Petljakov Pe-2
Wikipedia
Petljakov Pe-2 oli toisen maailmansodan aikainen yksitasoinen, kaksimoottorinen neuvostoliittolainen syöksypommituslentokone. Koneesta kehitettiin myös hävittäjä- ja rynnäkkökonemuunnos Pe-3.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koneen kehitystyö ja käyttö Neuvostoliitossa
[muokkaa] Tavoitteena raskas hävittäjä
Pe-2 oli Neuvostoliiton pyrkimys saada ennen uhkaavaan sodan alkua käyttöönsä raskas korkealla lentävä hävittäjäkone. Lentokoneinsinööri Vladimir Petljakovin tehtäväksi annettiin suunnitella 10–12 km korkeudessa 630 km/h nopeudella lentävä hävittäjä, jonka toimintasäde olisi 1 400 km. Vaatimukset olivat äärimmäiset kovat: koneen ohjaamon tuli olla paineistettu, moottoreissa tuli olla ahtimet ja koneen ilmanvastuksen tuli olla pieni.
Oletettu tarve tällaiseen hävittäjälentokoneeseen perustui lentopommitusten pelkoon Euroopassa vallalla olevan douhetismin takia. Uskottiin, että korkealla lentävät pommikoneet voidaan — ehkä — torjua vain raskailla hävittäjälentokoneilla. Pe-2 edusti niin kutsuttua Zerstörer-hävittäjää, jollaisista kuuluisin ja ilmeisesti Pe-2:n esikuva oli Messerschmitt Bf 110. Asetettuja vaatimuksia vastaavan lentokoneen toteuttaminen oli 1930-luvun Neuvostoliitossa hyvin suuri tekninen haaste. Pe-2:en esisuunnittelun aikoihin esimerkiksi turboahtimen kehitystyö oli Neuvostoliitossa kesken. Paineistettua ohjaamoa oli vasta kokeiltu.
[muokkaa] Suunniteltu vankileirillä
Lentokoneinsinööri Vladimir Petljakov aloitti Pe-2-hävittäjälentokoneen suunnittelun vankileirillä, missä Tupolev alaisineen, mukaan lukien Petljakov, työskentelivät vuoden 1937 pidätysten jälkeen. Vankileiri oli jaettu kolmeen suunnittelutoimistoon, joista Petljakov johti yhtä.
[muokkaa] Hävittäjästä halutaan syöksypommittaja
Hävittäjän kehittely eteni kuitenkin pitkälle kunnes Saksan ja Neuvostoliiton lähentyminen toi koneelle uusia vaatimuksia. Vuonna 1939 Kolmannen valtakunnan ja Neuvostoliiton liennytyskauden (Ribbentrop-sopimus) aikana tapahtui muun muassa tutustumisvierailuja maiden ilmavoimien välillä. Tällöin Neuvostoliiton upseerit kiinnostuivat Junkers Ju-87 Stukan (joihin neuvostoupseerit olivat tutustuneet jo Espanjan sodassa) tai mahdollisesti uuden raskaan syöksypommittajan Junkers Ju 88:n esitysten vuoksi Saksan syöksypommikoneista. Tuloksena Pe-2:n spesifikaatioon lisättiin syöksypommitus. Suunnittelussa havaittiin, että Pe-2:n lentoonlähtöpaino 1 000 kg pommikuormalla olisi 9 200 kg. Suunnittelun tulos ei enää ollut hävittäjälentokone. Pe-2-koneesta lähdettiin toukokuussa 1942 kehittämään vain syöksypommittajaa. Sen turboahtimet, paineistettu ohjaamo ja niin edelleen poistettiin.
[muokkaa] Käyttö Neuvostoliiton ilmavoimissa
Pommikoneena siitä tuli varsin suosittu. Petljakov Pe-2 koneita valmistettiin yli 25 000 kappaletta, ja se oli vuonna 1943 Neuvostoliiton yleisin pommikone.
Pommikoneesta kehitettiin myöhemmin hävittäjäversio, Pe-3, jota käytettiin etenkin rynnäkkökoneena.
Petljakov PE-214 tuhoutui Härmälässä epäonnistuneessa lentoonlähdössä 21. toukokuuta 1942. Syynä oli ohjaajan virhe, hän veti koneen ilmaan alinopeudella. Härmälän kenttä oli alimittainen ja siksi raskaat koneet vedettiin usein riskillä ilmaan. Onnettomuudessa kuolivat ohjaaja kapteeni K.Pirhonen, radisti P.Lehtinen ja mekaanikko K.Putkonen.
[muokkaa] Tekniikkaa
Spesifikaatio
- Miehistö 2–4
- Lentopaino 7 200 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino 8 500 kg
- Kaksi Klimov WK-105R V-12-rivimoottoria, teho 1 225 hv/moottori
- Pituus 12,60 m
- Kärkiväli 17,19 m
- Siipipinta-ala 40,50 m²
Suorituskyky
- Huippunopeus 525 km/h
- Lakikorkeus 9 000 m
- Toimintasäde 1 920 km
Aseistus
- 12,7 mm Beresina-konekivääri
- 4 kappaletta 7,62 mm SchKAS-konekivääriä
- 1 000 kg pommeja
[muokkaa] Käyttö Suomessa
Vuosina 1942–1944 seitsemän Pe-2-konetta ostettiin Saksasta, joka oli saanut niitä sotasaaliiksi. Yksi Pe-3-rynnäkkömuunnos saatiin sotasaaliiksi sen tehtyä pakkolaskun Inarinjärven rannalle marraskuussa 1942. Suomen ilmavoimat käyttivät niitä vain tiedustelukoneina. Keskimäärin kullakin koneella lennettiin vain 94 tuntia jatkosodassa. Vähäinen käyttö johtui muun muassa huollon vaikeuksista.
Koneen lentoonlähtö- ja laskunopeus olivat suuria — täten kone vaati operointiin pitkiä kenttiä. Kone oli oli raskas käsitellä pienillä nopeuksilla.
Suomen ilmavoimilla oli käytössään kahdeksan "Pekka-Eemeliä", joista PE-301 saatiin sotasaaliiksi kyseisen lentokoneen tehdessä vuonna 1943 pakkolaskun Suomen hallitsemalle alueelle. Muut ostettiin Kolmannesta valtakunnasta, kuusi vuonna 1942 ja yksi tammikuussa 1944. PE-301 tuhoutui, Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Lappeenrannan lentokenttää 2. heinäkuuta 1944, jolloin tuhouti myös PE-215. PE-212 putosi vuonna 1943, PE-213 ja -214 tuhoutuivat pakkolaskuissa 1942. PE-217:n ampui alas neuvostoliittolainen hävittäjälentokone vuonna 1944. PE-216 tuhoutui pakkolaskussa vuonna 1944. Vuonna 1946 käytöstä poistettu PE-211 oli Kauhavan lentokentän laidalla vuonna 1952 eikä sen lopusta ole tarkempaa tietoa.
[muokkaa] Lähteitä
- Jukka Raunio (1998): Lentäjän näkökulma IV. Forssan kirjapaino Oy. ISBN 951-96866-2-2.
