356 mm/52 -tykki vm. 1913
Wikipedia
356 mm/52 -tykki vm. 1913 oli venäläinen 14-tuumainen taistelulaivoille kolmoistykkitorniin ja Pietari Suuren merilinnoitukselle kaksoistykkitorniin tarkoitettu tykki. Tykki ei ehtinyt valmistua alkuperäisiin tarkoituksiinsa, mutta muutama palveli puna-armeijassa toisessa maailmansodassa rautatietykkinä.
Tykin kaliiperi oli 356 millimetriä. Putken pituus oli 52 kaliiperia eli noin 18,5 metriä. Suurin kantama olisi ollut 1910-luvun ampumatarvikkeilla kolmoistykkitornissa noin 23 kilometriä ja kaksoistykkitornissa noin 25 kilometriä. Suurin kantama oli toisen maailmansodan aikaisilla ampumatarvikkeilla rautatietykkinä noin 53 kilometriä. Tulinopeus oli kolmoistykkitornilla korkeintaan 3 laukausta minuutissa, kaksoistykkitornilla 2 laukausta minuutissa ja rautatietykillä 1,5 laukausta minuutissa.
Tykin suunnittelu alkoi 1910. Se tarkoitettiin Imperatritsa Maria -luokan taistelulaivojen pääaseeksi. Yhteensä 76 tykkiä tilattiin Obuhovin terästehtaalta ja Vickersiltä, ja tuotanto alkoi 1913. Tykkien valmistuksen viivästymisen vuoksi ne päätettiin vaihtaa myöhemmin valmistuvan Izmail-luokan taisteluristeilijöiden pääaseeksi. 18 tykkiä oli tarkoitettu Pietari Suuren merilinnoitukselle, joista kolme kaksoistornia Mäkiluotoon. Obuhov ehti valmistaa yhden tykin ja Vickers 16, joista se toimitti Venäjälle kymmenen. Tykkejä ei ehditty sijoittaa laivoille eikä rannikkopattereihin ennen lokakuun vallankumousta.
Britit yrittivät kehittää toimittamatta jääneistä tykeistä rautatietykkiä, mutta tykit eivät palvelleet. Puna-armeija suunnitteli 1920- ja 1930-luvuilla tykkien sijoittamista erilaisiin rannikkopuolustuksen tehtäviin, mutta kehitti lopulta tykistä rautatietykin tyyppimerkinnällä TM-1-14. Toisessa maailmansodassa Puna-armeijan TM-1-14:t palvelivat kahtena rautatietykkipatterina. Toinen taisteli Leningradin piirityksessä ja toinen palveli muttei taistellut Venäjän kaukoidässä.