Mäkiluoto

Wikipedia

Mäkiluoto {{{nimi-muu}}}
Mäkiluodon sijainti Porkkalan saaristossa
Väkiluku	0
Pinta-ala	0,75 km²
Sijainti	kuusi kilometriä Porkkalanniemestä lounaaseen
Kunta	Kirkkonummi
Saariryhmä	Porkkalan saaristo
Asutuskeskukset

Mäkiluoto (ruots. Makilo) on saari Suomenlahdella, joka sijaitsee noin kuusi kilometriä Porkkalanniemestä lounaaseen. Sen pohjoispuolella on siihen yhteydessä pieni saari nimeltään Pikku Mäkiluoto tai Pupusaari. Saari on sotilaskäytössä rannikkotykistön miehittämättömänä vartiolinnakkeena.

Saari on luonnostaan paljas ja karu, mutta tarjoaa hyviä satamapaikkoja, mikä on taannut saarelle vilkkaan historian sen sijainnista ja olosuhteista huolimatta. Saareen on istutettu mäntyjä, joten se on nykyään suurelta osin puiden peitossa.

Sisällysluettelo

1 Mäkiluodon linnake
2 Saaren ja linnakkeen historiaa
- 2.1 Saari sodassa 1939–1944
- 2.2 Välirauha ja saaren palautus
3 Kirjallisuutta
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Mäkiluodon linnake

Mäkiluodon kasarmi

Mäkiluoto on nykyään Puolustusvoimien käytössä oleva vartiolinnakesaari. Vuoden 2005 lopulla Mäkiluodon valmiuslinnake muutettiin vartiolinnakkeeksi ja saari tyhjennettiin lähes täysin. Varusmieskoulutus on lopetettu, ja vartiointi sujuu nykyään kameroiden välityksellä.

Mäkiluodon pääaseistus, 130 TK on edelleen paikallaan, joten saarella voidaan yhä pitää ampumaharjoituksia.

[muokkaa] Saaren ja linnakkeen historiaa

Saaren ensimmäinen merkintä kartasta löytyy vuodelta 1690. Mäkiluoto oli 1900-luvun alkuun asti vuosisatojen ajan nuottakalastuksen tukikohta. 1900-luvulla saari on ollut lähinnä sotilaskäytössä.

Saari on todennäköisesti saanut nimensä luonnollisen ulkomuotonsa mukaan. Vailla todellisuuspohjaa olevat tarinat kertovat nimen juontuvan saarelle vuonna 1794 haaksirikkoutuneesta skotlantilaisesta merikapteeni MacElliotista tai saareen surmatusta samannimisestä irlantilaisesta lähetyssaarnaajasta.

Oolannin sodassa englantilaisen sota-aluksen miehistö käytti Mäkiluotoa virkistykseen. Saareen haudattiin ruttoon kuolleita matruuseja. Heille pystytettiin vuonna 1903 muistomerkki.

Vuonna 1913 alkoi Venäjän keisarikunta varustaa sitä järein rannikkotykein sotilaskäyttöön, osana Pietari Suuren merilinnoitusta. Saaren pääaseistukseksi oli tarkoitus tulla kuusi 14-tuumaista 356 mm/52 -tykkiä vm. 1913 kolmessa kaksoistornissa ja neljä 8-tuumaista 203/50 V -tykkiä. Lähipuolustusta varten saari suunniteltiin varustettavan 12 kevyellä tykillä ja 12 konekiväärillä.

Ensimmäisen maailmansodan syttyminen hidasti tilattujen tykkien toimittamista Mäkiluotoon. Saareen sijoitettiin tilapäisenä aseena 1914 neljä 203/45 C -tykkiä merimiinotteiden suojaamiseksi. Tilatut 8-tuumaiset tykit torneineen, neljä 57-millimetristä lähipuolustustykkiä ja valonheitinpatteri valmistuivat vuoteen 1917 mennessä. Kaksi 14-tuumaista tykkitornia oli kesken ja kolmas aloittamatta sekä muun muassa tulenjohtotorni ja kasarmi olivat kesken, kun lokakuun vallankumous ja Suomen itsenäistyminen tapahtuivat.

