Tunturi
Wikipedia
Tunturi on Fennoskandiassa puurajan yläpuolelle ulottuva pehmeämuotoinen vuori.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntureiden synty
Tuntureiden syntyminen on seurausta 3–1,6 miljardia vuotta sitten tapahtuneesta kallioperän muodostumisesta ja siinä myöhemmin tapahtuneista muutoksista.
Vuorijonopoimutukset miljardeja vuosia sitten synnyttivät myös Suomeen Alppien kaltaiset vuoristot. Ne kuluivat kuitenkin niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin voimakkaan eroosion vaikutuksesta pois satojen miljoonien vuosien aikana. Nykyisten Alppien nousu Keski-Euroopassa tapahtui noin 65 milj. vuotta sitten. Kallioperän levottomuus ulottui myös Fennoskandiaan nostaen kuluneen Skandivuoriston (Ruotsin ja Norjan Kölivuoristo) suunnilleen nykyiseen korkeuteensa sekä pienen siihen kuuluneen Suomen puoleisen alueen, Käsivarren vuoriston, noin 2 000 metrin korkuiseksi.
Nousu jatkui myös muilla Suomen puoleisilla pois kuluneilla vuoristoalueilla, Karelideilla. Pyöreämuotoisiksi hioutuneet vuorten tyviosat nousivat nykyisiksi tuntureiksi. Niiden arvellaan olleen tuolloin 100-200 metriä korkeampia kuin nykyisin.
[muokkaa] Tunturin juuret
Tuntureiden juurista puhuttaessa puhutaan kallioperästä. Maaperä puolestaan on peruskallion eli kallioperän päällä olevaa irtainta maa-ainesta. Suomessa sen paksuus on keskimäärin 8,5 metriä vaihdellen 0-100 metriin.
Suomen kallioperän muodostumisen aikahaitari on suuri, noin miljardi vuotta; 3 000 milj. vuodesta vajaaseen 2 000 milj. vuoteen. Ajanjaksoon sisältyy useita erilaisia kehitysvaiheita, mm. törmäyksiä ja vuorijonojen muodostumisia. Suomen nuorin kallioperäosa kuuluu noin 1 800 milj. vuotta vanhaan, Ruotsista Karjalaan ulottuvan Svekokarelidien muinaisvuoriston vuorijonopoimutuksen alueeseen. Sen lounaisosa on Pohjanmaalle kaartava Svekofennidien ja koillisosa Kainuusta Länsi-Lappiin ulottuva Karelidien vyöhyke. Noin 90% Suomen kallioperästä kuuluu näihin alueisiin.
[muokkaa] Tunturien ikä
Suomen tuntureiden ikä voidaan arvioida vaihtoehtoisesti kahden eri tapahtumasarjan perusteella: muinaisesta kallioperän muodostumisesta tai ”vain” 65 milj. vuotta sitten tapahtuneesta vuorten noususta.
Kallioperän iän ja koostumuksen eli kivilajien perusteella Suomen tunturit voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään, joissa sekä ikä että koostumus poikkeavat merkittävästi toisistaan. Vanhimpia ovat Saariselän tunturit, joiden kallioperä on noin 1,9 miljardin vuoden ikäistä granuliittia. Lähes yhtä vanhoja, mutta koostumukseltaan erilaista kallioperää ovat Länsi- ja Keski-Lapin tunturit, mm. tunnetut Ounastunturi, Ylläs, Aakenustunturi, Levi, Kumputunturi sekä Pelkosenniemen Pyhätunturi ja Kuusamon Rukatunturi. Niiden kallioperä muodostuu 1,9-1,8 miljardin vuoden ikäisistä kvartsiiteista. Merkittävästi nuorempi on geologisesti Köli-vuoristoon kuuluva Käsivarren Halti ympäristöineen. Sen kivilaji on gabro ja ikä vain noin 450 milj. vuotta.
[muokkaa] Tuntureiden kasvillisuusvyöhykkeet
Lapin tuntureiden juurella saattaa kasvaa havumetsää, korkeammalla koivuja, vielä ylempänä hajanaisia vaivaiskoivuja. Metsänraja on se korkeus, jonka yllä yhtenäinen metsä ei kasva, puurajan yllä ei kasva yksittäisiä puitakaan. Tunturipaljakka on tunturin puuton lakivyöhyke, jolla voi kasvaa heinää, varpuja, sammalta ja jäkälää. Tunturien kasvillisuusvyöhykkeiden korkeus rippuu leveysasteesta. Suomen pohjoisimpien tunturien huipulla on vain kivikkoa, sammalta ja jäkälää.
