Voi

Wikipedia

Voi on meijerituote, joka on valmistettu kirnuamalla maitoa, hapatettua kermaa tai niiden sekoitusta. Voi on päivittäiselintarvike lähes kaikkialla maailmassa. Voi koostuu maitorasvasta, jota ympäröivät pienikokoiset vesi- ja maitoproteiinipisarat. Lehmänmaidosta valmistettu voi on tavallisinta, mutta voita voidaan valmistaa myös muiden nisäkkäiden, esimerkiksi lampaan, vuohen, puhvelin tai jakin maidoista. Suola on yleisin voin mauste. Voihin voidaan joskus lisätä säilöntäaineita, aromeja ja väriaineita. Voita käytetään maun antajana ja sitä lisätään ruoanvalmistuksessa estämään kiinnipalamista leivonnassa, kastikkeiden valmistuksessa ja paistamisessa. Poistamalla voista kiintoaineita ja vettä saadaan kirkastettua voita, jota on esimerkiksi Intiassa käytettävä ghee.

Voi on kylmässä kovaa, huoneenlämmössä se pehmenee nopeasti ja on levitettävissä helposti voileivälle. Kun voita lämmitetään 32 - 35 celcius-asteeseen, se sulaa ohueksi nesteeksi. Voin väri on tavallisesti vaalean keltainen, mutta vuodenaikojen ja käytetyn rehun vaikutuksesta se voi vaihdella syvän keltaisesta lähes valkoiseen. Väriaineita annatto ja betakaroteeni lisäämällä voidaan saada haluttu tasainen väri ympäri vuoden. Suomessa voita ei enää nykyisin värjätä.

Suomessa sanaa voi ei EU-direktiivin mukaan saa käyttää muusta kuin maitorasvasta valmistetusta tuotteesta. Säännös johti esimerkiksi siihen, että Valion piti luopua tuotenimestä Voimariini, koska se sisälsi myös kasvirasvaa. Tuote nimettiin uudestaan Oivariiniksi. Sanaa voi käytetään kuitenkin edelleen osana nimeä kasvirasvoista kaakaovoi sekä maapähkinävoi, mutta tavallisesti kun puhutaaan voista tarkoitetaan meijerivoita. Sana voi on peräisin hyvin varhaisilta ajoilta ja esimerkiksi unkarin kielessä käytetty vaj on samaa alkuperää. Viroksi voi on voi.

[muokkaa] Voin valmistus

Homogenoimaton maito ja kerma sisältävät maitorasvaa pieninä pallosina, joista jokainen on ympäröity fosfolipideistä ja proteiineista koostuvalla kalvolla. Kalvo estää maidon rasvan kerääntymisen yhteinäiseksi massaksi. Voin valmistuksessa kermaa käsitellään niin, että kalvot vahingoittuvat ja rasvapalloset kerääntyvät yhteen ja erottuvat maitoherasta. Kerman erilaisilla käsittelyillä saadaan erilaisia voivalmisteita. Voi sisältää rasvaa kolmessa eri muodossa: vapaana maitorasvana, maitorasvakiteinä ja alkuperäisinä rasvapallosina. Valmiissa voissa näiden suhteelliset osuudet voin koostumuksesta määräävät sen rakenteen. Voi joka sisältää enemmän kiteitä, on kovempaa kuin voi, jossa on vapaata rasvaa.

Lähes kaikki kaupallinen voi valmistetaan nykyisin pastöroidusta kermasta, joka on kuumennettu noin 80°C. Ennen kirnuamista kerma jäähdytetään 5°C asteeseen ja se jätetään tuohon lämpötilaan vähintään 8 tunniksi, jolloin noin puolet maitorasvasta kiteytyy. Kiteytynyt rasva toimii apuna rasvapallosten rikkomisessa ja kirnuamisprosessi nopeutuu.

Kirnuaminen tuottaa pieniä rasvajyväsiä, jotka kerääntyvät kirnupiimän pinnalle. Kirnupiimä juoksutetaan pois ja kerääntynyttä rasvaa huuhdotaan vedellä kirnupiimäjäämien poistamiseksi. Tämän jälkeen kerätty rasva työstetään vaivaamalla ja tuloksena saadaan kiinteää voita jossa voihin jäänyt vesi jakaantuu pieniksi pisaroiksi voin sisälle.

Meijerivoi sisältää nykyisten säännösten mukaan vähintään 80 % rasvaa ja noin 15 % vettä. Perinteisesti kirnuttu maalaisvoi on rasvapitoisuudeltaan vaihteleva ja maitorasvan määrä saattaa olla jopa vain 65 %. Maitorasva koostuu monista tyydyttyneistä rasvahappoketjuista. Maitorasva on rakenteeltaa triglyseridi eli esteri, joka koostuu gryserolista ja kolmesta rasvahaposta. Voi pilaantuu helposti väärin säilytettynä ja härskiytyy eli voin rasvahappoketjut murtuvat ja jakaantuvat pienempiin osiin kuten voihapoksi ja diasetyyliksi.