Venäläisten poistuttua saaresta maaliskuuhun 1918 mennessä Punakaarti jäi vartioimaan linnaketta. Valkoiset yrittivät valloittaa saaren kahdella hyökkäyksellä siinä kuitenkaan onnistumatta. Punakaartin lopulta poistuessa saarelta he räjäyttivät linnakkeen rakennukset romuksi, ja se jäi sotilaallisesti kelvottomaan kuntoon.

1920-luvulla saarella oli vain vähän sotilaallista käyttöä. Mäkiluodolla olevien järeiden rannikkotykkien katsottiin tällöin olevan Suomen puolustukselle hyödyttömiä. Saari palveli tällöin jälleen tärkeänä kalastustukikohtana.

1931 Suomen puolustusministeriö päätti, että Mäkiluoto varustetaan osana Suomenlahden tykistösulkua järein rannikkotykein. Saaren pääaseistukseksi tuli 12-tuumainen 305/52 O2 -kaksoistykkitorni, joka rakennettiin venäläisiltä keskeneräiseksi jääneen 14-tuumaisen asemaan. 1934 päätettiin saarta vahvistaa kahdella 8-tuumaisella, tarkemmin yhdellä 203/50 VC ja yhdellä 203/45 C -tykillä avoasemassa. Mäkiluodon suojaamiseksi maihinnousulta Rönnskär ja Träskö varustettiin kumpikin kahdella 6-tuumaisella 152/45 C -tykillä.

Rakennustyöt alkoivat 1931. 1933 saaressa sattui muutamia rakennuksia tuhonnut tulipalo, joka todettiin sabotaasiksi, mutta sytyttäjää ei saatu selville. Kaksoistykkitorni valmistui 1935, tulenjohtotorni ja 8-tuumaiset tykit 1936. Naapurisaarten 6-tuumaiset valmistuivat talvisotaan mennessä.

Sudeettialueiden kriisin aikaan syys–lokakuussa 1938 suojeluskuntalaiset miehittivät saarta hetken.

[muokkaa] Saari sodassa 1939–1944

Talvisodan alussa Mäkiluoto varustettiin kahdella 75/50 C ja kahdella 40 ItK/38 B -ilmatorjuntatykillä. Linnakkeen rannikkotykit eivät suorittaneet taisteluammuntoja, mutta ilmatorjuntatykit ampuivat varmistetusti alas 1. ja 25. joulukuuta 1939 neuvostoliittolaisen lentokoneen.

Jatkosodassa Mäkiluodon linnake kävi taisteluammuntoja laivaosastojen kanssa ensimmäiseen talveen asti. Tulokset rajoittuivat häirintäluonteisiksi tai osumia laivoihin havaittiin, mutta upotuksista ei ole varmistuksia. Yhden miehistönkuljetusalukseen varmistetun osuman tiedetään tappaneen tuhansia Hangosta evakuoituja neuvostoliittolaisia.

Ensimmäiset taisteluammunnat käytiin iltapäivällä 3. heinäkuuta 1941. Kohteena ollutta miinalaivan osastoa kohti ammuttiin neljä 12-tuumaisen ja kolme 8-tuumaisen tykin laukausta. 12-tuumaisen tykin toinen hissi oli mennyt aiemmin päivällä epäkuntoon ja toisella 8-tuumaisella tuli lataushäiriö.

16. elokuuta illalla Mäkiluodon 8-tuumaiset tykit ampuivat kohti moottoritorpedoveneitä, jotka tulittivat Kallbådanin saaren asemia. Yöllä veneet palasivat, ja Rönnskärin 6-tuumaiset ampuivat niitä kohti.

