Pussihukka
Wikipedia
| Pussihukka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Pussihukka (Thylacinus cynocephalus) eli Tasmanian tiikeri oli australialainen pussieläin, jonka ihminen metsästi sukupuuttoon. Pussihukat kasvoivat keskimäärin 1–1,3 m pitkiksi (häntä n. 50–60 cm) ja 15–35 kg painavaksi. Hartiakorkeus 60 cm. Niiden pääravintona oli kengurut ja muut pussieläimet. Eurooppalaisten tultua Australiaan 1800-luvulla myös lampaat ja siipikarja.
Luurangoista ja kalliomaalauksista päätellen pussihukka oli runsaslukuinen laji vielä 2000 vuotta sitten Australiassa ja Uudessa-Guineassa. Se rupesi kuitenkin häviämään dingoille. Lopulta pussihukka eli vain Tasmaniassa, koska dingot eivät sinne levinneet, sillä Tasmania oli irronnut muusta Australiasta merenpinnan noustua jääkauden jälkeen 20 000–12 000 vuotta sitten. Tasmanian pussihukkakanta oli ehkä vain 2000 yksilöä eurooppalaisten tultua saarelle 1803.
Lampaidenkasvatuksen alettua Tasmaniassa 1824, niistä tuli pussihukalle tärkeä ravinnon lähde. Koirat eivät pystyneet pitämään puoliaan täysikasvuista pussihukkaa vastaan ja siksi turvauduttiin ansoihin ja aseisiin. Pussihukkia alettiin metsästää paljon ja laajalti, metsästysintoa lietsoi vielä yksityisen henkilön tai valtion maksamat tapporahat, vuosina 1888–1909 hallitus maksoi palkkiot yhteensä 2184 yksilöstä.
Vuonna 1910 pussihukkiin levisi eurooppalaisten myötä penikkatautia muistuttava epidemia, joka harvensi rajusti ennestäänkin uhanalaista lajia. Viimeinen pussihukka pyydystettiin 1933 ja se kuoli 6.–7. syyskuuta välisenä yönä vuonna 1936 Hobartin eläintarhassa. Viimeisen pussihukan kuoleman jälkeen Tasmaniassa pussihukka rauhoitettiin. Monet uskovat pussihukan olevan yhä elossa ja väitettyjä havaintoja tehdään ympäri Australiaa ja varsinkin Tasmaniasta. Toiset taas uskovat sen kloonaamiseen jäljellä olevista näytteistä.
