Kasvillisuusvyöhyke

Wikipedia

	Tämän artikkelin tai osion kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Kasvillisuusvyöhykkeet ovat tapa jakaa maapallo osiin kasvillisuuden mukaan. Kasvillisuusvyöhykkeet rajataan usein maapallon neljän lämpövyöhykkeen mukaisesti. Myös kosteus vaikuttaa kasvillisuuteen.

Korkeilla vuorilla on kasvillisuusvyöhykkeitä, koska ilma kylmenee ylöspäin mentäessä. Esimerkiksi päiväntasaajalla sademetsän lähellä olevalla hyvin korkealla vuorella on eri korkeuksilla havaittavissa kuuma, lämmin, lauhkea ja kylmä vyöhyke ja lunta ja jäätä vuoren huipulla, jos vuori on tarpeeksi korkea. Vuoret eli orografiset tekijät muuttavat kasvillisuusvyöhykkeitä samoilla leveysasteilla lämpötilaa alentaen ja kosteutta joko lisäten tai vähentäen.

Jollekin alueelle tyypillinen pienilmasto voi muuttaa vyöhykettä. Esimerkiksi tunturikoivuvyöhyke Suomen tuntureilla on orohemiarktinen vyöhyke. Suomessa on lehtometsiä boreaalisessa havumetsävyöhykkeessä, ja Euroopassa on nummilla havumetsää vastaavaa kasvillisuutta. Maaperän suolaisuus muuttaa kasvillisuustyyppejä ratkaisevasti.

Biomilla tarkoitetaan eliöiden esimerkiksi kasvien elinympäristöä. Se voi olla sama kuin kasvillisuusvyöhyke, muttei aina.

Sisällysluettelo 1 Kasvillisuuteen vaikuttavia tekijöitä 2 Kasvillisuusvyöhykkeet 3 Kasvillisuus ja kylmyys 4 Kasvillisuus ja kuivuus 5 Kasvillisuustyyppien kuvaukset 5.1 Sademetsä 5.2 Mangrovemetsä 5.3 Kuivametsä 5.4 Savanni 5.5 Aavikko 5.6 Välimerenkasvillisuus 5.7 Subtrooppiset sademetsät 5.8 Aro 5.9 Lehtimetsä 5.10 Havumetsä 5.11 Tundra 5.12 Polaariaavikko 5.13 Vuoristokasvillisuus 6 Suomen ja Pohjoismaiden kasvillisuusvyöhykkeet 7 Suomen metsätyypit 8 Kasvillisuusvyöhykkeiden teoriasta 9 Katso myös

[muokkaa] Kasvillisuuteen vaikuttavia tekijöitä

Kasvillisuuteen vaikuttavat ilman lämpötila ja sademäärä ja näiden vaihtelut. Kasvillisuuteen vaikuttaa myös se, onko kasvien kasvualueella merkittäviä korkeusvaihteluja (tasainen maa, vuorenrinne vai notko), seisovaa vettä, pohjavesi hyvin korkealla tai erikoinen ravinnekoostumus. Esimerkiksi maan runsas kalkkipitoisuus muuttaa kasvillisuutta.

[muokkaa] Kasvillisuusvyöhykkeet

Kasvillisuusvyöhykkeet karkeasti kuvailtuna ovat:

• Kylmä vyöhyke eli napavyöhyke
  • Jäätikkö (kasviton)
  • Polaariaavikko jäkäliä, paikoin ruohoja, pensaita
  • Tundra pensaita, ruohoja
• Lauhkea vyöhyke
  • Lehtimetsä, kesävihanta, enimmäkseen jaloja lehtipuita, tammea, saarnea jne.
  • Havumetsä mäntyä, kuusta jne havupuita
  • Aro Ruohokasvillisuutta
• Lämmin vyöhyke eli subtrooppinen vyöhyke
  • Välimerenkasvillisuus
  • Ainavihanta lehtimetsä Subtrooppinen kostea lehtimetsä, jonka lehdet eivät putoa talvella.
• Kuuma vyöhyke eli tropiikki
  • Aavikko kuuma kasviton tai lähes kasviton alue
  • Savanni tyypillinen savanni on ruohostoa, jossa kasvaa harvakseltaan puita
  • Monsuunimetsä Metsä, joka pudottaa kuivana kautena lehtensä.
  • Sademetsä Metsä, jossa on aina kuumaa ja sataa aina.