Punalaivaston evakuoituessa Tallinnasta 28. elokuuta Mäkiluoto ampui kolmea eri laivaosastoa kohti 12- ja 8-tuumaisilla pattereilla.

Yöllä 4. marraskuuta 12-tuumaiset tykit ehtivät avata tulen neljän laivan osastoa kohti ennen kuin ne katosivat näkyvistä. Samana iltana Hangonniemestä poistui neuvostoliittolaisten yksi laivaosasto, jota ammuttiin 12- ja toisella 8-tuumaisella tykillä.

30. marraskuuta illalla ja yöllä 12- ja 8-tuumaiset ampuivat viiden laivan osastoa kohti.

Viimeisissä taisteluammunnoissa 2.–3. joulukuuta 1941 illalla ja yöllä kahta Hangosta poistuvaa osastoa ammuttiin 12- ja 8-tuumaisilla. Jälkimmäisen osaston kuljetusalus Josef Stalin ajoi miinaan ja jäi paikalleen. Kun sitä otettiin hinaukseen, sai se osuman Mäkiluodon 12-tuumaisesta kranaatista ja keulassa olleet ammukset räjähtivät. Alus ajelehti sitten karille Viron rannikolle saksalaisten saaliiksi. 5 600:ta aluksessa olleesta vajaat 3 000 kuoli, saattoalukset pelastivat 1 700 ja noin 1 000 jäi saksalaisten vangiksi. Myöhemmin päivällä Mäkiluoto ampui yhtä hävittäjän osastoa kohti. Tämän jälkeen Hanko oli evakuoitu, ja neuvostoliittolainen Suomenlahden-liikenne lakkasi.

Ilmahyökkäyksiä sattui pitkin sotaa, mutta vakavia tappioita saarella ei koettu. Saareen asennettiin sodan aikana muun muassa tutka ja vesikuuntelulaite. Toisen 305/52 O2 -tornin rakentamisesta tehtiin päätös, mutta suunnitelmat olivat vielä kesken, kun sota päättyi.

[muokkaa] Välirauha ja saaren palautus

Moskovan välirauhan mukaan Porkkalan alueeseen kuulunut Mäkiluoto luovutettiin vuokralle Neuvostoliitolle 12-tuumaiset tykit ampumakunnossa. Muut tykit evakuoitiin asevarikolle. Viimeiset suomalaiset poistuivat saaresta 6. lokakuuta 1944. Neuvostoliitto ei tehnyt merkittäviä töitä saarella, vaan käytti olemassa olevia rakennuksia. Helsingissä marraskuussa 1944 surmattu neuvostoliittolainen upseeri Ivan Belov haudattiin vuokra-ajaksi Mäkiluotoon.

Suomalaiset vastaanottivat Mäkiluodon takaisin 26. tammikuuta 1956. Tykkitorni ja tulenjohtotorni oli räjäytetty, viestiyhteydet rikottu ja rakennukset vaurioitettu asuinkelvottomaksi. Saarta ei voitu huonon kunnon vuoksi miehittää, ennen kuin vesireitti saareen oli keväällä käytettävissä.

Uudelleenrakennus alkoi pian. Ensimmäiseksi 1956 valmistunut rakennelma oli merivalvontatorni. Tulenjohtotorni valmistui 1960 ja tykit 1961. Tykit olivat tällöin 6-tuumaisia 152/50 T -tykkejä.

Alokaskoulutus aloitettiin saarella ensimmäisen kerran 1963. Rakennustyöt valmistuivat lopullisesti 1970-luvulla. 1980-luvulla 6-tuumaiset tykit korvattiin nykyisillä 130 TK -tornikanuunoilla.

Vuonna 2001 linnakkeen ammusvarastoon iski salama, joka poltti varaston katon.

Vuonna 2002 linnakkeelle saapuivat ensimmäiset alokkaat sitten vuoden 1976.