Erich von Manstein
Wikipedia
Erich von Manstein (s. 24. marraskuuta 1887, k. 10. kesäkuuta 1973) oli Saksan armeijan sotamarsalkka toisen maailmansodan aikana, ja häntä pidetään yleisesti yhtenä aikakautensa edistyneimmistä liikkuvan sodankäynnin asiantuntijoista.
Von Manstein kehitti idean (Sichelschnitt) Ranskan valtaamiseksi toisen maailmansodan aikana, joka hyväksyttiin ja toimeenpantiin (Fall Gelb). Operaatio Barbarossan aikana hän komensi Krimin niemimaan ja Leningradin alueella toimivia armeijoita, kunnes von Manstein ylennettiin eteläisen armeijaryhmän komentajaksi. Tässä asemassaan von Manstein saavutti suurimmat modernin sodankäynnin meriittinsä. Huolimatta neuvostoliittolaisten mies- ja materiaaliylivoimasta hän kykeni pysäyttämään Puna-armeijan voitokkaan etenemisen tuoreeltaan Stalingradin jälkeen ja valtasi Harkovan vastahyökkäyksellään.
Vaikkakaan von Manstein ei koskaan kyseenalaistanut Hitlerin asemaa armeijan ylipäällikkönä, hän oli yksi niistä harvoista kenraaleista, jotka uskalsivat pistää vastaan, usein pääesikunnan katsoessa vierestä. Tämä olisi johtanut tavallisesti hänen korvaamiseen toisella upseerilla, mutta von Manstein oli Hitlerin silmissä kerta toisensa jälkeen todistanut kykynsä. Lopulta von Mansteinin näkemyserot Hitlerin kanssa johtivat hänen viraltapanoonsa vuonna 1944. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1949 brittiläinen sotatuomioistuin tuomitsi hänet 18 vuoden vankeuteen sotarikoksista, mutta von Manstein vapautettiin neljä vuotta myöhemmin lääketieteellisiin syihin viitaten.
Sittemmin hän palveli Länsi-Saksan hallituksen laskuun auttaen Bundeswehrin muodostamisessa ja von Manstein nimettiin tuoreen armeijan kunniaesikuntapäälliköksi. Hän neuvoi liittohallitusta vuoteen 1960 asti ainoana entisenä Wehrmachtin sotamarsalkkana.
[muokkaa] Varhaiset vaiheet
Von Manstein syntyi Fritz Erich von Lewinski -nimisenä preussilaiseen aristokraattiperheeseen Berliinissä. Hänen isänsä oli tykistökenraali Eduard von Lewinski (1829–1906) ja äitinsä Helene von Sperling (1847–1910). Erichin äidin, Helenen, nuorempi sisko Hedwig von Sperling (1852–1925) oli naimisissa kenraaliluutnantti Georg von Mansteinin kanssa (1844–1913). Pari ei kyennyt saamaan lapsia, joten he päättivät yhdessä Lewinskien kanssa, että tuolloin vielä syntymätön lapsi adoptoitaisiin heille. Kun von Manstein lopulta syntyi, Lewinskit lähettivät sähkeen Mansteineille, jossa luki seuraavaa: "Saitte terveen pojan tänään. Äiti ja lapsi voivat hyvin. Onneksi olkoon." (von Manstein, E.: Soldat im 20. Jahrhundert, 5. painos, 2002, s. 10).
Erich von Mansteinin isät eivät olleet pelkästään preussilaisia kenraaleja, vaan jopa hänen molemmat isoisänsä ja äitinsä veli olivat olleet preussikenraaleita (toinen isoisistä johti armeijakuntaa Ranskan-Preussin sodassa vuosina 1870-1871), hän oli myös läheistä sukua Paul von Hindenburgille, tulevalle sotamarsalkalle ja Weimarin Saksan presidentille. Täten voidaan sanoa hänen uransa Preussin armeijassa olleen varmaa syntymästään lähtien. Toisaalta von Mansteinillä väitetään olleen myös juutalaisverta suvussaan. Hän suoritti lukion Strasbourgissa, josta oli tullut osa Saksaa Ranskan-Preussin sodassa. Tämän jälkeen hän vietti kuusi vuotta kadettijoukoissa (1900–1906) Plönissä ja Groß-Lichterfeldessä. Von Manstein liittyi 3. jalkaväkikaartirykmenttiin maaliskuussa 1906. Hänet ylennettiin luutnantiksi tammikuussa 1907. Lokakuussa 1913 hän pyrki sota-akatemiaan ja aloitti opiskelunsa siellä.
[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota
Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli sekä läntisellä rintamalla että itäisellä rintamalla. Hän lähti sotaan yliluutnanttina ja 2. reserviläiskaartinrykmentin adjuntanttina.
Puolassa hän haavoittui vakavasti marraskuussa 1914 ja palasi palvelukseen jälleen vuonna 1915, jolloin von Manstein ylennettiin kapteeniksi ja pysyi esikuntaupseerina sodan päättymiseen asti.
[muokkaa] Sotien välinen aika
Hän meni naimisiin vuonna 1920 Jutta Sibylle von Loeschin kanssa, joka oli sleesialaisen maanomistajan tytär. Heidän suhteensa kesti vaimon kuolemaan asti vuonna 1966. He saivat kolme lasta, tyttären nimeltä Gisela ja kaksi poikaa nimeltään Gero (s. 31. joulukuuta 1922) ja Rüdiger. Heidän vanhin poikansa Gero kuoli toisen maailmansodan itärintaman taisteluissa 29. lokakuuta 1942.
Von Manstein pysyi armeijassa sodan jälkeen. Hän oli yksi niistä 100 000:sta sotilaasta, jotka saivat jäädä Versaillesin rauhansopimusten aikaansaamaan Reichswehriin. Hänet ylennettiin komppanian päälliköksi 1920 ja pataljoonan komentajaksi vuonna 1922. Vuonna 1927 hänet ylennettiin jälleen kerran, tällä kertaa majuriksi ja alkoi työskentelemään yleisesikunnassa. Hän vieraili muissa maissa tarkoituksenaan saada tietoja heidän sotavoimistaan.
Vuonna 1933 natsipuolue nousi valtaan Saksassa ja heidän poliittisten tavoitteiden juokossa oli Versaillesin "häpeärauhan" kumoaminen armeijan uudelleenaseistuksen ja laajentamisen kautta. Samana vuonna von Manstein ylennettiin everstiksi.
