Ufo

Wikipedia

Brasilian Rio Clarossa otettu valokuva väitetystä ufosta.

Ufo (lyhenne englannin kielen sanoista Unidentified Flying Object) on havaitsijalle tunnistamaton lentävä kohde. Tunnistamattomuus perustuu kohteen ulkonäköön tai lentorataan. Ufo voidaan havaita myös maahan laskeutuneena, tällöin siihen liittyy lentokykyisyys. Populaarikulttuurissa ufolla tarkoitetaan yleensä oletettujen avaruusolioiden alusta.

Ufoja sanotaan usein myös lentäviksi lautasiksi (suomennos sanoista flying saucer, kirjaimellisesti lentävä teevati), sillä monissa havainnoissa ufo on ollut lautasen tai kiekon muotoinen.

Lentävä lautanen on suosituin käsitys oletettujen maassa vierailleiden avaruusolentojen aluksesta. Lentävä lautanen perustyyppisen humanoidin, "pienen vihreän (tai harmaan) miehen" ohella ovat yleisimpiä viihteessä esiintyviä ulkoavaruuden älyn tunnusmerkkejä. Lentävien lautasten kerrotaan olevan nopeita ja kykeneviä äkkikäännöksiin ja kiihdytyksiin, joissa tavanomainen lentokone tuhoutuisi. Muita oletettujen humanoidien alustyyppejä ovat sikarit, kolmiot ja pallot.

Nimitystä lentävä lautanen käytti ensimmäisenä yhdysvaltalainen Kenneth Arnold, joka kertoi nähneensä lentäessään yksityiskoneellaan lähellä Mount Rainier vuorta Washingtonin osavaltiossa 24. kesäkuuta 1947, yhdeksän kirkasta esinettä, jotka olivat lentäneet suunnattomalla nopeudella vuoren ohi. Arnoldin mukaan esineet lensivät kuin veden pinnasta kimmahtava lautanen ja että ne olivat litteitä kuin piirakkavuoka ja lautasen tai ison litteän levyn muotoisia. Kuvauksesta kehittyi julkisuudessa tunnistamattomien lentävien esineiden yleisnimitys lentävä lautanen.

New Jerseyssä vuonna 1952 otettu valokuva väitetystä lentävästä lautasesta.

Viimeisten 50 vuoden aikana yli 200 000 ihmistä on ilmoittanut nähneensä ufon.^lähde? Yli 20 % raportoiduista havainnoista koskee hehkuvia valopalloja, joden väriksi mainitaan useimmiten oranssi, keltainen tai punainen. Niiden on nähty usein leijuvan hiljaa taivaanrannassa. Englannissa havaittiin 1960-luvulla useita tällaisia hehkuvia palloja. Ufoja pidetään yleensä lautasmaisina, mutta muut muodot näkyvät olevan tavallisempia. Noin 15 % tapauksista, silminnäkijä on kertonut nähneensä pitkän, kapean putkilonmuotoisen ufon eli ns. sikarimaisen ufon. Vastaavasti noin 15 % havainnoista koskee munanmuotoisia ufoja, joista usein lähtee kertoman mukaan valkoista valoa. Noin 8 % havainnoiduista ufoista on ollut muodoltaan kuin nurin käännettyjä kulhoja. Näiden tyyppien lisäksi on kerrottu nähdyn mm. lautasmaisia ufoja, mutta myös lukuisia muita muunnelmia.^lähde?

Monet tutkijat ovat huomanneet, että ufot näyttävät heijastavan havaintoajankohdan teknistä tasoa. Toisin sanoen ilmalaivoja nähdään ilmalaivojen aikana, aaveraketteja V-2-rakettien aikana sekä lautasia ja sylintereitä avaruustutkimuksen aikana. Tämä johtuu siitä, että ihmiset vertaavat ufojen ulkomuotoa havaintoajankohdalle ominaiseen teknologiaan ja käyttävät siihen liittyvää sanastoa. Jos ufohavaintojen taustalta löytyy vieraan sivilisaation teknologiaa, sitä osataan kuvailla nykyaikana tarkemmin ja osuvammin kuin esimerkiksi keskiajalla. Toisaalta teknologian ja viihdeteollisuuden värittämä elinympäristömme antaa runsaasti virikkeitä fantasioida ufohavaintoa kauas todellisuudesta, vaikka havainnon takaa löytyisi tunnettu tai tuntematon luonnonilmiö.

