Mika Häkkinen

Wikipedia

**Mika Häkkinen**

Formula 1 -ura
Kansalaisuus	Suomi
Aktiivivuodet	1991 - 2001
Talli(t)	Lotus, McLaren
Kilpailuja	165
Maailmanmestaruuksia	2
Voittoja	20
Palkintoisijoja	51
Paalupaikkoja	26
Nopeimpia kierroksia	25
Ensimmäinen kilpailu	Yhdysvaltain GP 1991
Ensimmäinen voitto	Euroopan GP 1997
Viimeinen voitto	Yhdysvaltain GP 2001
Viimeinen kilpailu	Japanin GP 2001

Mika Pauli Häkkinen (s. 28. syyskuuta 1968, Martinlaaksossa, Helsingin maalaiskunnassa (nyk. Vantaa) on Suomen kaikkien aikojen menestynein Formula 1 -kuljettaja ja lajin kaksinkertainen maailmanmestari.

Mika Häkkinen on naimisissa Erja Häkkisen (s. 28. lokakuuta 1961) kanssa. Heillä on kaksi lasta, Hugo Häkkinen (s. 11. joulukuuta 2000) ja Aina Häkkinen (s. 12. toukokuuta 2005).

Häkkinen asui lapsena Vantaan Martinlaaksossa, jossa hän kävi Raiviosuon päiväkodissa, Laajavuoren koulussa ja Myllymäen koulussa.

Mika Häkkinen asuu Monacossa. Hänestä on käytetty lempinimeä "Jäämies" (Iceman) (joka juontaa juurensa Häkkisen kylmähermoisuuteen), nykyisin nimi yhdistetään kuitenkin useammin Kimi Räikköseen, joka seurasi Häkkistä McLarenilla.

Vuonna 2006 Häkkinen sai suomenkielisen ääniroolin Pixarin animaatioelokuvasta Autot.

[muokkaa] F3-ura

Autourheilua seuraavien tietoisuuteen Häkkinen nousi vuonna 1990 hallitessaan Mika Salon kanssa Englannin F3-sarjaa ylivoimaisesti (puhuttiin jopa MikaMika-sarjasta). Kyseisenä vuonna Häkkinen vei lopulta sarjan mestaruuden niukasti.

[muokkaa] F1-ura

[muokkaa] Lotus-vuodet 1991–1992

Häkkisen esitykset F3-sarjassa vakuuttivat Lotus-tallin tallipäällikön, Peter Collinsin, joka otti Häkkisen talliinsa kaudelle 1991, ja Häkkinen teki tuohon aikaan epätavallisen loikan F3:sta suoraan F1:een. Hän onnistui debyyttikaudellaan kilpailukyvyttömällä autolla hyvin, parhaina suorituksina ensimmäisten aika-ajojen 13. sija ja ensimmäiset MM-pisteet San Marinon GP:stä viidennellä sijallaan.

Kaudella 1992 Häkkinen teki varsinaisen läpimurtonsa: Lotus sai tehtyä autostaan huomattavasti kilpailukykyisemmän, ja Häkkinen ajoi pisteille kuudessa kilpailussa ja saavutti Ranskan ja Unkarin kilpailuissa neljännen sijan. Hän saavutti yhteensä 11 MM-pistettä ja MM-sarjan kahdeksannen sijan, mikä vakuutti myös huipputallit mukaan lukien tuon ajan ykköstallin, Williamsin. Sopimus Williamsin kanssa kuitenkin kariutui, kun talli jätti ilmoittautumatta ajoissa kauden 1993 MM-sarjaan, jolloin sen oli sarjaan päästäkseen saatava muiden tallien yksimielinen tuki: Lotus-tallin tallipäällikkö Collins halusi pitää Häkkisen tallissaan, ja sopimus jäi allekirjoittamatta.

[muokkaa] McLaren-vuodet 1993–2001, 2006

Mika Häkkinen vuoden 2000 Yhdysvaltain GP:ssä

Häkkinen löysi paikkansa kaudelle 1993 McLaren-tallissa, jossa hän kuitenkin jäi testikuljettajan rooliin, kun tallin ykköskuljettaja Ayrton Senna päätti empimisistään huolimatta ajaa tallin kilpakuljettajana. Häkkinen kuitenkin pääsi kilpakuljettajaksi, kun kaudella flopannut Michael Andretti luovutti paikkansa kauden kolmeen viimeiseen kilpailuun. Hän suoriutui upeasti voittamalla ensimmäisissä McLarenilla ajamissaan aika-ajoissa tuolloin parhaana aika-ajajana pidetyn tallikaveri Sennan. Seuraavassa kilpailussa, Japanin GP:ssä, hän pääsi ensimmäistä kertaa palkintopallille sijoittumalla kolmanneksi.

