Harald Jäniksenkäpälä
Wikipedia
Harald I Jäniksenkäpälä (engl. Harold Harefoot, s. 1010-luku – k. 17. maaliskuuta 1040) oli Englannin kuningas vuosina 1035–1040 (kruunattiin vuonna 1037). Hän oli Tanskan kuninkaan Knuut II Suuren ja tämän jalkavaimon Aelgifun poika. Nimi "jäniksenkäpälä" tuli metsästystaidoista.
Laillisempi perijä sekä Tanskan että Englannin kruunuille oli Haraldin velipuoli Hardeknut. Koska Tanskaa uhkasi ruotsalaisten sekä Maunu Hyvän johtamien norjalaisten hyökkäys, Hardeknut suostui kuitenkin väliaikaisesti jättämään Englannin äitinsä Emma Normandialaisen sekä velipuolensa Haraldin hallintaan. Emma ja Harald kiistelivät vallasta, mutta voimakkaan Godwinin jaarlin asetuttua Haraldin puolelle, Harald otti haltuunsa valtion kassan Winchesterissä ja hänet kruunattiin vuonna 1037 Oxfordissa Englannin kuninkaaksi.
Edellisenä vuonna 1036 myös Emman pojat aiemmasta liitosta Ethelred Neuvottoman kanssa, Alfred Aetheling ja Edvard Tunnustaja olivat palanneet maanpaosta Normandiasta. Alfred oli menossa tapaamaan äitiään Winchesteriin mutta kuoli Godwinin miesten hyökättyä hänen kimppuunsa.[1]
Hardeknut oli juuri aloittamassa hyökkäystä Englantiin ottaakseen kruunun, kun Harald kuoli Oxfordissa maaliskuussa 1040.
[muokkaa] Lähde
- ↑ Frank Stenton, Anglo-Saxon England, Oxford University Press (1998), s. 420–421
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Edeltäjä: Knuut Suuri |
Englannin kuningas 1037(1035)–1040 |
Seuraaja: Hardeknut |
