Juhana II (Ranska)
Wikipedia
Juhana II Hyvä (ransk. Jean le Bon) (16. huhtikuuta 1319 Le Mans – 8. huhtikuuta 1364 Lontoo, Englanti) oli Ranskan kuningas vuosina 1350 – 1364.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Henkilö
Hän oli Filip VI:n ja Burgundin Jeannen poika. Lisänimi Hyvä viittaa Juhanan lempeyteen, ei hallitsijantaitoihin. Hän ympäröi itsensä kehnoilla neuvonantajilla ja vetäytyi itse viettämään mukavaa elämää samalla kun satavuotinen sota jatkui. Luonteeltaan Juhana II:n on kuin isänsä Filip VI, siis enemmän soturi ja taistelija kuin hallintomies. Hän on temperamentiltaan isänsä kaltainen, julma ja kostonhimoinen, ja häneltä puuttuu realiteettien taju. Muotokuvat näyttävätkin meille henkilön, jolla on hiukset sekaisin, kulmakarvat risukkomaiset, raskaat silmäluomet. mulkoilevat silmät sekä raskastekoinen leuka.
|
||||||||||||||||||||||||||||
[muokkaa] Voitelu
Juhana II Hyvä voideltiin Ranskan kuninkaaksi Reimsin katedraalissa perinteisin menoin Pyhän Ampullin sisältämällä öljyllä 26. syyskuuta 1350. Kuninkaan voitelu oli hyvä syy kansan juhlintaan, sillä juuri aiemmin oli Musta surma raivonnut maassa ja vienyt mennessään melkoisen osan väestöstä, näin jokainen tilaisuus juhlimiseen oli tärkeä.
Kuninkaan voitelussa oli kyse todellisesta siirtymäriitistä, jonka välitykselle kuningas symbolisesti siirtyi toiseen minuuteen. Tämän merkkinä kuningas riisuutui ja hänelle oli yllään vai paitansa ja suojahaarniskansa. Näin pukeutuneena Reimsin arkkipiispa-herttua Jean de Vienne kohtasi voideltavan kuninkaan. Voiteluun käytettiin Pyhän Remin merovingi-luostarissa säilytetyn Pyhän Ampullin sisältämää Pyhää voidetta, jota otettiin vain muutama tippa öljyyn sekoitettuna. Tämä voitelu oli tapahtuman ydin ja ohitti kaikki muut merkittävyydellään. Kuninkaasta tuli täten sakraali henkilö ja hänelle tuli mahdollisuus voitelun myötä parantaa koskettamalla sairauksia.
Voitelun jälkeen kuningas puettiin kuninkaallisiin asusteisiin, joita olivat sandaalit, tunika ja kuninkaallinen päällysviitta. Kuningas kumartui kruunattavaksi arkkipiispa-herttuan eteen, ja tämä painoi päärien kannatteleman jalokivin koristellun kruunun hänen päähänsä. Tämän jälkeen oli kuningattaren vuoro tulla voidelluksi ja kruunatuksi.
Voitelunsa yhteydessä Juhana II löi ritareiksi ensinnäkin kaksi poikaansa, ensinnä tulevan hallitsijat Kaarle V:nen ja tämän veljen. Lisäksi runsaasti kuninkaallisen perheen nuorukaisia saivat ritariksi lyömisen ja lukuisa joukko muitakin ylhäisiä aatelisnuorukaisia. Näin kaupungin asukkaat saivat nauttia ylhäisön loistosta, sillä kuninkaan oli myös vaatetettava jokainen ritariksi lyömänsä nuorukainen kalliilla turkiksin koristellulla asustekokonaisuudella. Kaikkineen kuninkaan voitelun juhlallisuudet kestivät Rems’in kaupungissa yli viikon ajan.
[muokkaa] Hallinto
Juhana II :sen hallituskausi alkoi erittäin epäsuotuisissa merkeissä, sillä Calais oli menetetty englantilaisille ja maassa oli riehunut Musta surma tuhoten väestöä. Tästä huolimatta kuningas ja hänen hovinsa jatkoivat juhlimista ja ylellistä elämäänsä.
