Kiila (yhdistys)

Wikipedia

Kulttuuriyhdistys Kiila on vuonna 1936 perustettu suomalainen vasemmistolainen kirjailija- ja taiteilijaryhmä.

Kiila perustettiin 1930-luvulla aikana, jolloin oikeistolainen ilmapiiri Suomessa oli voimistunut ja julkisen vasemmistolaisen liikkeen toimintaedellytyksiä oli huomattavasti kavennettu. Vasemmistolaisia kirjailijoita ei päästetty esimerkiksi Kirjailijaliiton jäseniksi ja painokanneoikeudenkäynnit olivat jatkuva riesa. Ennen yhdistyksen varsinaista perustamista oli samanhenkistä edistyksellistä toimintaa harrastettu jo muutamia vuosia. Kiilan ydinryhmä syntyi Jarno Pennasen toimittaman Kirjallisuuslehden ja Erkki Valan Tulenkantajat -lehden ympärille. Muita tunnettuja alkuaikojen kiilalaisia olivat mm. Katri Vala, Elvi Sinervo, Arvo Turtiainen, Viljo Kajava ja Otto Varhia. Euroopassa taas etenivät kansallissosialismi ja fasismi.

Kiila julistautui edistyksellisen työväenkirjallisuuden lipunkantajaksi Suomessa. Se otti esikuvakseen sosialistisen realismin sekä sen isän Maksim Gorkin ja piti tavoitteenaan proletaarisen kirjallisuuden nostamista uudelle tasolle. Rauhanaate ja fasisminvastaisuus olivat sille ominaisia.

Yhdistyksen toiminta koostui alkuaikoina oman julkaisutoiminnan lisäksi kokouksista ja erilaisista teemailloista. Järjestön jäsenet olivat aktiivisesti mukana Helsingin Työväen näyttämön toiminnassa. Ennen talvisotaa kiilalaiset olivat ehtineet julkaista jo yli 30 teosta. Kiilan keskeiset jäsenet osallistuivat talvisotaan ja esimerkiksi elokuvaohjaaja Nyrki Tapiovaara kaatui rintamalla, mutta jatkosotaan asenne oli kielteinen. Monet Kiilan jäsenet joutuivat vankilaan, ensimmäisten joukossa Mauri Ryömä. Yhdistyksen aatemaailmaan huomattavasti vaikuttanut Raoul Palmgren ja Turtiainen pidätettiin maaliskuussa 1942.

Sotien jälkeen Kiila nousi uudelleen ja yhdistyksen toiminta elpyi nopeasti samoin kuin julkinen vasemmistolainen liike. Jäsenmäärä nousi yli sataan alun vaatimattomasta parinkymmenen hengen ryhmästä. Mukaan varsinaisiksi jäseniksi otettiin nyt muitakin kirjailijoita. Kiila läheni kansandemokraattista liikettä ja Suomen kansan demokraattista liittoa (SKDL). Kiilaan kuuluivat lähes kaikki SKDL:n keskeiset kulttuurinimet. SKDL:n ja Suomen kommunistisen puolueen (SKP) linjan jyrkennyttyä 1940-luvun lopulta lähtien ajautui osa kiilalaisista näiden kanssaristiriitoihin ja yhdistyksenkin toiminta hiljeni.

1960-luvulla Kiila nousi jälleen tärkeään rooliin keskustelun herättäjänä vasemmistossa. "Lapualaisoopperan sukupolvi" tunsi vetoa järjestön humaaniin vasemmistolaisuuteen. Esimerkiksi Pennasen vuosikymmenen alussa perustama Tilanne-lehti arvosteli kansandemokraattista liikettä pistävästi. Lopulta Tilanteessa esiin nostetut aihepiirit tulivat myös SKDL:n keskusteluihin uudistuslinjan syntyessä. Toisaalta mukaan Kiilaan tuli nyt myös vasemmistolaisia SKDL:n ulkopuolelta. 1960-luvun Kiila otti kantaa protestoimalla esimerkiksi Vietnamin sotaa ja Tšekkoslovakian miehitystä. Yhdistyksen varapuheenjohtaja Arvo Salo valittiin eduskuntaan vuoden 1966 vaaleissa. Pentti Saarikoski oli Kiilan tunnetuimpia nimiä.

1970-luvulla Kiila jäi puoluepoliittisten kulttuuriyhdistysten (Kulttuurityöntekijöiden liitto [SKP/opp.], Kulttuuridemokraatit [SKDL/enemm.], Kulttuurityöntekijäin sosialidemokraattinen yhdistys [SDP]) varjoon, mutta aktiivit pitivät järjestöä pystyssä. 1971 ilmestyi Kiilan 35-vuotisalbumi (Eteenpäin, ETLP 309), jossa kiilalaiskirjoittajien tekstejä tulkitsivat mm. Arja Saijonmaa, Kalle Holmberg, Kaisa Korhonen, Kristiina Halkola ja Vesa-Matti Loiri. Lauluja oli Kiilan piirissä sävelletty tosin jo alusta alkaen.

Kiilan toiminta on jatkunut 2000-luvulle asti, vaikkei se enää olekaan noussut julkisuuteen kunniakkaan menneisyytensä tavoin. Kiila on yksi vasemmistohenkisen sivistyneistön keskustelufoorumeista. Kiila on julkaissut tähän päivään mennessä 14 albumia, joista ensimmäinen julkaistiin 1937 (Kirjailijaryhmä Kiilan albumi 1937)ja viimeisin 2005 (Uhoa ja unelmia). Kiilalla on kaksi rahastoa, Katri Valan rahasto ja Olli Waittisen rahasto, joista jälkimmäisellä annetaan stipendejä ansioituneille taiteilijoille.

Toimittaja Matti Rinteen kirjoittama Kiilan historia ilmestyy Tammelta lokakuussa 2006.