Yllä oleva ryhmittely ja jaottelu on vain karkea, sen tarkoitus on jakaa koko maapallo selvästi toisistaan erottuviin ylätyyppeihin. Aavikoita on myös lauhkealla vyöhykkeellä jne. On myös lauhkean vyöhykkeen sademetsää. Tropiikissa voi olla kuivaa aromaista savannia. Aroja on monen tyyppisiä, on metsäaroa, niittyaroa, heinäaroa, ruohoaroa ja pensasaroa. Kuhunkin kasvillisuustyyppiin liittyy usein sille luonteenomainen maannos joka syntyy lahoavista kasvin osista. Kasvillisyystyyppien rajat ovat liukuvia, esim. metsä voi vaihtua aroksi siten että siellä täällä ruohon seassa kasvaa yhä kuivempaan mentäessä vielä normaalia kosteammilla paikoilla metsäsaarekkeita.

[muokkaa] Kasvillisuus ja kylmyys

Tundra vaatii kasvaakseen yli 0 °C lämpötilan, metsä yli 10 °C maksimilämpötilan. Lehtipuut vaativat hieman enemmän, trooppiset kasvit yli 18 °C.

[muokkaa] Kasvillisuus ja kuivuus

Lämpötila vaikuttaa kasvillisuuteen, aivan pohjoisimmassa Suomessa ei kasva mäntyäkään. Kylmimmillä alueilla on paljasta tunturia. Kasvillisuus muuttuu metsästä autiomaiksi myös kuivuuden perusteella.

Kasvillisuustyyppejä kuivuuden perusteella.

• Sademetsä
• Metsä
• Metsäaro tai savanni, niittyaro
• Heinäaro
• Ruohoaro tai ruohosavanni
• Puoliaavikko ali pensasaavikko
• Aavikko

Kasvillisuuteen vaikuttaa myös maan ravinteikkuus ja koostumus. Suolapitoisila mailla kasvaa vain ns. halofyyttejä, suolaa sietäviä kasveja.

[muokkaa] Kasvillisuustyyppien kuvaukset

[muokkaa] Sademetsä

Sademetsät ovat kuumia, sateisia metsiä, "viidakoita", joissa kasvaa hyvin korkeita puita. Maaperä on punaista niukkaravinteista latosolia. Puiden kuori ohut, koska ei kylmää tai kuivaa. Aluskasvillisuus niukkaa, koska pinnalla vain vähän valoa. Puissa roikkuvat köynnökset ja liaanit. Puiden oksilla kasvaa mm. saniaisia ja orkideoita. Eläimet elävät yleensä puiden latvoissa. Runsaasti hyönteisiä. Hakatun sademetsän tilalle kasvaa vain sekundaarimetsää.

[muokkaa] Mangrovemetsä

Vaikeakulkuisia mangrovemetsiä kasvaa trooppisilla vuorovesirannikoilla ja jokisuistoissa. Kasvit ottavat happea ilmasta juurillaan.

[muokkaa] Kuivametsä

Kuivametsät kasvavat savannien ja sademetsien välissä. Niiden puut ovat sademetsien puita matalampia, varistavat kuivana kautena lehtensä ja niiden puiden rungot ovat sademetsien puita mutkaisempia. Kaarna suojaa puita kuivuudelta. Puiden latvat muistuttavat sateenvarjoja.