Ufojen yhteydessä puhutaan myös ns. USOista (Unidentified Submarine Object) eli tunnistamattomista vedenalaisista esineistä ja ufo/usoista, kun havaittu esine on liikkunut sekä ilmassa että veden alla.

[muokkaa] Historiaa ja erilaisia havaintoja

Baselissa Sveitsissä nähtiin outoja valoja taivaalla 7. elokuuta 1566. Samuel Cocciuksen piirros.

Varhaisia ufoaaltoja olivat Keskilännen ilmalaivat 1800/1900-lukujen vaihteessa, kummituslentokoneet 1930-luvulla ja sikarin, raketin ja tulipallon muotoiset "aavelentäjät" 1940-luvun lopulla Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Nykyisen ufovillityksen katsotaan alkaneen jo toisen maailmansodan aikana, kun lentäjät kertoivat tunnistamattomista valopalloista, ns. foo-hävittäjistä, jotka ilmaantuivat siipien kärkiin.

24. kesäkuuta vuonna 1947 lentäjä Kenneth Arnold oli lentämässä pienkoneellaan Kaskadi-vuorilla Yhdysvalloissa, kun hän yhtäkkiä näki yhdeksän loistavan, pyöreän ja litteän esineen lentävän vuorten yllä. Hän kuvaili niiden liikkuvan "samaan tapaan kuin lautasen, jos sen heittää pitkin veden pintaa" ja arvioi niiden nopeudeksi noin kaksi kertaa äännennopeuden. Ilmiö sai nimekseen "Arnoldin teevadit" ja salaperäisten "lentävien lautasten" tutkimus aloitettiin virallisesti, sillä näiden esineiden pelättiin olevan uhka maapallolle. Muita, jotka olivat nähneet saman ilmiön, alkoi ilmaantua lehdistön kerrottua asiasta ja tuona vuonna Yhdysvaltain ilmavoimille ilmoitettiin 122 havaintoa. Vuoteen 1952 mennessä vuotuisten havaintojen määrä oli paisunut jo 1501:een. Arnoldin havainto oli ensimmäinen koskaan tutkittu ufohavainto.

Yöllä 19. heinäkuuta 1952 taivaalle ilmestyi Yhdysvalloissa, Washington D.C.:ssä, viisi outoa valoa, jotka järjestivät kaupungin asukkaille häikäisevän ja kauas näkyneen näytöksen. 26. heinäkuuta kaupungin taivaalle ilmestyi lisää tällaisia valoja ja niitä tutkimaan lähetettiin kolme lentokonetta. Tukikohtaan palattuaan kahdella lentäjistä ei ollut mitään raportoitavaa, mutta kolmas kertoi nähneensä valtavia valkoisia ja sinisiä valoja, jotka olivat muodostaneet kehän hänen ympärilleen. Ne olivat lentäneet hänen rinnallaan n. 15 sekuntia ja poistuneet.

Lokakuussa 1952 tullivirkailija Gabriel Cachinard havaitsi oudon valoilmiön Marseilles'n lentokentällä eteläisessä Ranskassa. Valo pysähtyi kiitotien ylle ja kun Cachinard siirtyi sitä kohti, sen ympärillä olleista ikkunoista tuli ensin vihreää ja sitten sinistä valoa. Sen jälkeen valon alapuolelta ilmestyi kipinöitä ja se lensi pois.

Entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterkin on tehnyt raportin ufohavainnosta. Tähtitieteilijät totesivat kuitenkin, että kyseessä oli Venus-planeetta, joka tunnetaan myös ilta- tai aamutähtenä.

Ufoteorioihin uskovat ovat kiinnostuneita niistä vajaasta kahdesta prosentista ufotapauksista, jotka ovat jääneet selvittämättä. Tieteen näkökulmasta katsottuna kyseessä on tyypillinen tutkimuksen luonteesta johtuva tilastovirhe. Ihmiset ovat saattaneet muistaa väärin tai mahdollista huijausta ei ole pystytty paljastamaan.

Yhdysvaltain ilmavoimat järjesti vuosina 1947-1969 omia ufotutkimusprojektejaan. Tutkimusprojekti Sign aloitettiin vuonna 1947. 1949 Sign korvattiin projekti Grudgella. 1952 lakkautetun Grudgen seuraajaksi perustettiin samana vuonna projekti Blue Book, jonka tieteellisenä neuvonantajana toimi tähtitieteen professori J. Allen Hynek. Vuosina 1952-1969 toimineen projekti Blue Bookin arkistoihin kerättiin kaikkiaan 12 618 uforaporttia, joista 701 merkittiin tutkimusten jälkeen selvittämättömiksi.

