Selkälokki
Wikipedia
| Selkälokki | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 "Tuhkaselkälokki" Larus fuscus graellsii/heuglini |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||
|
Selkälokki (Larus fuscus) on suuri, mustaselkäinen lokki. Suomessa pääasiassa esiintyvä nimialalaji – niin sanottu suomenselkälokki (Larus fuscus fuscus) – on erityisen tummasiipinen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Lähes harmaalokin kokoinen, mutta mustat siivet ja selkä sekä valkoinen pää, kaula, rinta ja vatsapuoli. Kirkkaankeltaiset jalat. Nokka on keltainen ja siinä on punainen laikku. Pienempi kuin samannäköinen merilokki. Erotukseksi merilokkin myös: siivenkärjen valkoinen täplä on pienempi ja siiven takareunan valkoinen raita kapeampi kuin merilokilla. Pituus on 50–60 cm, siipien kärkiväli 120–140 cm ja paino 500–1 200 g. Koiras on hieman kookkaampi kuin naaras. Koiras painaa keskimäärin noin 850 g, naaras noin 715 g.
Äänet ovat harmaalokin tyyppisiä, mutta korkeampia ja nasaalivoittoisia.
Rengastettaessa jalkaan laitetaan teräksinen rengas, jonka koko ilmaistaan kirjainkoodilla HT (poikanen) tai CT (aikuinen). Tuhansia suomalaisia selkälokkeja on rengastettu myös ns. lukurenkaalla, joka on muovinen, n. 30 mm korkea putkirengas, johon on kaiverrettu lyhyt kirjaimista ja numeroista koostuva koodi. Koodin pystyy lukemaan kiikarilla tai kaukoputkella joskus jopa satojen metrien päästä.
Vanhin suomalainen rengastettu selkälokki on ollut 29 vuotta 8 kuukautta 7 päivää vanha. Euroopan vanhin on brittiläinen 34 vuotta 11 kuukautta vanha yksilö.
[muokkaa] Levinneisyys
Selkälokki on muuttolintu ja se pesii Atlantin Euroopan puoleisella rannikkoseudulla ja Jäämerellä Islantia ja Pohjois-Venäjää myöten. Jäämerellä pesivä alalaji heuglini on hieman kookkaampi ja sen selkä on tummanharmaa. Länsi-Euroopassa pesivän graellsii-alalajin selkä on tumman lyijynharmaa ja sen siivenkärjet ovat mustat. Kumpaakin "tuhkaselkälokkialalajia" tavataan Suomessa, mutta aikuisten erottaminen maastossa mahdotonta. Selkälokkimme talvehtivat pääasiassa Itä-Afrikassa, erityisesti Kenian, Ugandan ja Tansanian järvillä. Lukurengastuksen myötä lajin muutto- ja talvehtimistavoista on saatu paljon uutta tietoa. On havaittu, että muuttomatkallaan ne pysähtyvät ruokailemaan ja levähtämään Israelin kalanviljelyaltailla. Keväällä ensimmäiset vanhat linnut saapuvat säännöllisesti maaliskuun viime päivinä. Syysmuutto tapahtuu vaivihkaisesti elo-syyskuun aikana. Selkälokki on voimakkaasti vähentynyt ja se onkin uhanalaisluokituksessa ryhmässä vaarantuneet lajit (VU).
[muokkaa] Elinympäristö
Selkälokki pesii koko merialueellamme sekä osalla suurimmista järvistämme. Merialueella runsain kanta on Pohjanlahdella, Perämerellä ja itäisellä Suomenlahdella. Saaristomeren ennen niin vahva pesimäkanta on taantunut pieneen osaan entisestä, ja ulkosaaristo on lähes tyhjentynyt selkälokeista. Järvikanta on keskittynyt Järvi-Suomeen. Pohjois-Suomessa kanta on harva ja laji puuttuu suurilta alueilta kokonaan. Pesintä tapahtuu usein harmaa- tai kalalokkiyhdyskunnissa, joskin yksittäispareja on melko paljon. Myös tiirakolonioissa on usein selkälokkipari. Selkälokkiyhdyskunnat ovat nykyisin melko pieniä, Saaristomerellä harvoin 30 paria enempää. Selkälokki pesii mielellään metsäisillä pikkusaarilla.
Suomessa pesii n. 7 000 selkälokkiparia. Noin 2/3 kannasta pesii saaristossa. Euroopassa pesii 210,000–230,000 selkälokkiparia, joista Britteinsaarilla 83,000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 680,000–750,000 yksilöä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesä on selvästi pienempi kuin harmaalokin pesä. Se on rakennettu kuivista ruohoista ja sammalista. Harmaalokkiyhdyskunnissa pesivien selkälokkien pesät ovat yleensä alempana, lähempänä vesirajaa, kuin harmaalokkien pesät, ja mielellään katajikon tai heinikon suojassa. Munia on 3 ja ne ovat hieman pienempiä kuin harmaalokin ja hieman suurempia kuin kalalokin. Muninta alkaa Etelä-Suomessa yleensä äitienpäivän tienoilla. Molemmat emot hautovat ja haudonta kestää lähes 4 viikkoa. Poikaset kasvavat nopeammin kuin harmaalokin, ja ovat lentokykyisiä usein jo 5-viikkoisina, eli etelässä heinäkuun alkupuolella. Nuori selkälokki voi olla vaikea erottaa nuoresta harmaalokista. Lentävän linnun parhaat tuntomerkit ovat valkea yläperä ja kokotumma käsisiipi (harmaalokilla yläperä on harmaan kirjava ja käsisiiven takareunassa on selvähkö vaalea "luukku"). Useimmat nuoret selkälokit pysyttelevät etelässä 1,5–2,5 vuotta. Nuori lintu saa aikuispuvun aikaisemmin kuin harmaalokki, usein jo 3-vuotiaana.
[muokkaa] Ravinto
Selkälokin pääravinto on kala. Kaatopaikoilla vierailu on yleistynyt viime vuosina. Mökkiläisten tarjoamat ruuantähteet kelpaavat myös. Jotkut yksilöt voivat erikoistua munien ja poikasten syöntiin. Kaatopaikkojen kunnostus uhkaa vähentää kaikkia lokkilajeja entisestään.
[muokkaa] Aiheesta muualla
-
- Bergman, Göran 1982: Miksi selkälokki on Pohjolan lokeista tummasiipisin? - Ornis Fennica 59:77-83.
- Goethe, Friedrich 1980: Selkä- ja harmaalokin eliniästä. - Ornis Fennica 57:40-41.
- Hario, Martti 1981: Harmaalokin vaikutuksesta selkälokin poikastuottoon. - LIntumies 1.1981 s. 25-29. LYL.
- Hario, Martti 1989: Miksi selkälokki vähenee itäisellä Suomenlahdella. - Lintumies 5.1989 s. 204-212. LYL.
- Hario, Martti 1990: Breeding failure and feeding conditions of Lesser Blackbacked Gulls (Larus f. fuscus) in the Gulf of Finland. - Ornis Fennica 67:113-129.
- Hario, Martti 1991: Selkälokin seurantatarve sisävesillä: vanhojen inventointien toisto. - Lintumies 1.1991 s. 42-44. LYL.
- Kilpi, Mikael 1983: Population trends and selection of nestsites in Larus argentatus and L. fuscus on the Finnish coast. - Ornis Fennica 60:45-50.
- Vauhkonen, Marko 1992: Paljonko Suomessa pesii selkälokkeja? - Lintumies 5.1992 s. 223. LYL.