Kuivametsiä esiintyy sademetsien ja savannien välissä alueilla, joilla on kuivakausi ja runsaat sateet. Kuivametsien puut ovat matalampia sademetsiin verrattuna, rungot mutkaisempia ja kaarna suojaa niitä kuloilta ja haihtumiselta. Puiden latvukset ovat muodoiltaan sateenvarjomaisia ja ne varistavat kuivana kautena lehtensä.

[muokkaa] Savanni

Savannilla kasvaa sekä heinikkoa että puita ja pansaita. Puut tai puuryhmät sekä tiheät pensaikot kasvavat ruohon seassa. Savannilla on kuiva kausi ja sadekausi. Lämpötila vaihtelee melko paljon. Kuiva kausi on talvella vähintään noin 2 kk pitkä. Kesällä on ukkosmaisia rankkasateita. Savannin latosoli on sademetsän latosolia paksumpaa ja ravinteikkaampaa. Savannit rajoittuvat yleensä toisesta laidasta kuivametsään ja toisesta aavikkoon. Eniten savanneja on Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Myös Aasiassa on savanneja, mutta ne on otettu suurimmaksi osaksi viljelykäyttöön. Paksukaarnaiset puut varistavat lehtensä kuivaksi kaudeksi. Savanneilla on paljon nisäkkäitä. Afrikassa savanneilla suuria nisäkkäitä on eniten. Savannilla on kissapetoja, jotka saalistavat mm. antilooppeja. Savannin maaperä on eroosioaltis.

[muokkaa] Aavikko

Aavikoita sijaitsee runsaasti trooppisten ja subtrooppisten vyöhykkeiden rajalla missä on melko pysyviä korkeapaineita, mannerten sisäosissa sekä alueilla, missä vuoret estävät sadepilvien pääsyn alueelle. Aavikoilla sataa niukasti ja sadeaikoina hyvin satunnaisesti. Kuiva kausi kestää ainakin 7-8 kuukautta. Kuivimmilla aavikoilla sataa vain muutaman vuoden välein. Päivällä voi Keski-Saharassa olla noin 50 astetta, yöllä jopa alle 0.

Aavikoilla kasvaa vain kuivakko- ja suolakkokasveja, eniten wadeissa, kuivissa joenuomissa, joihin rankkasateet tuovat vettä. Kuivakkokasvit ovat vahapintaisia, pienilehtisiä, matalia ja syväjuurisa. Jotkut kasvit säilyvät siemeninä kuivuudessa vuosia ja heräävät henkiin kosteiksi ajoiksi. Aavikkomaannos on ravinteikas, koska haihtuminen nostaa ravinteet pintaan. Keitaiden sadot ovat silloin suuria. Aavikolla elää joitain liskoja, käärmeitä, kovakuoriaisia, muurahaisia, jyrsijöitä, skorpioneja jne. jotka ovat päivällä maahan kaivautuneina.

[muokkaa] Välimerenkasvillisuus

Välimerenkasvillisuus vallitsee talvisateiden ilmaston aluella mannerten länsilaidoilla. Kesät kuumia ja kuivia, talvet pakkasettomia, kosteita. Kuumuus ja kosteus ovat eri vuodenaikoina toisin kuin yleensä. Koska kesä on kuuma ja kuiva, kasvien on sopeuduttava niille epäedullisiin oloihin. Kasvien lehdet ovatkin pieniä, jäykkiä ja vahapintaisia, etteivät ne haihduttaisi kuumana kuivana aikana niukkaa vettä pois. Havupuut ovat tavallisia ja myös piikipensaikko, jota on kasvanut paikoille, mistä puusto on hakattu pois. Välimeren seudun maannos terra rossa on melko ravinteikasta, viljavaa ja runsassatoista.

[muokkaa] Subtrooppiset sademetsät

Subtrooppisia metsiä on mannerten itäreunoilla. Siellä sataa eniten kesällä mutta talvellakin paljon. Puita on vähän ja ne ovat trooppisen sademetsän puita pienempiä. Puustoa ovat ainavihannat ja kesävihannat puut sekä pensaisto, missä kasvaa mm. palmua ja bambua. Maassa kasvaa ruohoa ja heiniä.

