Nahkealehtinen kasvillisuus

Wikipedia

Nahkealehtisen kasvillisuuden levinneisyys.

Nahkealehtinen kasvillisuus eli välimerenkasvillisuus on kesällä kuivalle ja talvisateiselle Välimerenilmastolle tyypillinen kasvillisuusvyöhyke, jonka kasvit ovat sopeutuneet kesien kuumuuteen ja kuivuuteen monin eri tavoin. Kasvien lehdet ovat usein pieniä, vahapintaisia tai karvaisia, jotta haihtuminen olisi niistä mahdollisimman vähäistä.

Välimeren kasvillisuuden alueella ihminen on vaikuttanut tuhansia vuosia. Hakattujen metsien tilalla kasvaa monin paikoin matalaa piikkipensaikkoa (Italiassa macchia-pensaikkoa, Espanjassa ja Kaliforniassa käytetään nimitystä chaparral), ja esimerkiksi parkkitammi on yleistynyt rautatammen harvinaistuessa. Muita ihmisen toiminnasta hyötyneitä kasveja ovat jänönpavut, piiskaherneet ja väriherneet. Välimeren ohella nahkealehtistä kasvillisuutta esiintyy lähinnä mantereiden länsirannikoilla, kuten Kaliforniassa, Chilen keskiosassa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa.

Talvi on sateinen ja kesää viileämpi. Hallat ja lumisateet ovat harvinaisia. Talven sateet aloittavat kasvukauden, jolloin monet vyöhykkeelle tyypilliset sipulikasvit versoavat ja kukkivat. Sadekauden lopulla maa on vihreä ja kukkien peitossa. Kuivalla kaudella ohut pintamaa pölyää herkästi kasvipeitteen niukkuuden vuoksi.

Välimeren alueella maannos on paikalla aiemmin kasvaneen metsän tuottaman ruskomullan ja aavikkoaannoksen välimuoto. Kallioperän rauta värjää laajoja alueita punaiseksi, josta on peräisin maannoksen nimi (terra rosa). Humuskerros on historiallisena aikana tehtyjen hakuiden ja laiduntamisen sekä niitä seuranneen eroosion vuoksi hyvin ohut. Monin paikoin humuskerros puuttuu kokonaan. Kauppa ja merenkulku ovat olleet perinteisesti Välimeren alueen tärkeitä elinkeinoja, samoin vehnän ja puutarhakasvien , sitrushedelmien, oliivin ja viiniköynnöksen viljely. Pitkän, aurinkoisen kesän ansioista Välimeren alueelle suuntaa vuosittain noin sata miljoonaa matkailijaa.

Appelsiinipuut, oliivit ja viinit ovat tyypillistä välimerenkasvillisuutta, sillä ne tarvitsevat pitkän kypsymiskauden. Ilmastollisten tekijöiden vuoksi kesä on nahkealehtisen kasvillisuuden alueella kuiva ja kuuma, jolloin kasvien hedelmät kypsyvät. Hedelmät kehittyvät talvella talvisateiden ansiosta.

[muokkaa] Nahkealehtisen kasvillisuuden mahdollistavat säätekijät ja niiden synty

Planetaariset ilmanpaine- ja tuulivyöhykkeet liikkuvat auringon zeniittiaseman mukana. Pohjan talvella ilmastovyöhykkeet liikkuvat auringon mukana eteläiselle pallonpuoliskolle, ja pohjan kesällä vastaavasti pohjoiselle päin. Vyöhykkeet liikkuvat nopeasti ja voimakkaasti mantereiden yllä, mutta merien yllä jopa useitä kuukausia jäljessä. Kesällä hepoasteiden korkeapainevyöhyke liikkuu auringon mukana pohjoiseen, ja siirtyy Välimeren ylle. Korkeapaineen vallitessa alueella on sateeton ja aurinkoinen sää. Talvella ilmanpainejärjestelmä liikkuu etelään ja epävakainen polaaririntama ja sen vallitseva matalapaine siirtyvät Välimeren alueelle. Polaaririntama tuo mukanaan sateita ja liikkuvia matalapaineita, sykloneita. Samat sääilmiöt aiheuttavat nahkealehtistä kasvillisuutta muuallakin maailmassa. Yhteistä alueiden sijainnille on se, että ne sijaitsevat mannerten länsiosissa noin 30. leveyspiirin läheisyydessä molemmin puolin päiväntasaajaa.