Yleissivistys
Wikipedia
Yleissivistyksellä (saks. Allgemeinbildung) tarkoitetaan sitä tieto- ja taitomäärää, joka kaikkien kansalaisten olisi hallittava voidakseen toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Käytännössä tällä ei tarkoiteta mitään tiettyä oppimäärää vaan ideaalia, jota kohti olisi pyrittävä. Yleensä sanaa yleissivistys käytetään adjektiivin yleissivistävä yhteydessä vastakohtana ammattiin valmistavalle.
Käsitys yleissivistyksestä on syntynyt länsimaissa humanistisen liikkeen yhteydesä 1500- ja 1600-luvuilla. Erityisesti tšekki Johannes Comenius kehitti käsitettä tuntuvasti ja esitti, että kaikkien yksilöiden olisi omaksuttava tietty perussivistys.
Suomeen yleissivistyksen ideaali tuli Saksasta, jossa sitä kehitti 1700-luvun lopulla yliopistomies Wilhelm von Humboldt. Tuolloin yleissivistyksen ideaaliin kuului antiikin ajan taruston auttava tunteminen sekä kyky puhua joitain tärkeimpiä kieliä, joiksi Suomessa muodostuivat ruotsi, latina ja saksa. Manner-Euroopassa valistusaikana 1700-luvulla yleissivistykseen vaadittavaksi kieleksi muodostui kuitenkin ranska, joka säilytti tämän aseman 1900-luvun alkupuolelle saakka. Valistuksen aikana perustettiin myös ensimmäiset oppivelvollisuuskoulut Preussiin ja Itävaltaan. Nämä voidaan nähdä pyrkimyksenä levittää sivistystä kaiken kansan keskuuteen. Tämä kuului olennaisena valistuksen ihmiskuvaan, joka ei periaatteessa tehnyt eroa eri ihmisryhmien välillä.
Humboldtilainen yleissivistyksen ihanne oli sikäli yläluokkainen, että se korosti aineittensa yleispätevyyttä ja suoraa soveltumattomuutta käytäntöön. Tämän seurauksena kielet, historia ja humanistiset aineet saivat korostetun osan koulujen opetussuunnitelmissa matematiikan ja luonnontieteiden kustannuksella. Reaalilyseot pyrkivät muuttamaan sivistysihannetta tuomalla paremmin esille nykykielet ja luonnontieteet, mutta vielä peruskoulujärjestelmänkin yleissivistysideaalilla on humanististen taitojen korostukseen liittyviä piirteitä. Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa hänelle samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen.
Koska yleissivistys saavutettiin 1800-luvun näkemyksen mukaan oppikouluissa, joihin vain kansan vähemmistöllä oli mahdollisuus, se sai eksklusiivisen merkityksen. Kansansivistystyöllä, jota edustivat mm. yleiset kirjastot sekä kansan- ja työväenopistot, pyrittiin kuitenkin tarjoamaan halukkaille alempiin luokkiin kuuluneille yksilöille tilaisuus henkiseen kasvuun ja itsensä kehittämiseen. Koska yleissivistysideaalin mukaan sivistynyt ihminen oli myös poliittisesti tietoinen yksilö, kansansivistystyöllä oli myös poliittisia päämääriä.
Lakitekstissä yleissivistys esiintyy adjektiivissa yleissivistävä, millä viitataan peruskoulun ja lukion kasvatustehtäviin. Tällöin halutaan tuoda esille, että koulutukset eivät valmista mihinkään tiettyyn ammattiin vaan yleisesti jatko-opintoihin. Yleissivistys on ammattikoulutuksen vastakohtana jossain määrin kiistanalainen eikä sillä ole nykyisellään mitään tiettyä määritelmää. Eräänä määritelmänä voi toimia paradoksi: yleissivistykseen kuuluu se, minkä muistaa unohdettuaan kaiken koulussa oppimansa.