[muokkaa] Erilaiset voityypit

Ennen nykyaikaista voin tehdasvalmistusta kerma kerättiin useista lypsyistä. Tämä aiheutti sen, että pastöroimaton kerma ehti hapantua ennen kirnuamista. Voista joka on valmistettu happamoituneesta kermasta käytetään Suomessa nimitystä voi. Happamoitumisen aikana tietyt bakteerit muuttavat maitosokerin maitohapoksi. Hapantuminen tuottaa myös aromiaineita esimerkiksi diasetyyliä, joka tuottaa voille sen tunnusomaisen "voimaisen" maun. Nykyaikana ei enää luoteta spontaaniin hapantumiseen vaan tulos varmistetaan käyttämällä puhtaaksi viljeltyjä lactococcus - ja leuconostoc -bakteerikantoja.

1970-luvulla kehitettiin toinen tapa valmistaa hapatettua voita. Siinä voi valmistettiin tuoreesta kermasta ja voihin lisättiin bakteeriviljelmiä ja maitohappoa. Tuloksena oli voi, joka sai kylmävarastoinnin aikana voille tyypillisen maun vähitellen. Valmistajille menetelmä oli taloudellisesti kannattava, sillä kerman hapattamiseen tarkoitettua tilaa ei tarvittu. Samankaltainen ja vielä taloudellisempi menetelmä oli lisätä maitohappoa ja makuaineita suoraan valmiiseen imelävoihin. Vaikka menetelmällä saavutettu voin maku on lähes aito, niin tuote ei kuitenkaan ole aitoa hapatettua voita.

Nykyisin lähes kaikki meijerituotteet tehdään pastöroiduista raaka-aineista haitallisten bakteerien ja muiden patogeenien välttämiseksi. Pastöroidusta tuoreesta kermasta valmistettua voita kutsutaan imelävoiksi. Imelävoin tuotanto tuli tavalliseksi vasta 1800-luvulla kun teollinen jäähdytys ja separointikoneet kehittyivät. Pastöroimattomasta kermasta valmistettua voita ei enää valmisteta teollisesti vaan kaikki valmistus on joko kotitarvevalmistusta tai pienmeijeritoimintaa.

Hapatettu voi on tavallisinta manner-Euroopassa, kun taas imelävoi hallitsee Yhdysvalloissa ja Britteinsaarilla.

Kaikkia voityyppejä valmistetaan sekä suolattuina että suolaamattomina. Suolatussa voissa suola lisätään kiteisenä tai liuoksena voin vaivaamisen aikana. Myös imelävoi suolataan usein. Paitsi maun antajana, suola toimii myös säilyvyyttä parantavana aineena. Suomessa myydään hapatettua suolatonta, normaalisuolaista ja voimakassuolaista voita. Teollisuus ja leipomot käyttävät myös imelävoita, mutta vähittäismyynnissä sitä ei Suomessa ole.

Voin rasvamäärä on asetuksella määrätty ja se perustuun Eu:n direktiiviin. Voissa pitää olla maitorasvaa vähintään 80 % painosta, jotta tuotetta saa kutsua voiksi. Rasvan määrä vaihtelee hieman Euroopan eri maissa.

Kirkastettu voi on voita, josta on poistettu lähes kaikki maidon osat ja vesi. Tuloksena on kirkas, lähes 100 % rasva, jota voi hyvin käyttää ruoanvalmistukseen. Valmistus tapahtuu kuumentamalla voita jolloin siitä erottuu hera ja rasva sekä kiinteä aine. Nämä erotellaan pois joko heti kuumana tai vasta kun tuote on jäähtynyt.

[muokkaa] Historia

Keskiajalla voita kirnuttiin, mutta voi oli kallista. Pohjois-Ranskassa, Englannissa ja Alankomaissa voita käytettiin joskus paistamiseen öljyn sijaan. Tuolla alueella viljelty öljykasvi oli yleensä unikko tai mahdollisesti hasselpähkinä. Leivän päälle voita ei olut tapana levittää, vaan sitä sipaistiin nokare leivän kärkeen, joka sitten haukattiin pois. Joka suupalaa varten voita ei kuitenkaan pistetty, vaan ainoastaan muutamalle palalle leivästä.

Voin lisäksi saatettiin leivällä käyttää laardia eli sian rasvaa. Itse kirnuttu voi on ollut hyvin suolaista, koska muuten se on pilaantunut nopeasti. Liika suola pestiin voista pois jääkylmällä vedellä, mutta se jäi silti hyvin suolaiseksi. Itse kirnutussa perinteisessä voissa on hieman hapan maku, jollaista teollisessa voissa ei ole.