Tverin Karjala
Wikipedia
Tverin Karjala käsittää Tverin alueen karjalaisasutuksen alueita Venäjällä 150–200 km Moskovasta luoteeseen. Maantieteellisenä alueena Tverin Karjala on hajanainen, mutta se on yleisenä käsitteenä tunnettu. Tverinkarjalaiset asuvat melko hajallaan laajalla alueella, jonka enemmistö asukkaista on venäläisiä. Tverin alueella on virallisen väestökirjanpidon mukaan 20 000 kansallisuudeltaan karjalaista (2000), mutta todellisen määrän arvellaan olevan lähempänä 100 000:aa. Karjalan kieli sekä kulttuuri on säilynyt sadoissa kylissä. Uskonnoltaan tverinkarjalaiset ovat puhtaasti ortodokseja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Ylisen Volgan pohjoispuoleinen alue oli kärsinyt paljon 1500- ja 1600-luvuilla sodissa ja maanomistajat halusivatkin autioille mailleen viljelijöitä ja veronmaksajia. Alueelle saapui sitten Stolbovan rauhan jälkeen vuonna 1617 Käkisalmen läänistä ja Pohjois-Inkeristä karjalaista ortodoksista väestöä sotia, Ruotsi-Suomen luterilaisia uskonvainoja ja verotusta pakoon. Venäjällä he asettuivat asumaan etupäässä Tverin alueelle, Tverin kaupungin pohjoispuolelle. Inkeriin jääneitä karjalaisia kutsutaan inkerikoiksi. Tverin Karjalaan muutti kaikkiaan 20 000 henkeä, jotka menestyivät alueella hyvin, koska siellä oli tilaa. Vuoden 1834 väestölaskennassa heitä oli jo yli 80 000 henkeä ja 1926 jo 140 000 eli enemmän kuin varsinaisessa Karjalassa.
Karjalaiset olivat maaorjia vuoteen 1861, jonka jälkeen heidät vapautettiin ja vapaa maanviljelys edistyi. Taloutta paransi myös rautatien rakentaminen Pietarista Torzokiin 1870-luvulla ja myöhemmin Moskovaan. Karjalaisten talous ja kulttuuri kehittyi. Rautatie tarjosi työtä ja paikalliset tuotteet voitiin markkinoida paremmin.
Karjalaisten määrän kasvu hidastui vuosina 1890-1926. Tähän olivat syynä ensimmäinen maailmansota, vallankumous 1917 ja kommunistinen järjestelmä. Karjalaisten määrä aleni jyrkästi 1930-luvulta alkaen. Pakkokollektivisointi lopetti vapaan maanviljelyn ja kulakit karkotettiin. Tverin läänistä muodostettiin Kalininin oblasti, koska Tverin kaupungin nimikin muutettiin Kalininiksi neuvostoaikana.
[muokkaa] Tverin kansallinen piirikunta
Vallankumouksen jälkeen 1920-luvun alusta 1930-luvulle asti Neuvosto-Venäjä tunnusti vähemmistökansojen oikeudet ja arvon. Alueella järjestettiin karjalaista peruskoulutusta ja tverin karjalan kirjakieltä kehitettiin. Vuonna 1937 alueelle perustettiin kansallinen piirikunta. Tämä olisi voinut edistää karjalaisten kansallisuuspolitiikan toteuttamista, mutta Stalin ei halunnut Moskovan läheisyyteen vahvaa kansaa, joka samastuisi suomalaisiin ja virolaisiin. Tästä syystä piirikunta lakkautettiin jo 20 kuukauden kuluttua helmikuussa 1939. Tverinkarjalaiset koulut suljettiin, karjalankieliset lehdet lakkautettiin ja kirjojen julkaiseminen kiellettiin. Sivistyneistö ja karjalaiset johtajat likvidoitiin. Neuvostoliitossa Karjalan kansallistunnon, kielen ja kultuurin sammuttamista ei tuomittu. Yhtenäisyyspolitiikkaa eli venäläistämistä pidettiin oikeana. Tverinkarjalaisten asuinalueelle myös sijoitettiin venäläisiä. Käytännössä kyseessä oli siis etninen puhdistus.
[muokkaa] Nykyisyys
Vuonna 1990 perustettiin Tverinkarjalaisten kulttuuriseura. Seuralla on laaja toimintaohjelma. Pääasiana on karjalankielen elvyttäminen. Karjalaisiksi ilmoittautuneita oli 1989 vain 23 000, joskin todellisen määrän oletetaan sijaitsevan noin 100 000 karjalaisen paikkeilla. Lihoslavljan, Maksatihan, Rameskin ja Spirovon piireissä aloitettiin 1993 vapaaehtoinen äidinkielenopetus ja Tverin yliopistoon perustettiin karjalais-suomalainen osasto kouluttamaan opettajia karjalaispiirien peruskouluihin. Seura julkaisee Karielan sana -nimistä lehteä.
Tverin Karjalan maaseudulla on vielä tapana vanha perinne, jossa suuren leivinuunin jälkilämpöä käytettään saunomiseen. Uuni on niin tilava, että sinne mahtuu kyykyssä istumaankin. Sama perinne on tuttu myös vepsäläisille sekä laajalti tunnettu Keski- ja Etelä-Venäjällä. Itä-Suomessakin leivinuunia on harvakseltaan käytetty parantamiskylpyihin.
[muokkaa] Murteet
Tverin Karjala muodostuu kolmesta erillään olevasta kielialueesta. Pohjoisin näistä Vesjogonskin alue sijaitsee Rybinskin tekojärven länsiosassa. Alueeseen kuuluvat Vesjogonsk-, Sandovo-, Lesnoje-, Molokovo- sekä Krasnyj Holmi -nimisten kaupunkien läheiset kylät.
Tverin Karjalan pääalueeseen eli Tolmatsun alueeseen kuuluvat Spirovo-, Ruameshka-, Lihoslavlja ja Kozlova-nimisten kylien alueet. Näillä alueilla kieli on säilynyt kaikkien sukupolvien kielenä ja karjalaa kuulee puhuttavan yleisesti esim. kaupoissa vielä nykyäänkin.
Eteläisin ja pienin Tverin alueista sijaitsee Zubtsovin alueella. Tähän kuuluvat Aleksandrovskoi-, Novoi-, Semnovskoi-, Vasiljevskoi-, Ivanovskoi- ja Matjugino-nimiset kylät ja taajamat.
[muokkaa] Tverinkarjalaiset piirikunnat
Tärkeimmät tverinkarjalaiset piirikunnat vuodelta 1989:
- Vesjegonsk
- Vyšnyi Volotšek
- Kalinin
- Konakovo
- Lihoslavlja
- Maksatiha
- Rameški
- Spirovo
- Toržok
- Tverin kaupunki
[muokkaa] Lähteet
- M. Jokipii (1995): Itämerensuomalaiset