[muokkaa] Aro

Arot sijaitsevat lauhkealla ja subtrooppisella vyöhykkeellä mantereiden sisäosissa, joissa sataa vähän ja joilla on mantereinen ilmasto: kesät kuumia ja talvet vähälumisia ja kylmiä. Alkukesä on Venäjän sisäosien arolla kostea, loppukesä kuuma. Puuttomilla alueille kasvaa vain heiniä, ruohoja ja pensaita. Puita kasvaa vain jokivarsilla. Aroilla on matalia järviä, joiden koko vaihtelee suuresti kuivuuden ja kosteuden mukaan. Kasvit kasvavat ja kukkivat kosteana alkukesänä, kuivuus lakastaa ne loppukesällä. Arolla on runsaasti eläimiä, eniten lienee jyrsijöitä. Maannos on viljavaa mustamultaa. Arolla uhkaa tuulieroosio ja aavikoituminen sekä maan suolaantuminen.

[muokkaa] Lehtimetsä

Lehtimetsä on Euroopassa havumetsävyöhykkeen eteläpuolella. Vallitsee yleensä melko mereinen ilmasto, kasvukausi pitkä ja leudot talvet. Kesävihannat lehtimetsät ovat niukkapuulajisia, tavallisimmin on jaloja lehtipuita, esim. tammea, pyökkiä ja lehmusta. Pensaita ja ruohoja kasvaa runsaasti. Maannoksena on melko viljava ja paksu ruskomaa. Lehtimetsä tuottaa kasvibiomassaa enemmän kuin havumetsä pidemmän kasvukauden takia. Eläimistö muistuttaa havumetsien lajistoa, mutta lämpimämmässä lehtimetsässä on enemmän lajeja ja yksilöitä. Lehtimetsän luonnollisia eläimiä ovat esimerkiksi karhu, susi ja peura. Suurin osa lehtimetsistä on raivattu viljelyyn ja asumiseen. Sekametsä on alue, jossa lehtimetsässä kasvaa havupuita. Suomen eteläosissa on sekametsää.

[muokkaa] Havumetsä

Taigavyöhyke eli havumetsävyöhyke ulottuu Suomen läpi Venäjälle ja Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Havumetsät ovat harvinaisia eteläisellä pallonpuoliskolla. Havupuut sietävät lunta, jopa -50 asteen pakkasia ja routaa mutta tarvitsevat roudattoman kesän, ajan, jolloin routa sulaa kokonaan. Havupuut ovat suoria ja pienioksaisia. Pienet oksat kestävät lumen painoa. Havumetsässä on niukka pensaskerros. Aluskasvillisuutena on varpuja, heiniä ja ruohoja, ja kasvillisuuden pohjakerroksena sammalta ja jäkälää.

Havumetsä leviää nopeasti kasvittomille esim. metsäpalojen polttamille alueille. Sienijuuret elävät symbioosissa kasvien kanssa ottaen havupuille ravinteita. Havumetsien podsolimaannoksen ravinteet ovat karikkeessa ja kangasturpeessa. Havumetsissä on soita, koska haihtuminen on vähäistä ja sademäärä keskinkertaista hieman pienempi. Turvesoita syntyy haihtumisesta jäljelle jäävän veden takia.

Eläimistö torjuu talven kylmyyden turkilla, viettämällä talvi horroksessa tai muuttamalla etelään. Suomessa on ns. keskitaigaa tai sitä vastaavaa Skandinavian havupuumetsää, varsinainen taiga alkaa Äänisen itäpuolelta. Koillis-Siperiassa on avopuutaigaa.