Myös Suomessa on esitetty Yhdysvaltain ilmavoimien lausuntoa, jonka mukaan ufot eivät uhkaa turvallisuutta. Lausunto sisältää myös kaksi muuta osaa. Toisessa sanotaan, että ei ole löytynyt mitään todisteita siitä, että ufot edustaisivat sellaista teknistä kehitystä, mitä ei tunneta. Kolmannessa sanotaan, että ei ole mitään perusteita luokitella ufoja maapallon ulkopuolisiksi kulkuneuvoiksi.

Yhdysvaltain ilmavoimilla on muitakin kuin puolustuksellisia syitä hillitä ufovillitystä. Vuonna 1947 ne aloittivat kokeet halkaisijaltaan noin 50-metrisillä ilmapalloilla, jotka kohosivat lähes neljänkymmenen kilometrin korkeuteen – korkeammalle kuin lentokoneet. Ilmakehän aiheuttamasta valon taipumisesta johtuen ne saattoivat näyttää sikareilta tai lentävillä lautasilta. Ilmavirrat saattoivat aiheuttaa sen, että ne näyttivät liikkuvan mielivaltaisiin suuntiin.

Kun ufoja ei enää epäillä neuvostoliittolaisiksi salaisiksi aseiksi, kuten kylmän sodan alkuaikoina tehtiin, eikä ulkoavaruuden matkustajiksi, jotkut väittävät, että ufot ovat henkimaailman (spiritualistisia) ilmiöitä.

[muokkaa] Ufoihin liittyviä ilmiöitä

Ufoihin liittyy erilaisia ilmiöitä ja vaikutuksia, Varsinkin tavallisuudesta eniten poikkeavat "oudot" ilmiöt ovat hyvin kiistanalaisia, niin kuin koko ufoilmiökin.

Ufo havaitaan paljain silmin.
Ufo havaitaan tutkalla.
Ufosta saadaan valokuva.
Ufo vaikuttaa ympäristöönsä esim. auton valot sammuttamalla.
Ufosta jää laskeutumisjälkiä esim. valkoista jauhetta, pieniä kuoppia, painumia, palanut ympyränmuotoinen alue, ruoho lakoontunut.
Ufojen lähellä havaitaan outoja olioita, joita kutsutaan okkupanteiksi tai humanoideiksi. Monesti nämä ovat ihmisiä pienempiä, suuripäisiä.
Ufo saattaa aiheuttaa ihmiselle fyysisiä jälkiä tai vammoja.
Abduktio eli ufosieppaus: Ufo kaappaa ihmisen mukaansa. Ihmiselle tehdään tutkimuksia. Joskus kaappauskokemus saadaan esille hypnotisoimalla ihminen muistinmenetyksen jälkeen.
Kontakti: Ihmiset kommunikoivat ufojen miehistöjen kanssa ja jopa matkustelevat kaukana avaruudessa.
Viljaympyrä: Viljapeltoon syntyviä hyvinkin monimutkaisia kuvioita. Suurimpien halkaisija on ollut noin 500 metriä. Joskus kuvion on nähty syntyvän muutamassa sekunnissa pellon yllä kiertävien valopallojen vaikutuksesta. Suurin osa kuvioista ilmestyy Englantiin, mutta myös monista muista maista kuvioita on löydetty (mm. Suomesta). Jotkin kuviot ovat todistetusti ihmisten tekemiä.

[muokkaa] Ufojen luokitteluista

Kuuluisin ufojen luokittelu on Hynekin luokittelu, joka jakaa ufot ensiksi lähi- ja kaukohavaintoihin.

Kaukohavainnot
- NL (Nocturnal Lights) - yövalot
- DD (Daylight Disk) - päiväkiekot
- (R/V Radar/Visual) - Tutka- ja näköhavainnot
Lähihavainnot (Close Encounters, lähituntumat)
- CE I (ensimmäisen asteen lähituntuma) - Ufo havaitaan alle 150 metrin päästä, jolloin siitä erottuu paljon yksityskohtia ja sitä on vaikea selittää kaukaisella taivaan ilmiöllä.
- CE II (toisen asteen lähituntuma) - Ufolla on fysikaalisia vaikutuksia ympäristöönsä, esimerkiksi auton valot ja radio sammuvat, auton moottori pysähtyy, ufosta lähtevä ilmavirta liikuttaa puiden oksia, ufo jättää laskeutumisjälkiä, esimerkiksi palaneen ympyrän.
- CE III (kolmannen asteen lähituntuma) - Ufon lähettyvillä (tai jopa ilman tavallista ufohavaintoa) havaitaan avaruusolentoja (ufon miehistöä). Tunnettuja tapauksia esimerkiksi Flatwoodsin hirviö ja Imjärven ufotapaus.

