Paul von Hindenburg
Wikipedia
Paul Ludwig Hans Anton von Beneckendorff und von Hindenburg (2. lokakuuta 1847–2. elokuuta 1934) oli saksalainen kenraali ja poliitikko. Hän syntyi Posenissa, Preussissa aateliseen sukuun.
Wahlstattissa saamansa kadettikoulutuksen jälkeen hän taisteli 1866 Köningrätzin taistelussa ja 1870–1871 Ranskan-Preussin sodassa. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliksi.
Hän jäi eläkkeelle armeijasta 1911, mutta palasi takaisin ensimmäisen maailmansodan sytyttyä taistellen voitokkaasti venäläisiä vastaan itärintamalla. Loppuvuodesta 1916 Hindenburgista tuli yliesikunnan päällikkö, mutta todellista valtaa käytti hänen sijaisensa Erich Ludendorff.
Sodan jälkeen Hindenburg erosi jälleen armeijasta ja lähti luomaan poliittista uraa. Vuonna 1925 hän seurasi Friedrich Ebertiä Saksan presidenttinä Weimarin tasavallan poliittisesti epävakaassa ilmapiirissä. Vaikka Hindenburg kärsi jo uhkaavasti seniiliydestä, hänet taivuteltiin asettumaan presidenttiehdokkaaksi vielä 1932, koska hän oli ainoa, joka voisi voittaa Adolf Hitlerin. Hindenburg voitti vaalit ja valittiin uudelleen presidentiksi. 30. tammikuuta 1933 Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi, koska hän uskoi, että näin Hitler olisi parhaiten kontrolloitavissa.
Hindenburg toimi presidenttinä aina kuolemaansa saakka 2. elokuuta 1934. Tämän jälkeen Hitler yhdisti presidentin ja valtakunnankanslerin virat nousten Saksan diktaattoriksi.
