Macrobius

Wikipedia

Ambrosius Theodosius Macrobius oli roomalainen grammaatikko ja uusplatonilainen filosofi. Hän vaikutti keisarien Honorius ja Arcadius aikana (395–423).

[muokkaa] Elämä

Macrobius itse sanoi, ettei ollut roomalainen, mutta ei ole todisteita siitä, oliko hän kreikkalainen vai mahdollisesti afrikkalaista syntyperää. Hän saattaa olla sama Macrobius, joka mainitaan Codex Theodosianuksessa Espanjan pretoriaaniprefektinä vuosina 399-400, Afrikan prokonsulina vuonna 410 ja lordikanslerina vuonna 422. Korkeimmat virat oli kuitenkin tuohon aikaan varattu kristityille, eivätkä Macrobiuksen kirjoitukset todista sen puolesta, että hän olisi ollut kristitty. Siksi kyseessä ei todennäköisesti ole sama henkilö, ellei hän siiten kääntynyt kristityksi teostensa kirjoittamisen jälkeen. On myös mahdollista, että hän olisi ollut se Theodosius, jolle Avianus omisti faabelinsa.

[muokkaa] Teokset

Merkittävin Macrobiuksen teoksista on Saturnalia, joka sisältää selonteon Vettius Praetextatuksen (n. 325-385) talossa pidetystä keskustelusta Saturnalia-juhlan aikana. Macrobius kirjoitti sen pojalleen Eustathiukselle (tai Eustachiukselle), ja se sisältää suuren joukon historiallisia, mytologisia, kriittisiä ja grammatiikkaa käsitteleviä keskusteluja. Dialogiin ei ole sisällytetty juurikaan dramaattisia aspekteja, vaan kussakin kirjassa yksi henkilöistä ottaa johtavan roolin ja muut henkilöt esittävät vain satunnaisia huomautuksia.

Ensimmäinen kirja on omistettu keskustelulle Saturnalian ja Januksen juhlien alkuperästä, mikä johtaa historiaan ja keskusteluun roomalaisesta kalenterista ja pyrkimykseen johtaa kaikki palvonnat muodot auringon palvonnasta. Toinen kirja alkaa kokoelmalla viisaita sanontoja, johon kaikki paikalla olijat antavat panoksensa. Monet sanonnoista ovat peräisin Cicerolta ja Augustukselta. Tämän jälkeen seuraa keskustelu erilaisista nautinnoista, erityisesti aistinautinnoista, mutta suurin osa tästä osasta on kadonnut. Kirjat kolmannesta kuudenteen on omistettu Vergiliukselle ja se käsittelee hänen tietämystään uskonnollisista asioista, hänen retorisia kykyjään, hänen velkaansa Homerokselle (mukaan lukien näiden kahden kirjailijan tyylien vertailu) ja muille kreikkalaisille kirjailijoille sekä sitä, millä tavoin ja missä määrin hän on lainannut varhaisemmilta latinankielisiltä runoilijoilta. Seitsemäs kirja käsittelee suurimmaksi osaksi erilaisia fysiologisia kysymyksiä.

Teoksen suurin arvo on siinä, että se lainaa aiempien kirjailijoiden mielipiteitä. Teoksen muoto on kopioitu Platonin Pidoista ja Aulus Gelliuksen teoksesta Noctes atticae (Attikan yöt). Teos lainaa enimmäkseen Gelliukselta, Senecalta, Plutarkhokselta (Quaestiones conviviales), Athenaiokselta sekä joidenkin mukaan Serviuksen kommentaareista, toisten mukaan taas Vergiliukselta.

Macrobius kirjoitti myös kaksi kirjaa käsittävän kommentaarin Ciceron Somnium Scipionikseen (Scipion uni), joka on Ciceron teoksen De re publica (Valtiosta) lopussa. Scipion näkemän unen, jossa vanhempi Scipio ilmestyy adoptoidulle pojanpojalleen ja kuvaa hyvien ihmisten elämää kuoleman jälkeen sekä maailmankaikkeuden peruslakeja stoalaisesta näkökulmasta, luonne antaa Macrobiukselle mahdollisuuden käsitellä monia fysiikkaan liittyviä aiheita, joista käy ilmi, minkälaisia virtauksia tuon ajan tähtitieteessä oli. Macrobiuksen kommentaari oli yksi keskiajalle saakka välittyneistä uusplatonilaisista lähteistä. Se oli suosittu lähinnä siksi, että se sisälsi tämän Ciceron moraalisesti korkealuokkaisen kirjoituksen, eikä niinkään omien ansioidensa vuoksi.

Kolmantena Macrobiuksen teoksena tunnetaan De differentiis et societatibus graeci latinique verbi. Siitä on säilynyt ainoastaan jonkun Johanneksen, todennäköisesti Johannes Scotus Eriugenan, kirjoittama yhteenveto.