Luettelo Suomen hallitsijoista

Wikipedia

Sisällysluettelo

1 Ennen Ruotsin aikaa
2 Ruotsin vallan aika
3 Venäjän vallan aika
4 Itsenäinen Suomen tasavalta
- 4.1 Suomen valtionhoitajat
- 4.2 Suomen presidentit
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ennen Ruotsin aikaa

Ennen Ruotsin vallan aikaa Suomessa ei ollut keskitettyä hallintoa. Jonkinlaisesta yhteistoiminnasta kertovat linnavuoret ja ehkä myös Olavi Pyhän saagassa mainittu muinaissuomalaisten onnistunut puolustustaistelu viikinkejä vastaan. Linnavuoret olivat monin paikoin näköetäisyydellä toisistaan, josta on päätelty niiden toimineen mm. savumerkein tapahtuneessa viestinnässä, joka puolestaan edellyttäisi organisoitua yhteistoimintaa linnojen rakentajien välillä. Monet nykyarkeologit suhtautuvat tähän teoriaan kriittisesti mm. epäonnistuneiden savutiedotuskokeiluiden johdosta.

Rikkaisiin hautalöytöihin sisältyy kuitenkin viitteitä yhteiskunnallisen hierarkian kehittymisestä viimeistään 200-luvulta jaa. lähtien. Jonkinlaisia paikallisia päälliköitä Suomessa siis oli, mutta laajoista ja keskitetyistä organisaatioista ei ole vakuuttavia merkkejä.

Skandinaavien saagoissa kerrotaan Suomen ja Kainuun kuninkaista ja Kainuun osalta mainitaan myös eräs laki. Useimmat saagoissa esiintyvät suomalaiskuninkaat lienevät kuitenkin täysin kuvitteellisia hahmoja. Poikkeuksen saattaa muodostaa Egilin saagassa mainittu Faravid ("Kaukomieli"?), joka ehkä oli jonkinlainen päällikkö Pohjois-Suomessa 1100-luvulla.

[muokkaa] Ruotsin vallan aika

Osia nykyisen Suomen alueesta kuului hitaasti kehittyvään Ruotsin valtakuntaan ehkä noin vuodesta 1150, selkeämmin 1200-luvun keskivaiheilta lähtien. Suurimman osan Suomen historiasta Ruotsin hallitsijat ovat siis olleet myös Suomen valtiaita. Keskiajan osalta on kuitenkin muistettava, että hallitsijan valta valtakunnan eri puolilla oli varsin rajattua. Käytännössä linnaläänit saattoivat olla hyvinkin itsenäisiä. Tämä korostuu yhtä hyvin varhaisimman kauden kuin unionikaudenkin (1397-1521) osalta. Suomen osalta historiankirjoitus on korostanut varsinkin Viipurin linnanpäälliköiden ja joidenkin Turun piispojen itsenäistä asemaa. 15.helmikuuta 1362 suomalaiset saivat ensimmäistä kertaa osallistua kuninkaanvaaliin, kun Norjan kuninkaana jo ollut Haakon Maununpoika valittiin isänsä hallitsijakumppaniksi Ruotsin valtaistuimellekin.

Sverker vanhempi (murhattu 1156)
Eerik Pyhä (1156-1160)
Kaarle Sverkerinpoika (1160-1167)
Knuut Eerikinpoika (1167-1195)
Sverker Kaarlenpoika (1196-1208)
Eerik Knuutinpoika (1208-1216)
Juhana Sverkerinpoika (1216-1222)
Eerik Eerikinpoika (1222-1229)
Knuut Pitkä (1229-1234)
- uudestaan Eerik Eerikinpoika (1234-1250)
- Birger jaarli, sijaishallitsijana
Valdemar (1250-1275)
Maunu Ladonlukko (1275-1290)
Birger Maununpoika (1290-1318)
Maunu Eerikinpoika (1319-1364)
- kanssakuninkaina Eerik XII ja sitten

1362 kuninkaanvaalista alkaen

Haakon Maununpoika, josta alkaen Suomi täysivaltainen valtakunnanosa kuninkaanvaalissa
Albrekt Mecklenburgilainen (1363-1389, voitettu lopullisesti 1395, kuoli 1412)
Margareeta (1389-1412)
Eerik XII Pommerilainen (1396-1439, kuoli 1459)
- Kaarle Knuutinpoika Bonde (valtionhoitaja 1438-1440)
Kristoffer Baijerilainen (1441-1448)
Kaarle VIII, aiempi valtionhoitaja nousi kuninkaaksi (1448-1457)
Kristian I (1457-1464), ensimmäinen Oldenburg
- uudestaan Kaarle VIII (1464-1465)
- Kettil Kaarlenpoika Vaasa (valtionhoitaja)
- Jöns Bengtsson Oxenstierna (valtionhoitaja)
- Eerik Akselinpoika Tott (valtionhoitaja)
- uudestaan Kaarle VIII (1467-1470)
- Sten Sture vanhempi (valtionhoitaja 1470-1497)
Juhana II, kuningas Hannu (1497-1501)
Sten Sture vanhempi (valtionhoitaja)
Svante Niilonpoika (valtionhoitaja 1503-1512)
- Eerik Trolle (valtionhoitaja)
Sten Sture nuorempi (valtionhoitaja 1512-1519)
Kristian II (1520–1521)
Kustaa Vaasa (1521-1560)
Eerik XIV (1560-1568)
Juhana III (1568-1592)
Sigismund Vaasa (1592-1599)
Kaarle IX (1599-1611)
Kustaa II Aadolf (1611-1632)
Kristiina (1632-1654)
Kaarle X Kustaa (1654-1660)
Kaarle XI (1660-1697)
Kaarle XII (1697-1718)
Ulriika Eleonoora (1719-1720)
Fredrik I (1720-1751)
Aadolf Fredrik (1751-1771)
Kustaa III (1771-1792)
Kustaa IV Aadolf (1792-1809)