[muokkaa] Tundra

Kylmän vyöhykkeen tyypillinen kasvillisuus tundra kasvaa havumetsistä pohjoiseen. Kesälläkin saattaa lämpötila laskea alle nollan. On soista ja ikirouta pysyy maan alla sulaen kesällä vain pinnaltaan. Routa estää veden imeytymisen maan sisään ja luo laajoja soita. Haihtuminen on niukkaa ja tundra siksi kosteaa. Yksivuotisia kasveja ei ole, koska kasvukausi on niin lyhyt. Kasvit ovat monivuotisia ja ainavihantia, jotka alkavat kasvaa heti kun vapautuvat lumen alta. Kasvien juuret ovat lyhyet ja pystyvät varastoimaan ravintoa. Maaperä on niukkaravinteista, hidas rapautuminen luo vain vähän uusia kivennäisravinteita kasveille. Kasvaa sammalta, jäkälää, soilla saroja ja heiniä. Eläimistö on niukkalajinen. Runsaasti hyönteisiä ja lintuja sekä sopulin tapaisia jyrsijöitä ja poroja ja naaleja. Eteläisn tundra on ns. metsätundraa, metsän ja tundran rajavyöhykettä, jossa pieniä metsäsaarekkeita on esim. suomaisen tundran keskellä.

[muokkaa] Polaariaavikko

Polaariaavikko on miltei kasvitonta kylmää ja kuivaa aluetta. Lämpötila alle 10 °C yli koko vuoden ja sademäärä alle 250 mm. Kasvipeite alle 2% pinta-alasta. Polaariaavikolla kasvaa mm. jäkäliä, jääleinikkiä tms. kylmää sietäviä kasveja.

[muokkaa] Vuoristokasvillisuus

Vuoristokasvillisuus on vyöhykkeinen, koska ilma viilenee vuoren huipulle mentäessä 6,5 astetta/1 km. Vuoren alapuolella voivat olla trooppiset olot, vuoren huipulla arktiset sillä erotuksella, että napapiirin takana on kaamosyö, päiväntasaajan vuorella ei ole kaamosta lainkaan. Havumetsän jälkeen tulee metsänraja ja sitten alue, jolla voi kasvaa yksittäisiä puita, jonka jälkeen puurajan takana kasvaa pensaita, varpuja ja ruohoja. Ylimpänä kasvaa niukkaa jäkälikköä, varpuja tai pieniä pensaita, ja kaikkein ylimpänä vain ikuista jäätä. Jyrkkä rinne on niukkkasvista, koska maaperä on siellä ohutta. Varjoiset rinteet ovat viileämpiä ja vyöhykkeiden rajat siellä alempana. Tuulisuus tekee puista matalia ja taipuneita, ja myös lumivyöryt saattavat uhata kasvillisuutta joillain alueilla.

[muokkaa] Suomen ja Pohjoismaiden kasvillisuusvyöhykkeet

Suomi kuuluu havumetsävyöhykkeseen, jossa vuoden keskilämpötila on noin -5 ... +5 ja sademäärä 300–1500 mm, Suomessa usein 600–700 mm. Suomessa ilmasto kylmenee melko paljon Lappiin päin mentäessä. Suomi kuuluu boreaaliseen vyöhykkeeseen, jota luonnehtivat havumetsät. Boreaalinen vyöhyke jaetaan kolmeen alavyöhykkeeseen. Koska ilmasto muuttuu, tiedot puiden pohjoisrajoista ovat melko summittaisia.

Koivun pohjoisraja on aivan Jäämeren rannoilla, minkä pohjoispuolella on haavan pohjoisraja. Tervaleppää kasvaa vielä hieman Oulusta pohjoiseen. Marjakuusta kasvaa ainoastaan Ahvenanmaalla. Metsälehmus kasvaa Joensuun ja Kuopion korkeudelle asti, vaahtera Mikkelin korkeudelle (mutta nykyään kasvaa pohjoisempana).