Kuningas, joka toivoi lähentävän aatelistoa henkilöönsä, matki Englannin Edvar II:sen esimerkkiä kun hän oli perustanut Sukkanauharitarikunnan. Juhana II perusti Neitsyt Marian kunnian ritarikunnan (chevaleria à l’honneur de Notre-Dame), jotka yleisesti kutsutaan Tähden ritarikunnaksi. Mutta tällaiset kunnianosoitukset eivät olleet enää riittäviä, sillä armeijat olivat tulleet mieslukuisiksi ja ne koostuivat enemmiltään palkkasotureista, jotka vain raha oli ratkaiseva tekijä.
[muokkaa] Armeijan uudistaminen
Huonosti organisoitu, kuriton ja todellisuudessa tehotonkin, tällainen oli Juhana II :n armeija. Hän kuitenkin jo toisena hallitusvuonaan ryhtyi uudistamaan armeijaansa 30. huhtikuuta 1351 annetulla määräyksellä. Kuninkaalla oli suuret ja kunnianhimoiset tavoitteet, mutta todelliset tulokset eivät vastanneet tavoitteita. Tämä oli suurelta osaltaan keskeisten vasalliruhtinaiden ansiota.
Kuningas halusi saada ennen kaikkea hivenen järjestystä armeijansa sekasotkuun. Määräyksessään ”réglement des gens de guerre” hän määräsi keskeiseksi tavoitteekseen palkkasotilaiden palkan maksun määrätyllä ja sovitulle tavalla. Näin hän halusi estää sen, että sotilaat eivät eläisi asukkaiden kustannuksella ja eivät ryöstelisi maaseutua. Lisäksi kuningas pidätti itsellään oikeuden tarkastaa joukkojen moitteettoman kunnon.
Toinen merkittävä muutas aiempaan verrattuna oli todellisen kuninkaallisen armeijan luominen, jolla korvattiin huonosti järjestäytyneet vasalliarmeijat. Paronit, vasallit ja alivasallit majoitettiin samoin tiloihin ja liitettiin palkkasoturiyksilöihin. Yksikköjen komentajat määrättiin vastuullisiksi niiden käyttäytymisestä ja toimintavalmiudesta ja heidän tuli ilmoittautua marsalkoille tai connetablella, joka oli armeijan komentaja.
Suurin taktinen muutos tapahtui Crecyn taistelun jälkeen. Englantilaiset jousimiehet olivat pysäyttäneet ranskalaisten ritarien rynnäkön ammunnallaan. Vaikka vain ani harva ritari oli kuollut itse nuoliin, hevosten tappiot olivat valtavat. Ritarit alkoivat nyt taistella pääsääntöisesti jalan, rakuunojen tapaan: he ratsastivat taistelukentälle, mutta jalkautuivat itse taistelua varten. Näin englantilaisten jousimiesten taktinen yliote murtui, sillä ritarihaarniska oli käytännössä immuuni pitkänjousen ja varsijousen nuolia vastaan. Peitsen sijaan ritarien pääaseeksi tuli nyt kahdenkädenmiekka sekä erilaiset jättikokoiset kahden käden purkinavaajat.
Valitettavasti aika ei ollut vielä kypsä lopulliselle uudistukselle (ordonnance), joka kuitenkin näki uudelleen päivänvalon sata vuotta myöhemmin Kaarle VII:n aikana. Vaikka organisatoriset ja taktiset muutokset tehtiinkin, englantilaisilla oli yhä parempi kuri joukoissaan ja tästä syystä yhä taktinen yliote. Poitiersin taistelussa 1356 kurinalaisempi ja joustavampi Mustan Prinssin johtama englantilainen armeija löi Juhanan armeijan, ja kuningas itse jäi englantilaisten vangiksi. Taistelu oli pääosin jalkautuneiden ritarien välinen taistelu, ja jousimiehet näyttelivät nyt toissijaista osaa.