1362-1808 Suomella oli yhteensä 23 kuningasta tai kuningatarta (21 miespuolista kuningasta ja 2 hallitsevaa kuningatarta) yhteisenä Ruotsin kanssa, ja 3 sellaista valtionhoitajaa jotka olivat aikanaan kuin kuninkaita ja pitkään vallassa, sekä yksi kuningatar joka tunnustettiin "valtakunnan täysivaltaiseksi rouvaksi" (muttei suorastaan kuninkaaksi), ja lisäksi se yksi ja ainoaksi jäänyt kanssakuningas (jollei Eerik Pommerilaista Margareetan eläessä lasketa toiseksi sellaiseksi), jonka valinnasta alkoi oikeus osallistua kuninkaanvaaliin.

[muokkaa] Venäjän vallan aika

Suomi kuului Venäjään 1809-1917. Tällöin Suomea hallitsivat Venäjän keisarit. Suomi oli suurimman osan ajasta suuriruhtinaskunta, jolla oli rajoitettu itsehallinto ja keisarin arvonimiiin kuului Suomen suuriruhtinas. Helmikuun vallankumouksessa kukistuneen keisarivallan jälkeen, ennen Suomen itsenäistymistä Venäjän pääministeri oli myös Suomen muodollisesti korkein johtaja ja bolsevikkien suorittaman lokakuun vallankaappauksen jälkeen marraskuusta joulukuuhun 1917 neuvosto-Venäjän pääministeri, virallisesti kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja.

Helmikuun vallankumouksesta alkaen

Georgi Lvov (pääministeri maaliskuu-heinäkuu 1917)
Aleksandr Kerenski (pääministeri heinäkuu-marraskuu 1917)

Lokakuun vallankaappauksen jälkeen Vladimir Lenin (kansankomissaarien neuvoston pj, marraskuu-joulukuu 1917)

[muokkaa] Itsenäinen Suomen tasavalta

Suomi on ollut itsenäinen 6. joulukuuta 1917 alkaen. Itsenäisyyden aikana Suomen valtionpäämiehinä ovat olleet vaalilla valitut tasavallan presidentit, vaikka kuningaskuntakin oli jonkin aikaa lähellä toteutumista. Edesauttaakseen tätä kuningasmieliset valitsivat 9. lokakuuta 1918 eduskunnassa saksalaisen Hessenin prinssi Friedrich Karlin aiotuksi kuninkaaksi. Tämä kuitenkin luopui hänelle suunnitellusta asemasta 4. joulukuuta 1918 Saksan solmittua aselevon ympärysvaltojen kanssa 11. marraskuuta 1918 ja kuninkuuden ulkopoliittisten edellytysten kadottua. Vuonna 1918 eduskunta oli valinnut valtionhoitajaksi saksalaissuuntausta ja kuningaskuntaa kannattaneen Pehr Evind Svinhufvudin (toukokuu-joulukuu 1918) sekä sitten Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan ja tasavaltaisen valtiomuodon kannatuksen kasvaessa ympärysvaltoja sympatisoineen, kylläkin myös aikanaan kuningaskuntaa tukeneen Carl Gustaf Emil Mannerheimin (joulukuu 1918 – heinäkuu 1919).

Ennen valtionhoitajuutta korkeimmassa asemassa oli senaatin puheenjohtaja Pehr Evind Svinhufvud (joulukuu 1917 – toukokuu 1918)

[muokkaa] Suomen valtionhoitajat

P. E. Svinhufvud (touko-joulukuu 1918)
Carl Gustaf Emil Mannerheim (joulukuu 1918 – heinäkuu 1919)

[muokkaa] Suomen presidentit

Kaarlo Juho Ståhlberg (1919–1925)
Lauri Kristian Relander (1925–1931)
Pehr Evind Svinhufvud (1931–1937)
Kyösti Kallio (1937–1940)
Risto Heikki Ryti (1940-1944)
Carl Gustaf Emil Mannerheim (1944–1946)
Juho Kusti Paasikivi (1946–1956)
Urho Kaleva Kekkonen (1956–1982)
Mauno Henrik Koivisto (1982–1994)
Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (1994–2000)
Tarja Kaarina Halonen (vuodesta 2000)

[muokkaa] Aiheesta muualla

	Suomen historia
	Suomen esihistoria (noin vuoteen 1150)
	Ruotsin vallan aika (1150–1809)
	Suomen suuriruhtinaskunta (1809–1917)
	Itsenäinen Suomen tasavalta (vuodesta 1917)
	Suomen hallitsijat · Suomen sodat \| Suomi · Pohjoismaat · Eurooppa