Kalmukia
Wikipedia
Kalmukia on tasavalta Itä-Euroopassa Venäjällä. Se rajoittuu koillisessa Astrahanin alueeseen, idässä Kaspianmereen, etelässä Dagestaniin ja Stavropolin aluepiiriin, lännessä Rostovin alueeseen ja luoteessa Volgogradin alueeseen. Kalmukian suurin pituus on pohjois-eteläsuunnassa 448 kilometriä ja itä-länsisuunnassa 423 kilometriä.
| Хальмг Таңһч1 Республика Калмыкия2 |
|||||
|---|---|---|---|---|---|
|
|||||
| Motto: – | |||||
 |
|||||
| Viralliset kielet | kalmukki ja venäjä | ||||
| Pääkaupunki | Elst 46°22′ N 44°15′ E |
||||
| Suurin kaupunki | Elst (103 800 asukasta) | ||||
| Presidentti Pääministeri |
Kirsan Iljumžinov Valeri Petrovitš Bogdanov |
||||
| Pinta-ala – yhteensä – vettä |
76 100 km² ei tietoa |
||||
| Väkiluku (2003) – yhteensä – väestötiheys |
299 149 3,9 / km² |
||||
| Valuutta | Venäjän rupla (RUB) |
||||
| Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC+3 UTC+4 |
||||
| Muodostuminen – Autonominen alue – ASNT – Lakkautettu – ASNT – tasavalta |
1920 1935 1944-1957 1957 1994 |
||||
| Kansallislaulu | ? | ||||
| Kotisivu | kalm.ru/en/ | ||||
| 1Kalmukinkielinen nimi - Khal'mg Tanghch 2Venäjänkielinen nimi - Respublika Kalmykija |
|||||
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maantiede
Pääartikkeli: Kalmukian maantiede
[muokkaa] Pinnanmuodot
Pinnamuodostukseltaan Kalmukia voidaan jakaa kolmeen osaan: itäosat kuuluvat Kaspian syvänköön, länsiosat Jergenin ylänköön ja luoteisosa Manytsin alankoon.
[muokkaa] Kasvillisuus
Kalmukia on suureksi osaksi aroa tai puoliaavikkoa. Maan luoteisosat ovat muuta maata hedelmällisempää ja siellä kasvatetaan vehnää, sokerijuurikasta, viiniköynnöstä ja monia hedelmiä.
[muokkaa] Ilmasto
Kalmukiassa vallitsee mannerilmasto, kuumine ja kuivine kesineen sekä kylmine ja vähälumisine talvineen. Keskilämpötila on tammikuussa -7°C ja heinäkuussa +24°C. Vuoden keskimääräinen sademäärä on maan itäosassa 170 mm ja länsiosassa 400 mm.
[muokkaa] Vesistöt
Kalmukian suurin järvi on, ellei Kaspianmertä lasketa, Manytš-Gudilo, joka sijaitsee maan läntisimmässä osassa. Se kuuluu Donin vesistöalueeseen ja laskee länteen Rostovin alueelle. Sen lisäksi maan pohjoisosassa on lukuisia pienempiä järviä, joista suurimmat ovat Sarpinkoje, Sostinskije ja Tsagan-Hak.
Alueella ei ole merkittäviä jokia. Tosin Volga kulkee lyhyen matkan Kalmukian puolella maan koilliosassa. Kuma-joki puolestaan muodostaa Kalmukian ja Dagestanin välisen rajan. Doniin laskevan Sal-joen latvahaarat ulottuvat lisäksi maan luoteisosaan. Samoin maan luoteisosassa virtaa Manytš-joki. Kaspianmeren rannikolla on jokunen pieni saari.
[muokkaa] Väestö
Kalmukian asukasluku on 299 149 (1.1.2003). Asukastiheys on 3,93 asukasta/km².
[muokkaa] Etniset ryhmät
Vuoden 2002 väestönlaskun mukaan Kalmukian väkiluku oli 292 410. Tuolloin väestöstä oli kalmukkeja 155 938 (53,3 %), venäläisiä 98 115 (33,5 %), gardeja 7 295 (2,49 %), tšetšeenejä 5 979 (2,04 %), kazakkeja 5 011 (1,71 %), ukrainalaisia 2 505 (0,86 %), avaareja 2 305 (0,79 %), saksalaisia 1 643 (0,56 %) ja korealaisia 1 049 (0,36 %). Loput 4,39 % väestöstä koostuu 88 kansallisuudesta.
