetkellä oikeinkirjoitusta määrittää vuoden 1996 oikeinkirjoitusreformi, jonka käyttöönotto on herättänyt varsinkin konservatiivien keskuudessa vastarintaa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Saksan kielen sanakirjoja ja kielioppi
- German 101 Learn German online (englanniksi)
| Germaaniset kielet |
| afrikaans | alasaksa | englanti | friisi | fääri | gootti | hollanti | islanti | jiddiš | luxemburg | norja | ruotsi | saksa | tanska | yola |
 |
Euroopan unionin viralliset kielet |
|
englanti | espanja | hollanti | iiri | italia | kreikka | latvia | liettua | malta | portugali | puola | ranska | ruotsi | saksa | slovakki | sloveeni | suomi | tanska | tšekki | unkari | viro |
