Hylkeet
Wikipedia
| Hylkeet | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Kirjohylje (Phoca vitulina) |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Suvut | ||||||||||||||
|
Hylkeet eli varsinaiset hylkeet (Phocidae) ovat nisäkkäisiin kuuluva heimo, johon kuuluu 19 lajia. Suomessa säännöllisesti tavattavia lajeja ovat harmaahylje eli halli ja norppa. Kirjohylje on Suomessa satunnaislaji.
Ulkomuodoltaan hylkeet ovat sileitä ja pulleita. Ruumiinrakenne soveltuu sulavaan vedessä liikkumiseen. Ranteesta ja kämmenestä ovat muodostuneet etuevät ja nilkasta ja jalkaterästä takaevät. Evät ovat heikot eikä niitä voi käyttää apuna maalla liikkumiseen. Hylkeet liikkuvatkin maalla siten, että siirtävät painoa rinnan ja vatsan varaan. Erotukseksi lähisukulaisistaan korvahylkeistä, johon kuuluvat mm. merileijonat, varsinaisilla hylkeillä ei ole ulkoisia korvalehtiä. Varsinaisten hylkeiden uiminen tapahtuu evien ja ruumiin takaosan sivuttaissuuntaista liikettä apuna käyttäen.
Hylkeet ovat useimmiten väriltään harmaan ja ruskean sävyisiä. Ihossa on usein tummia täpliä. Joidenkin lajien poikaset ovat syntyessään valkoisia tai kullanruskeita. Hylkeet syövät katkarapuja, kalmareita, kaloja, ja isot hylkeet myös merilintuja ja pienempiä hylkeitä. Saalistaminen tapahtuu veden alla. Hylkeet näkevät vedenpinnan alapuolen hämäryydessä hyvin suurien silmiensä avulla. Paksu ihonalainen eristävä rasvakerros suojaa kylmältä merivedeltä.
Kookkain hyljelaji on etelänmerinorsu, joka suurimmillaan on lähes viisi metriä pitkä ja painaa 2400 kilogrammaa. Pienin hylje on norppa, joka on noin 120 senttimetriä pitkä ja painaa 45 kilogrammaa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Hyljenaaras on sukukypsä kolmen tai neljän vuoden iässä. Poikasia eli kuutteja syntyy vain yksi kerrallaan. Synnyttäminen tapahtuu maalla tai jäällä, norpalla lumi- tai jääluolassa, tavallisesti keväällä tai alkukesästä. Syntyessään kuutilla on turkki, joka ei pidä erityisen hyvin vettä. Hylkeen maito on varsin rasvaista ja sitä juodessaan poikanen saa nopeasti lisää painoa. Urokset parittelevat usean naaraan kanssa. Jotkut lajit kuten pohjanmerinorsu ja harmaahylje kokoontuvat parittelemaan suurella joukolla rannoille tai jäälle, ja urokset karjahtelevat toisilleen ja iskevät toisiaan hampaillaan. Toiset lajit kuten norppa ja kirjohylje taas keskittyvät puolustamaan reviiriään veden alla.
[muokkaa] Lähde
- (1991): Koko perheen eläinkirja (engl. alkuteoksen nimi Children's Encyclopedia of the Animal Kingdom). Gummerrus Kustannus Oy. ISBN 951-20-3804-8., s. 166–169
- tieteellinen luokitus: ITIS: Phocidae (TSN 180640) (luettu 3.9.2006)
