Navetta

Wikipedia

Navetta jossa on lehmien ruokinta meneillään

Navetta on rakennus, jossa lehmät (ja sonnit) elävät. Navettaan kuuluu lehmien parret, lehmien kiinnikytkentälaitteet, ruokakaukalo, lantakuilu, vasikoiden karsinat, lantala, maidonkäsittelyhuone, rehutorni (AIV-torni) ja mahdollisesti ullakko heinille sekä muita aputiloja.

Lehmät asuvat navetoissa talvikausina kun ulkona on liian kylmä. Navetan karjanhoitoon kuuluu lehmien ruokinta, lannanpoisto ja lypsäminen. Kaikki nämä voidaan tehdä koneilla automaattisesti. Lypsy suoritetaan robotilla, lypsykoneella tai käsin. Navetan erityistoimenpiteitä ovat eläinten lääkintä, seminologin tekemä keinosiemennys, poikiminen ja teuraaksivienti.

Perinteisesti lehmiä ja sonneja on kohdeltu kotieläiminä ja niille on annettu nimi. Rotulehmillä ja erityisesti siitosonneilla on sukutaulut.

Navettojen taloudellinen hyöty tulee maidon, teuraslihan ja vasikoiden myynnistä. Lantaa käytetään pelloilla lannoitteena. Nykyisin karjan ruokinta ja ruokintasuunnitelmat ovat tietokoneohjattuja.

Navettatyyppejä ovat mm. pihatto- ja parsinavetta.

[muokkaa] Navetta ennen

Vielä 1960-luvulla Suomen maaseudulla talot olivat pääosin pienviljelmiä, joissa oli esim. 5-10 hehtaarin viljellyt maat. Tilalla oli muutama lehmä, mahdollisesti sikoja, lampaita ja kanoja. Viljeslysmaasta osa oli karjan laitumena osa viljakasveilla ohralla, kauralla, rukiilla ja etelässä myös vehnällä sekä heinällä. Pieni peltoala ei elättänyt kovin suurta kotieläinmäärää (10 ha esim. 5 lehmää). Usein kaikki kotieläimet olivat saman navetan tiloissa, jolloin tilaa oli helpoin pitää talvella riittävän lämpimänä. Navetta lämpeni eläinten lämmöstä. Navetan yhteydessä oli heinälato sekä "olkisuoja", jota ei useinkaan rakennettu yhtä perusteellisesti kuin heinälato. Näyttäviä navettarakennuksia olivat sellaiset, joissa heinät ja oljet säilytettiin vintillä, jonne pääsi ajamalla navetan päädyssä olevaa siltaa pitkin. Navettalatoon tuotiin heinäpellolla olevasta ladosta talven mittaan heiniä hevosreellä.

Navetassa oli lypsylehmiä ja nuoria lehmiä, hiehojen, varten parret ja alkeelliset syöttöpöydät. Syöttöpöydälle tuotiin kaikki ruoka ja juoma lehmille käsin. Myöhemmin tulivat automaattiset juomakupit. Sonta (lanta) ja virtsa meni välipohjalla varustettuun "sontalooriin", jossa virtsa valui välipohjan alla suoraan virtsakaivoon ja sonta luotiin tailikolla käsin sontahuoneeseen, jonne oli pieni sontaluukku navetasta. Lehmien kuivikkeina käytettiin olkia. Lehmien tuottovaatimusten kasvaessa niille ruvettiin antamaan heinien ja jauhojen lisäksi tehdastekoisia "väkirehuja", joissa oli monipuolisemmat ravintoaineet. Näillä rehuilla oli oma varastonsa navetan yhteydessä. Tärkeä osa navettaa oli myös AIV-rehutorni, jossa Artturi Ilmari Virtasen keksimän liuoksen (Nobelin kemian palkinto 1945) avulla säilöttiin tuorerehua. Lähes jokaisen suomalaisen pienenkin karjatilan navetan yhteydessä seisoi 1960-luvulla AIV-torni, joka oli valmistettu betonitiilistä ja rapattu sileäksi sisältä. Muut navetan eläimet (vasikat, siat ja lampaat) olivat karsinoissa. Joskus lampaat olivat omassa tilassa. Kun kotieläinte pito tuli massiivisemmaksi, rakennettiin erikoistuneita sikaloita, kanaloita ja lampoloita. Pienten talojen navetat rakennettiin usein puusta, mutta tiilisisustus lämpöeriste ja lautavuori olivat myöhemmin yleisiä. Lattia oli betonista. Ennen aikaan suurten talojen pihaan rakennetut kivinavetat ovat kulttuuriperintöä. Lypsy suoritettiin käsin ämpäriin. Karjakeittiössä maito siivilöitiin suoraan "tonkkaan", joka laitettiin mahdollisimman pian jäähtymään jäihin, jotka oli kuljetettu navettalatoon joelta tai järveltä talvella ja peitetty sahan puruilla. Karjakeittiössä oli "muuripata" täymnnä kiehuvaa vettä, jolla lypsysankko ja muut välineet pestiin.