Näin saadaan summittainen jaottelu

Vyöhyke	Suom nimi	Alue	Puulajit
Temperaattinen eli nemoraalinen			"Euroopan lehtimetsä", ei kuusta, valkopyökki
Hemiboreaalinen (boreonemoraalinen)	Sekametsä, tammivyöhyke	Lounaismaa 2b Eteläboreaalinen, Järvi-Suomi	Kuusta ja tammea.
Eteläboreaalinen	Vaahtera- ja lehmusvyöhyke	Lounaismaa, Pohjanmaan rannikko Eteläboreaalinen, Järvi-Suomi	Metsälehmusta, ei tammea. Pitkä ja lämmin kesä kuivattaa maan, niin että soita vain laaksoissa. Tiheitä metsiä joilla suuri vaikutus ilmastoon.
Keskiboreaalinen	Suovyöhyke, viljanviljelyn äärialue	Pohjanmaa, Pohjois-Karjala - Kainuu, Lapin kolmio Oulun seutuvilla	Ei metsälehmusta, tervaleppä, soista, usein yöpakkasia, suuria lämpötilan vuorokausivaihteluja.
Pohjoisboreaalinen	Hidaskasvuiset metsät	Koillismaa,Perä-Pohjola,Metsä-Lappi,Tunturi-Lappi	Ei tervaleppää, mänty.
Hemiarktinen	Vaivaiskoivikko, varpuvyöhyke	Tunturi-Lappi, Utsjoen ja käsivarren seutu.

Varsinainen lehtimetsävyöhyke alkaa Etelä-Skandinaviassa vasta Ruotsin Skoonen ja Hallandin seutuvilla olevasta kuusen etelärajasta.

Suomen kasvillisuusvyöhykkeet

• Meri
• Hemiboreaalinen
  • Tammivyöhyke
• Eteläboreaalinen havumetsiä, lehdoissa paikoitellen jaloja lehtipuita parhailla mailla, tuore mustikkakangasmetsä yleinen kasvutyyppi
  • Lounaismaa
  • Järvi-Suomi
  • Etelä-Pohjanmaa
• Keskiboreaalinen. Ei jaloja lehtipuita, karua
  • Pohjanmaa
  • Kainuu
• Pohjoisboreaalinen
  • Perä-Pohjola kuusi, kuuset hyvin kapeita toisin kuin etelässä
  • Metsä-Lappi. Enimmäkseen mäntyä
• Hemiarktinen
  • Tunturi-Lappi. Enimmäkseen koivua, hemiarktinen

[muokkaa] Suomen metsätyypit

• Lehtometsä, jossa kasvaa käenkaalia ja mustikkaa
• Mustikkatyyppinen kosteahko tuore kangasmetsä
• Puolukkatyyppinen kuiva kangasmetsä
• Kanervatyyppinen kuiva kangasmetsä
• Jäkälätyyppinen kuiva kangasmetsä

[muokkaa] Kasvillisuusvyöhykkeiden teoriasta

On kehitety lukuisia kasvillisuusvyöhykemalleja. Joissain järjestelmissä on mukana kosteutta ja lämpötilaa kuvaavia ilmastollisia tekijöitä. Tunnettu on Holdridgen elämänvyöhykejärjestelmä, joka ottaa huomioon myös vuorten korkeusvaihtelut. Se sopii hyvin trooppisille ja subtrooppisille alueille. Toiset luokitusjärjestelmät ovat numeerisia, esim. eräässä käytetään (trooppisten metsien luokituksessa) n:oa 513.1 lyhytheinäisestä harvapuustoisesta savannista.

[muokkaa] Katso myös

• Biomi
• Kuivuusraja
• Holdridgen elämänvyöhykejärjestelmä
• Köppenin ilmastoluokitus

Kasvillisuusvyöhykkeet
Aavikko | Aro | Havumetsä | Lehtimetsä | Nahkealehtinen kasvillisuus | Sademetsä | Savanni | Tundra | Vuoristokasvillisuus