Trajanus
Wikipedia
Trajanus (lat. Marcus Ulpius Nerva Traianus, 18. syyskuuta 53–9. elokuuta 117) oli Rooman keisari vuosina 98–117. Trajanus oli pidetty ja sotaisa keisari, jonka aikana Rooman valtakunta oli laajimmillaan. Trajanus valloitti Daakian ja liitti Mesopotamian lyhyeksi aikaa valtakuntaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Nousu valtaan
Trajanus oli senaattori Marcus Ulpius Traianuksen poika. Hän asui elämänsä varhaiset vuodet Hispaniassa. Nuorena miehenä hän palveli armeijassa valtakunnan rajaseuduilla, muun muassa Reinillä. Hän soti keisari Domitianuksen sodissa germaaniheimoja vastaan ja keisarin kuollessa 96 hän oli yksi valtakunnan merkittävimmistä sotapäälliköistä. Domitianus tekikin Trajanuksesta konsulin ennen kuolemaansa, mikä oli erittäin merkittävä kunnianosoitus. Domitianuksen ja Trajanuksen suhteet lienevät olleet hyvät, mutta asiaa ei liiemmin historiankirjoituksessa käsitellä, mahdollisesti Domitianuksen yleisen epäsuosion takia.
Domitianuksen epäsuosittu seuraaja Nerva adoptoi Trajanuksen kasvattaakseen suosiotaan sotilaiden keskuudessa. On myös mahdollista, että Trajanus itse pyrki korkeisiin asemiin käyttäen suosiotaan painostuskeinona. Nervan kuoltua vuoden 98 alussa, Trajanuksesta tuli Nervan seuraaja ja ensimmäinen ei-italialainen Rooman keisari. Hänen jälkeensä keisarit tulivatkin Italian ulkopuolelta vuosisadan ajan.
Roomassa häntä tervehdittiin innolla. Hän käyttäytyi rennosti ja laski veroja. Hän jakoi rahalahjoja ja viljaa. Trajanus myös paransi köyhien lasten asemaa. Hän oli niin suosittu, että senaatti antoi hänelle tittelin Optimus Princeps (paras keisari). Hänen kerrotaan oikaisseen monia Domitianuksen kauden vääryyksiä. Ilmeisesti sotilaiden suosima Trajanus kuitenkin lahjoi sotilaita vähemmän kuin tavallisesti oli ollut tapana.
[muokkaa] Daakian valloitus
Trajanus oli laajentanut Rooman armeijaa 300 000 sotilaasta 400 000 sotilaaseen, joten hän pystyi keskittämään valtavan, yli 100 000 miehen, armeijan Daakiaa valloittamaan.
Vuonna 101 hän hyökkäsi Daakian kuningaskuntaan, joka oli melko hyvin organisoitunut vihollisvaltakunta nykyisen Romanian alueella. Daakia oli myös rikas kultakaivostensa ansiosta. Trajanus pakotti Decebaluksen, Daakian kuninkaan, antautumaan.
Decebalus alkoi pian kuitenkin järjestellä vastarintaa ja Trajanuksen oli vastattava. Vuonna 106 Trajanus valloitti Daakian kokonaan. Pääkaupunki tuhottiin ja Decebalus teki itsemurhan. Valtava määrä daakialaista kultaa vietiin yhdessä Decebaluksen pään kanssa Roomaan. Roomassa pidettiin toistasataa päivää kestäneet kestit. Daakiasta tuli Rooman provinssi (Dacia), ja kaivokset tuottivat kultaa nyt roomalaisille.
Sota daakialaisia vastaan oli pitkä ja verinen, ja heidän käyttämänsä aseet pakottivat roomalaiset muuttamaan haarniskojansa. Daakialaisten käyräteräiset miekat puhkaisivat vaivatta roomalaisten kypärät. Kypäriin jouduttiin tämän takia lisäämään suojaristikko. Sodan aikana, ja Rooman miehityksen alla, Daakian kulttuuri katosi täysin.
[muokkaa] Siviilikeisari
Daakian sodan jälkeen Trajanus astui hänelle uuteen rooliin, kun hän hallitsi valtakuntaa seitsemän vuoden ajan rauhan oloissa. Daakian ryöstöretken jälkeen hänen oli helppo olla antelias. Hän aloitti huomattavan rakennuskampanjan, joka kohdistui etenkin Italiaan ja, keisarien tyypillistä siltarumpupolitiikkaa noudatellen, hänen kotiseuduilleen Hispaniaan.