Kaudella 1994 Häkkinen suoriutui hienosti epäluotettavalla McLaren–Peugeot'lla ajamalla kuudesti palkintopallille ja Belgian GP:ssä toiseksi. Hän sijoittui 26 pisteellään MM-sarjan neljänneksi. Seuraavasta kaudesta 1995, Mercedes-Benzin ensimmäisestä McLarenin moottorinvalmistajana, tuli vaikea, ja Häkkisen huippuhetkiksi jäivät kakkossijat Italian ja Japanin GP:issä. Kauden päättäneen Australian GP:n ensimmäisissä aika-ajoissa Adelaiden katuradalla Häkkinen ajoi rajusti ulos rengasrikon vuoksi. Häkkisen auto lähti rajusti käsistä ja auto päätyi erittäin rajusti rengasvalliin. Häkkinen vajosi koomaan ja oli kuolla. Häkkinen kuitenkin tervehtyi jo seuraavan kauden ensimmäiseen, niin ikään Australiassa, mutta Melbournessa ajettavaan, GP:hen.

Häkkinen osoitti kilpailukykynsä vakavan onnettomuuden jälkeen ajamalla läpi kauden tuoretta tallikaveriaan, David Coulthardia, paremmin sijoittumalla loppukaudesta neljästi kolmanneksi, keräämällä 31 MM-pistettä ja MM-pisteiden viidennen sijan. Kaudella 1997 epäluotettava auto ja erityisesti moottoririkot vaivasivat Häkkistä: hän joutui keskeyttämään moottoririkon vuoksi johtopaikalta niin Britannian, Itävallan kuin Luxemburgin GP:nkin Nürburgringillä, jossa hän myös ajoi uransa ensimmäisen paalupaikan. Häkkinen kuitenkin voitti ensimmäisen kilpailunsa kauden päättäneessä Euroopan GP:ssä Jerezissä, kun ensin tallikaveri Coulthard ja mestaruuteen kurvaileva Williamsin Jacques Villeneuve antoivat hänelle tietä.

Kaudella 1998 Häkkinen kävi ensimmäisen mestaruustaistonsa Ferrari-tallin Michael Schumacheria vastaan. Kausi olikin näiden kuljettajien näytöstä: vain kahdesti kauden aikana voitto meni muulle kuljettajalle. Värikäs mestaruustaisto sai huipentumansa, kun kaksi GP:tä ennen kauden loppua kuljettajat olivat tasapisteissä. Mestaruustaisto kääntyi Häkkisen eduksi, kun hän voitti kaksintaistelun Schumacheria vastaan Luxemburgin GP:ssä, ja kauden päättävässä Japanin GP:ssä Schumacherin auto sammui ykkösruutuun. Viimeiseen ruutuun pudotetun Schumacherin kilpailu päättyi rengasrikkoon, Häkkinen voitti kilpailun ja ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Häkkinen voitti kauden aikana kahdeksan GP:tä ja lähti yhdeksän kertaa paalupaikalta. Suomessa hänet palkittiin vuoden urheilijaksi.

Kausi 1999 oli sen puoliväliin asti jälleen mestaruustaistoa Häkkisen ja Schumacherin välillä. Britannian GP:ssä tilanne kuitenkin muuttui, kun Schumacher loukkaantui ulosajossa, ja Ferrarin kakkoskuljettaja Eddie Irvine aloitti taistelunsa mestaruudesta Häkkisen kanssa. Vaikka Häkkinen hallitsi aika-ajoja suvereenisti starttaamalla paalulta 11:ssä kauden 17:stä osakilpailusta, tuli mestaruustaistosta tiukka Häkkisen keskeytettyä omaan ajovirheeseen molemmissa Italiassa ajetuissa osakilpailuissa, Imolassa ja Monzassa, ja tallin tehdessä virheitä – muun muassa Britannian GP:ssä – kun Häkkisen kilpailu jäi kesken renkaan irrottua. Kauden toiseksi viimeisen kilpailun, Malesian GP:n, jälkeen Häkkinen ehdittiin kuitenkin jo julistaa maailmanmestariksi, kun Ferrari-tallin kaksoisvoitto hylättiin sääntöjenvastaisen ilmanohjaimen vuoksi ja kolmanneksi sijoittunut Häkkinen nostettiin voittajaksi. Tulokset palautettiin kuitenkin ennalleen, joten Irvine johti MM-sarjaa ennen viimeistä kilpailua, ja Häkkiseltä vaadittiin mestaruuteen voitto kauden päättävästä Japanin GP:stä. Sen Häkkinen myös teki ja voitti uransa toisen mestaruuden.

