Latino sine flexione
Wikipedia
Latino sine flexione (taivutukseton latina) on kansainväliseksi apukieleksi tarkoitettu keinotekoinen kieli, jonka loi matemaatikko Giuseppe Peano vuonna 1903. Se on yksinkertaistettu versio latinasta, joka kuitenkin on säilyttänyt sen sanaston. Peano kirjoitti artikkelissaan De Latino sine Flexione, Lingua Auxiliare Internationale, että kansainväliset apukielet ovat turhia, koska latina on jo saanut kansainvälisen apukielen aseman. Peano kirjoitti artikkelin perinteisellä latinalla, mutta edetessään kirjoittamisessa hän vaiheittaisesti jätti taivutuksen pois, kunnes artikkelin lopussa hän ei taivuttanut sanoja enää ollenkaan. Latino sine flexionea on kutsuttu interlinguaksi, mutta sitä ei pidä sekoittaa paljon kuuluisamman interlinguan kanssa.
Isä meidän latino sine flexioneksi:
- Patre nostro, qui es in celos,
- que tuo nomine fi sanctificato.
- Que tuo regno adveni;
- que tuo voluntate es facto
- sicut in celo et in terra.
- Da hodie ad nos nostro pane quotidiano.
- Et remitte ad nos nostro debitos,
- sicut et nos remitte ad nostro debitores.
- Et non induce nos in tentatione,
- sed libera nos ab malo.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Europeano – sivusto latino sine flexionesta
| Keinotekoiset kielet |
| afrihili | basic english | dunia | ekspreso | esperanto | esperanto II | europanto | fasala | fasile | gestuno | hutt | ido | interlingua | klingon | latino sine flexione | lingua franca nova | loglan | lojban | mondlango | novial | occidental | quenya | slovio | solresol | sona | toki pona | volapük |