Osa Trajanuksen rakennusprojekteista oli käytännöllisiä, kuten uusi satamarakennus Ostiassa, ja jotkut ornamentaalisia, kuten kuuluisa Trajanuksen pylväs. Rooman rakennettiin Basilica Ulpia sekä Trajanuksen foorumi, suurin keisarifoorumeista. Ne suunnitteli taitava arkkitehti Apollodoros Damaskolainen. Trajanuksen pylväässä kerrotaan reliefikuvin hänen sotaretkestään Daakiaan. Pylväs on yhä pystyssä Rooman keskustassa, mutta sen huipulla alun perin ollut Trajanuksen patsas vaihdettiin vuonna 1588 Pyhän Pietarin patsaaseen. Hispaniassa on edelleen pystyssä Trajanuksen riemukaari.
[muokkaa] Sota parthialaisia vastaan
Daakian sodan aikoihin Rooma oli jo ilmeisesti laajentunut hieman itään Nabatean alueella aiemmin olleen klienttivaltion alueelle. Vuonna 113 valtakunnan rauha rikkoutui, kun idässä ilmeni uusia ongelmia.
Parthia oli heikolta näyttävä valtakunta idässä. Se oli puolifeodaalinen valtakunta, jonka kuninkaalla oli vaikeuksia pitää liian mahtavia vasallejaan kurissa. Lisäksi Mesopotamian helleeniset kaupungit tunsivat vähän lojaalisuutta sitä kohtaan. Parthia oli myös heikentynyt sotilaallisesti.
Daakian sodan jälkeen Trajanuksella oli suuri ja parempi armeija joten hän päätti ottaa mallia Aleksanteri Suuresta ja valloittaa Persian eli Parthian. Syyt Parthian valloitukseen olivat suurimmalta osalta materiaalisia: Mesopotamiassa oli suuria ja rikkaita kaupunkeja, maailmankauppareittejä ja erittäin hedelmällistä viljelymaata. Sodan muodollinen syy oli Parthian päätös asettaa Armenian valtaistuimelle Roomalle sopimaton hallitsija.
Trajanus valloitti aluksi Armenian ja liitti sen valtakuntaan. Tämän jälkeen hän eteni nopeasti Tigriksen ja Eufratin alueelle ja vuonna 116 hän valloitti Parthian pääkaupungin Ctesophonin. Hän jatkoi etelään ja julisti Mesopotamian osaksi valtakuntaa. Valloitukset jatkuivat tästäkin eteenpäin, mutta lopulta hän epäonnistui keskellä valloituksiaan olevan Hatran linnoituskaupungin piirityksessä. Mahdollisesti hän sai myös sydänkohtauksen helteessä. Rooma oli nyt laajimmillaan koko historiansa aikana. Trajanus valitteli, että hänen ikänsä esti häntä jatkamasta Aleksanterin jalanjäljillä.
Samaan aikaa juutalaiset aloittivat kapinan Palestiinassa ja Mesopotamiassakin rauhattomuus kasvoi. Trajanuksen oli pakko vetäytyä Parthiasta, koska Palestiina oli liian tärkeä provinssi menetettäväksi. Hän piti ongelmiaan vain pienenä takaiskuna, mutta tämä sotaretki jäi hänen viimeisekseen.
[muokkaa] Kuolema
Trajanuksen terveys heikkeni selvästi vuonna 116 hänen ollessaan Kilikiassa. Lopulta kesällä 117 hän kuoli, kuten Aleksanteri Suurikin paluumatkalla idän sotaretkeltä. Kuolinvuoteellaan hän nimesi seuraajakseen Hadrianuksen.Huhutaan, että Trajanuksen vaimolla oli osansa valintaan. Hänen seuraajansa hylkäsi Mesopotamian, Assyrian ja Armenian.
[muokkaa] Perintö
Trajanus oli hyvin suosittu. Hänen jälkeensä tuli perinteeksi, että senaatti rukoili uuden keisarin olevan "onnekkaampi kuin Augustus ja parempi kuin Trajanus". Trajanus oli varsin sotaisa keisari. Hänen sanotaan harrastaneen sotimista, metsästystä, viinejä ja poikia, joista kolmea viimeistä kohtuudella
Trajanuksen maine säilyi varsin hyvänä läpi historian, jopa kristityt kirjoittajat, jotka vaikuttivat monien keisarien maineeseen merkittävästi, suhtautuivat häneen myönteisesti. Tarinan mukaan myöhemmin paavi Gregorius I herätti Trajanuksen henkiin ja kastoi tämän kristityksi. Danten Jumalaisessa näytelmässä Trajanus on sijoitettu kuudenteen taivaaseen oikeudenmukaisten kanssa.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Alf Henrikson (1993): Antiikin tarinoita 1-2. WSOY. ISBN 951-0-18515-9.
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto (2000): Rooman keisarit. Karisto. ISBN 951-23-4094-1.
| Edeltäjä Nerva |
Rooman keisari |
Seuraaja Hadrianus |
