Suvisaaristo

Wikipedia

Lill-svinön tilan rakennuksia 1957

Suvisaaristo (ruots. Sommaröarna) on Espoon merellinen kaupunginosa, alueet 451 ja 452, saaristo Suomenlahteen pistävän Soukan niemen edessä, Espoon lounaiskolkassa.

Suvisaaristolaiset ovat aina olleet aktiivista väkeä ja saarilla toimii yhdeksän rekisteröityä yhdistystä, jäsenluvuista suurimmat pursiseura ESF, melontaseura Canoa, nuorisoseura SViE, VPK ja asukasyhdistys Sommarö-seura, jonka työn tuloksena Suvisaaristoon perustettiin oma vesiosuuskunta 1999 sen jälkeen kun Espoon kaupunki ei suostunut vesijohtoverkoston maksumieheksi haja-asutusalueen kalleuteen vedoten. Verkosto toteutettiin uudella tekniikalla, paineistetulla viemärillä, joka on perinteistä huomattavasti hellävaraisempi ympäristölle.

YTV:n seutuliikennebussilla 145 pääsee Suvisaaristontien loppuun asti kerran–kaksi tunnissa. Palveleva lähikauppa löytyy muutama sata metriä Suvisaariston sillan jälkeen oikealla kädellä, ja väylän varrella Skatan:ssa toimii kesäisin polttoaineasema veneilijöille.

Suvisaariston ja mantereen välissä olevassa Suinonsalmessa (ruots. Svinösund) pysähtyy kesäisin Espoon kiertoajeluveneet.

[muokkaa] Historia

Suvisaaristo koostui alun perin kolmesta tilasta, Stor-Svinö, Lill-Svinö ja Moisö. Ajoittain historiassa ne ovat olleet hylättynä köyhyyden takia, tai rauhattomina aikoina, mutta välillä suhteellisen vauraat. Vuoden 1571 veronkantorekisterissä Svinön tiloilla on kummassakin kuusi lehmää ja kaksi hevosta. Moisöllä oli viisi lehmää, yksi vasikka ja yksi hevonen. Määriä jotka ylittivät esimerkiksi kaikkien Matinkylän talonpoikien omistuksia. Vauraus selittynee sillä että Suvisaariston tilat silloin saivat perinteisesti maksaa veronsa hylkeenrasvassa ja maavuokransa kuninkaankartanolle suolasilakoissa.

Saarien talonpojat lunastivat tilojaan omiksi 1825, ja 1920-luvun alussa tilat yhdistettiin yhdeksi. Saarissa, joihin ei ollut silloin vielä siltaa, oli kymmenisen kalastustorppaa, ja sattuneesta syystä näillä oli kieltolain aikana varaa lunastaa torppiaan ja rakennuttaa tilavia huviloita vuokrattaviksi Helsinkiläisille. Täten sai alkunsa Suvisaarten kesämökkikausi. 1920-luvulla kuljettiin saaristohöyryillä ja moottorimatkustajaveneillä. Saariin oli rekisteröity yksi oma höyrylaiva, SS Sommaröarna, mutta se myytiin pian kannattamattomana. 1930-luvulla tulivat alkuun sähkö- ja puhelinjohdot, ja 1936 sillat Svinölle ja Ramsölle, jonka jälkeen alkoi säännöllinen bussiliikenne. Sillat uusittiin ja levennettiin kaksikaistaisiksi 1976.

[muokkaa] Elinkeinot

Elinkeinot ovat olleet perinteiset saaristoaskareet, kalastus, metsästys, pienimuotoinen maanviljely, ja saarilla toimi monta hyvänmaineisia puunveistäjiä, kivityöstäjiä ja timpureita. Stor-Svinön isäntä 1880-luvulla oli myös jaalakippari. Aikaisemmin tiloilla oli luotsausvelvollisuus tarpeen tullen, ja velvoitettiin myös ylläpitämään muutama reimari ja väylämerkki. 1950-luvulla Suvisaaristossa oli kuusi veneveistämöä, joissa kolmessa rakennettiin veneitä, ja kaikissa huollettiin veneitä ja moottoreita. Silloin oli vielä sillattomissa saarissa kuusi perhettä pääelinkeinona kalastusta harjoittavia, ja siltojen ulottuvissa kolme, joille kaikille venehuolto oli tärkeä. Viimeinen ammattikalastaja vetäytyi eläkkeelle 1980-luvulla, ja veneveistämöjä on tänä päivänä kaksi toiminnassa, niistä yksi alkuperäisväestöllisen hallussa. Yhden veneveistämön rakennuksessa toimi 50-70-luvuilla muovitehdas. Moisön viimeistä hevosta, Frelinde, saatettiin tuonpuoleisille laitumille 1952, ja lehmät, Utta ja Popsi, saivat 5-10 vuotta vielä armonaikaa. 60-luvulle asti toimi Lill-Svinön rakennuksissa vuokraviljelijä, joka piti kourallisen lehmiä. Muutamalla timpurilla oli oma hevonen auttamassa työnsä kuljetuksissa. Muutamaa vuotta pidettiin Svinössä kesälampaat osakastoiminnan muodossa, ja Moisössä oli toimiva kanala vielä 70-luvun loppuun. Enimmillään kauppoja oli kolme ja postikonttorikin tuli 70-luvulla, ja meni taas muutaman vuoden kuluttua, kun postin alamäki alkoi.

[muokkaa] Nykytila

Ympärivuotista asutusta oli 1950-luvulla viitisenkymmentä taloutta ja väestö oli kahta lukuun ottamatta ruotsinkielisiä. Tänä päivänä Suvisaaristossa asuu kolmisensataa taloutta, (445 henkilöä 1995) joista alle 40% puhuu ruotsia äidinkielenään. Alkuperäisväestöstä on ehkä parisenkymmentä perhettä jäljellä. Rakennuskanta on pitkäaikaisen rakennuskiellon ansiosta (70- 80- ja 90 luvulla, kaavoituksen keskeneräisyyden takia) säilynyt kohtuullisessa mittakaavassa, vaikka esimerkiksi 1800-luvulla rakennettuja taloja lienee enää muutama jäljellä, mm. Pentalan kalastajatilan ranta-aitta, Munkholmenin huvila ja Moisön navetta. Viime vuosikymmenenä tonttihinnat ovat kiinteistönvälittäjien vauhdittamina kivenneet melko korkealle, ja uudisrakennukset ovatkin nykypäivinä niitten mukaisia. Pääsaarilla kesäasutusta on enää nimeksikään, mutta ulkosaarilla mökkejä on vielä jonkun verran käytössä. Ilman tieyhteyttä kaksi taloutta asuvat ympäri vuoden.