Vuonna 1931 Kalmukiassa asui 164 500 ihmistä, joista kalmukkeja oli 76 %. Kalmukit karkotettiin 1943-1956 väliseksi ajaksi Siperiaan (vrt. historia) ja maahan siirrettiin tuhansittain venäläisiä maahanmuuttajia sekoittamaan kansallisuusoloja. Tämän jälkeen kalmukkien määrä on pikkuhiljaa kasvanut ja venäläisten määrä puolestaan laskenut. Vuonna 1989 Kalmukian kansallisuusjakauma oli seuraavanalainen: kalmukkeja 45,4 %, venäläisiä 37,7 %, gardeja 4,0 %, tšetšeenejä 2,6 %, kazaheja 1,9 %, saksalaisia 1,7 %, ukrainalaisia 1,3 % ja avaareja 1,2 %.
[muokkaa] Sijoittuminen
Vuonna 2002 väestöstä asuu kaupungeissa 44 % ja maaseudulla 56 %. Kalmukian suurin kaupunki on pääkaupunki Elst (103 800 as.). Muita kaupunkeja ovat Lagan (14 400 as.) ja Gorodovikovsk (10 700 as.) (kaupunkien asukasluvut vuodelta 2004).
[muokkaa] Tilastotietoja (2002)
Kalmukian väestöstä on miehiä 47,9 % (140 097) ja naisia 52,1 % (152 313). Kalmukian väestö on varsin nuorta, sillä väestön keski-ikä on 33 vuotta. Miesten keski-ikä on 31 vuotta ja naisten 35 vuotta. Kaupunkiväestön keski-ikä puolestaan on 32 vuotta ja maaseutuväestön 34 vuotta. Odotettavissa oleva elinikä on naisilla 72 vuotta ja miehillä 60 vuotta.
[muokkaa] Hallinnollinen jako
Kalmukia on jaettu 13 piirikuntaan. Lisäksi pääkaupunki Elst on suoraan tasavallan hallinnon alainen.
[muokkaa] Talous ja elinkeinot
Kalmukia ei ole teollisesti kehittynyt, vaan maatalous on tärkein elinkeino. Alueella harjoitetaan laajaa karjanhoitoa ja siellä kasvatetaan lampaita (karakullampaita) ja nautoja. Myöskään kameli ei ole harvinainen näky Kalmukian maaseudulla. Paimenkulttuuri elää vahvana.
Vähäinen teollisuus on elintarvikkeiden sekä öljyn ja kaasun jalostusta. Suurin osa Kalmukian öljy-, maakaasu- ja kivihiilivaroista on kuitenkin vielä hyödyntämättä.
Kaspianmeren rannikolla ja Volgan varrella kalastetaan. Volgan kalastajien tärkein pyyntikala on sampi.
[muokkaa] Uskonto
Kalmukit ovat uskonnoltaan buddhalaisia, mikä tekee Kalmukiasta Euroopan ainoan buddhalaisen maan. Venäläiset puolestaan ovat pääasiassa ortodokseja. Lisäksi Kalmukiassa on pieni islaminuskoinen vähemmistö, joka koostuu pääasiassa tšetšeeneistä, kazakeista, gardeista ja avaareista.
[muokkaa] Politiikka
Kalmukian presidenttinä on ollut vuodesta 1993 lähtien Kirsan Iljumžinov, joka oli virkaan astuessaan vain 30-vuotias.
Kalmukian nykyinen perustuslaki hyväksyttiin 5. huhtikuuta 1994.
[muokkaa] Koulutus
Elstissa toimii Kalmukian valtion yliopisto.
[muokkaa] Historia
Kalmukkien autonominen alue perustettiin vuonna 1920 ja se korotettiin Kalmukian autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi vuonna 1935.
[muokkaa] Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan aikana Kalmukiakin joutui sota-alueeksi.
[muokkaa] Toimet ennen sotaa
Jo vuonna 1941, jolloin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, alettiin Saksassa suunnitella Kalmukian valloitusta. Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels kutsui useita merkittäviä kalmukkeja muun muassa Belgradista, Pariisista ja Prahasta Berliiniin auttamaan kalmukeille suunnatun propagandan suunnittelussa. Saksa toivoi kalmukkien liittyvän heidän puolelleen taistelussa Neuvostoliittoa vastaan.