Kausi 2000 lähti Häkkiseltä vaihtelevasti käytiin: hän keskeytti kauden kaksi ensimmäistä kilpailua, ja Schumacher hallitsi alkukautta. Schumacherin keskeytettyä kauden puolivälissä kolme kilpailua Häkkinen pääsi hänen kantaansa voittamalla kilpailun ja sijoittumalla kahdesti toiseksi ja siirtyi MM-pistejohtoon kahden seuraavan kilpailun loisteliaalla voitollaan. Vielä kolme kilpailua ennen kauden päätöstä Häkkinen johti kahdella pisteellä Schumacheria, mutta Yhdysvaltain GP:n moottoririkko oli takaisku hänen MM-haaveilleen, ja Schumacherin voitettua myös Japanin GP:n hän voitti maailmanmestaruuden, ja Häkkinen jäi MM-pisteissä toiseksi.

Häkkisen viimeinen kilpailukausi 2001 oli vaikea: McLarenin ongelmat tuntuivat kasautuvan Häkkisen päälle ja lehdistö aloitti spekulaationsa Häkkisen lopettamisella. Hän kuitenkin voitti kaksi kilpailua: Britannian GP:n ja kauden toiseksi viimeisen, Yhdysvaltain GP:n. Kauden jälkeen Häkkinen ilmoitti siirtyvänsä vuoden sapattivapaalle F1:stä ja hänen tuuraajakseen palkattiin toinen suomalainen, Kimi Räikkönen. Häkkinen ei kuitenkaan koskaan tehnyt paluuta ykkösiin, vaikka hänen paluustaan kaudelle 2005 huhuttiin vahvasti.

Häkkinen palasi yli viiden vuoden tauon jälkeen 30.11.2006 McLarenin F1-testeihin Espanjan Barcelonan kilparadalla ollen noin kolme sekuntia päivän kärkiaikoja hitaampi. Häkkinen myönsi, ettei testi välttämättä jäänyt hänen viimeiseksi esiintymisekseen formula ykkösissä.

[muokkaa] F1-saavutukset

Kausi	Talli	Sijoitus	Osakilpailut	Pisteet	Voitot	Palkintopallisijat	Paalupaikat	Nopeimmat kierrokset
1991	Lotus-Judd	17	15	2	0	0	0	0
1992	Lotus-Ford	8	15	11	0	0	0	0
1993	McLaren-Ford	16	3	4	0	1	0	0
1994	McLaren-Peugeot	4	15	26	0	6	0	0
1995	McLaren-Mercedes	7	15	17	0	2	0	0
1996	McLaren-Mercedes	5	16	31	0	4	0	0
1997	McLaren-Mercedes	5	17	27	1	3	1	1
1998	McLaren-Mercedes	1	16	100	8	11	9	6
1999	McLaren-Mercedes	1	16	76	5	10	11	6
2000	McLaren-Mercedes	2	17	89	4	11	5	9
2001	McLaren-Mercedes	5	17	37	2	3	0	3
Yhteensä (11 kautta)			162	420	20	51	26	25

[muokkaa] DTM-ura

Häkkinen ja Norbert Haug (vasemmalla) DTM:ssä 17.4.2005 Hockenheimissa

Häkkinen ilmoitti marraskuussa 2004 tekevänsä paluun rata-autoilun pariin vuonna 2005 vakioautojen DTM-sarjassa.

Kaudella 2005 Häkkinen ajoi DTM-sarjassa, H.W.A. GmbH -tallissa, jonka autona toimi AMG-Mercedes C-Class. Häkkinen sijoittui sarjan kokonaispisteissä viidenneksi. Kauden kohokohta oli kolmas kilpailu Span radalla, Häkkinen voitti sen paalupaikalta.

Kaudella 2006 Häkkinen jatkoi DTM-sarjassa, samassa tallissa. Hän sijoittui neljänneksi Hockenheimissä ja kolmanneksi Lausitzissa.