Ignatios

Wikipedia

Ignatios taistelee petoja vastaan

Ignatios Antiokialainen (kuoli n. 98-117) oli Antiokian kolmas patriarkka Pietarin ja Euodioksen (kuoli n. 68) jälkeen. Eusebius (Kirkkohistoria II.iii.22) sanoo, että Ignatios seurasi Euodiosta. Theodoret (Dial. Immutab., I, iv, 33a) sanoo, että Pietari itse nimesi hänet Antiokian piispaksi, tehden hänet suoraan apostolien seuraajaksi. Ignatios lasketaankin apostolisten isien joukkoon.

[muokkaa] Elämäkerta

Ignatios kutsui itseään myös nimellä Theoforos ("Jumalan astia"). Hän oli todennäköisesti sekä apostoli Pietarin että apostoli Johanneksen opetuslapsi. Hänet lasketaan pyhimykseksi sekä katolisessa kirkossa, joka viettää hänen muistopäiväänsä 1. helmikuuta, että ortodoksisessa kirkossa, joka viettää sitä 20. joulukuuta.

Roomalaiset pidättivät Ignatioksen Syyriassa, ja hänet kuljetettiin Roomaan kovissa olosuhteissa sidottuna leopardien keskelle. Hän kuoli marttyyrinä Colosseumilla. Roomalaiset vallanpitäjät halusivat tehdä hänestä esimerkin ja estää sillä tavalla kristinuskoa leviämästä. Sen sijaan hän tapasi kaikkialla matkan varrella ja Roomassa paljon kristittyjä ja rohkaisi heitä, sekä kirjoitti kirjeet Efeson, Magnesian, Trallesin, Filadelfian, Smyrnan (nyk. İzmir) ja Rooman seurakunnille sekä Polykarpokselle.

Ignatioksen pidättämisestä, kärsimyksestä ja marttyyrikuolemasta on olemassa kirjoitus Martyrium Ignatii. Se on yksityiskohtainen, mutta todennäköisesti väärennetty. Se esittää olevansa silminnäkijäkertomus, jonka ovat kirjoittaneet Ignatioksen toverit Filon Kilikialainen, Tarsoksen diakoni, ja Rheus Agathopus, syyrialainen. Piispa Ussher piti sitä aitona, jos koko marttyyrikuolemassa on mitään aitoa, mutta sitä on kuitenkin myöhemmin laajennettu ja muokattu niin paljon, ettei yksikään sen yksityiskohta jää vaille epäilyksiä.

Martyrium Ignatii -kirjoituksen luotettavin versio on 900-luvulta peräisin oleva Codex Colbertinus (Pariisi), joka päättyy kyseiseen kirjoitukseen. Se kuvaa Ignatioksen ja Trajanuksen välistä vastakkainasettelua, joka on tyypillinen marttyyrien elämäkerroille, sekä pitkää pääosin maareittiä kuljettua matkaa Roomaan.

Marttyyrikuoleman jälkeen hänen toverinsa kuljettivat hänen maalliset jäännöksensä takaisin Antiokiaan ja ne haudattiin ensin kaupungin muurien ulkopuolelle, mutta keisari Theodosius II:n käskystä ne siirrettiin Tykhen temppeliin, josta tehtiin Ignatiokselle omistettu kristitty kirkko. Vuonna 637 pyhäinjäännökset siirrettiin Pyhän Klemensin kirkkoon Roomaan.

[muokkaa] Kirjoitukset

Ignatiokselta on säilynyt seitsemän kirjettä, jotka myös Eusebius mainitsee:

Kirje efesolaisille
Kirje magnesialaisille
Kirje trallianslaisille
Kirje roomalaisille
Kirje filadelfialaisille
Kirje smyrnalaisille
Kirje Polykarpokselle

Ignatioksen kirjeet ovat olleet tärkeää todistusaineistoa kristitylle teologialle, sillä kirkon historian ensimmäisiltä kahdelta vuosisadalta on säilynyt hyvin vähän kirjoituksia. Kirjeet on selvästi kirjoitettu kiireellä ja ilman erityistä suunnitelmaa, ja ajatukset seuraavat niissä toisiaan epäsystemaattisesti. Ignatios on ensimmäinen varhaiskristillinen kirjoittaja, joka panee painoa sille, että kussakin kaupungissa tulee olla yksi piispa, jolle kaikkien tulee olla uskollisia. Hänen apunaan ovat seurakunnan vanhimmat eli presbyteerit, papit ja diakonit. Varhaisemmat kirjoitukset mainitsevat ainoastaan joko piispat tai vanhimmat, ja antavat ymmärtää, että seurakunnassa saattoi olla useampi piispa. Ignatios myös painottaa ehtoollisen merkitystä, kutsuen sitä "kuolemattomuuden lääkkeeksi".

Ignatios osoittaa kirjeissään suurta halua kuolla verisesti martyyrinä, ja kertoo asiata hyvin kuvaannollisesti, mikä saattaa nykyajan lukijasta tuntua oudolta. Hänen pelastusoppinsa mukaan pelastus on kuitenkin pelastusta nimenomaan kuoleman voimasta ja pelosta. Hänestä marttyyrikuolemasta pakeneminen olisi siis kuolemanpelkoa ja asettumista takaisin kuoleman voiman alle.

400-luvulle tultaessa kirjeiden kokoelmaan oli lisätty väärennettyjä kirjeitä, ja alkuperäisiin kirjeisiin oli lisätty tekstiä. Näin Ignatioksesta yritettiin tehdä ratkaisijaa väärennösten tekoaikana esiintyneisiin teologisiin kiistoihin. Väitetty silminnäkijäkuvaus hänen marttyyrikuolemastaan on todennäköisesti syntynyt samana aikana.