Hynekin luokittelua on myös laajennettu - näitä laajennuksia ovat mm. CE IV (abduktio) ja CE V (humanoidikohtaaminen ilman fyysistä kontaktia esim. unessa).

Ufoja voi myös Hynekin mukaan luokitella niiden tapahtumistodennäköisyyden ja normaalista poikkeavuuden eli outouden perusteella.

[muokkaa] Yleisimpiä virhehavaintoja

Monien ufologien mielestä 50-98 % ufoista on virhetulkintoja eli luullaan tavallista kohdetta tunnistamattomaksi.

Kuu: Vaikka Kuu onkin erittäin helposti taivaalta tunnistettava kohde, voi sitä joskus sopivissa olosuhteissa luulla joksikin muuksi - joskus Kuu näkyy vain valopisteinä metsän takaa tai pilvien takaa. Autossa Kuu voi "seurata" havaitsijaa pitkän matkaa.
Pilvet: Niin kutsutut mantelipilvet ovat sikarinmuotoisia ja melko teräväreunaisia pilviä, joista aina silloin tällöin tulee ufoja. Eritoten Auringon laskiessa ovat nämä pilvet matalalla horisontissa ollessaan vakuuttavan näköisiä, kun viimeiset auringonsäteet valaisevat niitä vielä kirkkaasti. Auton tai valonheittimen valokeila pilvissä.
Tähdet, planeetat yms. taivaankappaleet: Joskus Siriusta voi luulla tunnistamattomaksi lentäväksi esineeksi, vaikka tähti itsessään onkin paikallaan. Virhehavaintoa edesauttaa vielä se, että tähti tuikkii voimakkaasti ja vaihtelee väriään ollessaan melkein horisontissa. Kirkas Venus on yksi yleisimmistä ufohavaintojen aiheuttajista.
Linnut: Eräitä tavallisimpia väärien ufohavaintojen aiheuttajia. Lintua voi luulla ufoksi, jos vain linnun vatsapuoli valaistaan ja lintu on korkealla pimeällä yötaivaalla.
Lentokoneet: Yöllä lentokoneesta erottuu vain vilkkuvia valoja. Tuuli voi joskus viedä lentokoneen äänen pois. Lentokone voi olla laskeutumassa lentokentälle ja sitä katsotaan kiitotien päästä. Yhdysvalloissa on mainoslentokoneita, jotka hinaavat valaistua kylttiä perässään.
Satelliitit: Tasaisella nopeudella liikkuvia, usein vilkkuvia valopisteitä, jotka katoavat joutuessaan Maan varjoon yleensä korkealla taivaalla. Maahan syöksyvä satelliitti näyttää joskus jopa kipinätulipyrstöiseltä sikarimaiselta avaruusalukselta.
Ilmapallot: Pyöreitä esineitä, jotka voivat ajautua tuulen mukana hyvinkin kauas. On mainospalloja, säähavaintopalloja ja ilmalaivoja.
Rakettilaukaisut: Suomessa nähtiin 1970-luvun alussa lukuisia ns Pudasjärven ufoja. Osa näistä on voinut olla neuvostoliittolaisten rakettien laukaisuja Plesetskistä. Rakettilaukaisut näyttävät pyöriviltä valopalloilta tai sikarin muotoislta esineiltä, joiden päässä on valopallo. Ruotsista Kiirunasta on laukaistu yläilmakehään bariumpilviä, jotka ovat hehkuneet "ufomaisesti". Niitä voi nähdä Suomenkin Lapissa sopivalla säällä.
Kangastukset: Jäällä tai vesillä havaitaan sopivassa oloissa kangastuksia, jotka ovat vääristyneitä väärin päin olevia esimerkiksi saaren kuvia horisontin lähellä.
Virvatulet: Suoalueilla on joskus virvatulia, jotka hyppelehtivät maan pinnan lähellä.
Kepposet: Joskus ihmiset järjestävät erilaisia kepposia, esim. ilmapalloon kiinnitetty taskulamppu näyttää ufolta.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

Häyry, Heta, Hannu Karttunen & Matti Virtanen (toim.) (1989): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Suomentanut Hannu Karttunen. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. ISBN 951-9269-48-7.