Goebbels muodosti näistä kalmukeista ytimen komiteaan, jonka tarkoituksena oli suunnitella ja tukea kalmukkien vapautusta kommunismin alaisuudesta. He painoivat kalmukin kielisiä sanomalehtiä ja toimittivat kalmukin kielisiä radiolähetyksiä Kalmukiaan.
[muokkaa] Saksan miehitys
Saksan 16. moottorisoitu jalkaväkidivisioona marsalkka Mansteinin johdolla valloitti Kalmukian länsiosan alkuvuodesta 1942. Pääkaupunki Elst siirtyi saksalaisten haltuun 13. elokuuta 1942. Saksalaisten joukkojen mukanan oli myös kolme Goebbelsin nimittämän komitean kalmukkijäsentä. Osa Belgradissa asuneista kalmukeista ottivat osaa myös itse Kalmukian valloitukseen. He olivat liittyneet Saksan armeijaan, Saksan valloitettua Jugoslavian huhtikuussa 1941.
Kalmukit ottivat saksalaiset vastaan vapauttajina, jotka vapauttaisivat heidät neuvostovallasta. Saksalaisia joukkoja tervehdittiin voilla ja maidolla, mikä on perinteinen kalmukkien tapa toivottaa vieraansa tervetulleiksi. Yhtään kalmukkia ei lähetetty keskitysleireille.
Saksalaiset tarjosivat kalmukeille kollektiivijärjestelmän purkamista ja maiden yksityistämistä. Saksalaiset sallivat myös kalmukkien harjoittaa jälleen buddhalaista uskontoaan. Tästä riemuissaan kalmukit kaivoivat esiin uskonnolliset tekstit, mitkä oli haudattu turvaan neuvostovallan alkuaikoina. Kalmukit rakensivat myös tilapäisen buddhalaisen temppelin.
[muokkaa] Neuvostoliiton valloitus
Kalmukkien vapaudentunnetta ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä jo marras-joulukuuss 1942 Neuvostoliitto valloitti Kalmukian ja neuvostojoukot tuhosivat kaiken mitä kalmukit olivat tällä välin rakentaneet uudelleen. Vuonna 1943 Kalmukian alue siirtyi suoraan Neuvostoliiton keskushallinnon alaisuuteen.
Saksan perääntyessä Kalmukiasta noin 5 000 kalmukkimiestä otti vastaan tarjouksen ja liittyi Saksan armeijaan, jossa he muodostivat Kalmukian vapaaehtoisen ratsujoukon. Myös heidän perheenjäseniään pakeni saksalaisten mukana. Kalmukkien vapaaehtoinen ratsujoukko osallistui taisteluihin muun muassa Asovanmeren alueella. Sodan jälkeen nämä kalmukit päätyivät pakolaisiksi Länsi-Saksaan ja Yhdysvaltoihin.
[muokkaa] Karkotus
Vallattuaan Kalmukian takaisin Neuvostoliitto syytti kalmukkeja yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa. Rangaistuksena tästä Kalmukiassa suoritettiin etninen puhdistus ja koko kalmukkikansa karkotettiin 28. joulukuuta 1943 härkävaunuissa Siperiaan ja Keski-Aasiaan ja Kalmukian ASNT lakkautettiin. Tämän väestösiirron yhteydessä kuoli 1/3 kalmukeista. Kalmukkien karkotuksen ja Kalmukian ASNT:n lakkauttamisen jälkeen maasta pyrittiin hävittämään kaikki merkit kalmukkikansan olemassaolosta. Muun muassa noin 600 buddhalaista temppeliä tuhottiin ja paikannimistökin muutettiin (esimerkiksi pääkaupungin Elstin nimi muutettiin Stepnoiksi). Kalmukian ASNT:n lakkauttamisen jälkeen alue liitettiin Astrahanin alueeseen. Nikita Hrutsevin valtakaudella kalmukit saivat palata kotimaahansa oltuaan karkotettuina 13 vuotta. Kalmukian ASNT perustettiin tämän jälkeen uudelleen.
[muokkaa] Osaksi Venäjän federaatiota
Vuonna 1990 Kalmukian ASNT antoi julistuksen valtiollisesta suvereenisuudestaan. Vuonna 1992 maan nimi muutettiin muotoon Kalmukia-Khalmg Tangch ja vuoden 1996 helmikuussa nimi muutettiin muotoon "Kalmukian tasavalta". Samana vuonna Kalmukia hyväksyi liittovaltiosuhteen Venäjän kanssa, sillä ehdolla, että alueen luonnonvarat jäivät paikallisen hallinnon hallintaan.[1]