[muokkaa] Satavuotinen sota
Satavuotisen sodan tapahtumia Juhana II hallitusaikana:
- Keväällä: sotaa ilman selkeitä päämääriä. Ja sen jatkuvasti laajentee. Se toimii tarpeen tullen ritarillisen sodan kaavun suojassa ja ilmenee usein verisinä turnajaisina, joissa yhtä vahvat yksilöt mittelevät voimia keskenään.
- Vuosina 1353 – 1354 pidetään Clais’n lähistöllä Guines’issä neuvottelut, mutta Edvard III aluevaatimukset ovat ranskalaisten mielestä mahdottomia toteuttaa.
- Syksyllä 1355 Englannin kruununperijä Edvard of Windsor, Walesin prinssi, joka tunnetaan nimellä Musta prinssi, panssarinsa värin tähden, rantautuu Ranskaan ja ratsastaa pitkin Languedocin maakuntaa.
- 5. huhtikuuta 1356 äkillinen hyökkäys Rouen’in linnaan, jossa Normandia herttua, kuninkaan vanhin poika, ja sukulaisensa Navarran Kaarle Paha juhlivat. Juhana II heittää Kaarle Pahan vankeuteen, joka pelkää tämän vehkeilyjä. Navarralaislle puolueelle kosto merkitsee liittoutumista englantilaisen kanssa.
- Syyskuu 1356 Lähellä Poitiers’in kaupunkia Juhana Hyvä hyökkää kohden Mustan prinssin armeijaa, joka on nousemassa kohden pohjoista. Englantilaisen joukot, vaikkakin hellä on huomattava alivoina, voittavat taistelun. Kuningas Juhana II joutuu englantilaisten vangiksi. Ranskan hallinto jää 18 vuotiaan dauphin’in, tulevan Kaarle V:n, haltuun.
- Huhtikuu 1357 kuningas Juhana II matkustaa Bordeaux’sta vankeuteen Lontooseen.
- Kesä 1358.Kaarle Paha, joka on vapautunut vankeudesta saa Pariisin kaupungin Etienne Marcel’in johdolla kapinaan ja kaupungin portit avataan englantilaisille. Mutta Etienne Marcel murhataan 31. heinäkuuta ja 1. elokuuta välisenä yönä.
- 1359 Pariisissa valtiosäätyjen edustajat eivät hyväksy Juhana hyvän allekirjoittamaan Lontoon rauhaa, jolla englantilaisille luovutetaan puolet Ranskan pinta-alasta. Lokakuussa Edvard III nousee maihin mannermaalle, mutta retkestä tulee hyvin lyhyt.
- Toukokuussa 1360 Solmitaan lähellä Chartres’in kaupunkia Brétignyssa rauha Englannin ja Ranskan välille. Sopimuksen mukaan Ranska luovuttaa Akvitanian herttuakunnan eli Guyennen, Limousin’in, Périgord’in, Rouerguen, Angoumois’in ja Saintongen sekä Calais’n kaupungin englantilaisille sekä maksavat lunnaina kolme miljoonaan ecutä.
- 24. lokakuuta 1360 kuningas Juhana II vapautuu ”kultaisesta” vankeudestaan. Hän matkustaa mannermaalla Calais’n kautta ja toteuttaa rauhansupimusta ja sen hyvän toteuttamisen tähden hän lähettää panttivankeja Lontooseen.
- 8. huhtikuuta 1364 Juhana II kuolee Lontoossa, jonne hän on palanut panttivangiksi viisi kuukautta aiemmin, koska muuta panttivangit, eritoten Juhanan oma poika Anjoun herttua, Ludvig, eivät olet kestäneet panttivankeutta ja ovat paikalta häipyneet.
[muokkaa] Avioliitot ja lapset
Yleensä uuden dynastian on valtaantulonsa yhteydessä lujitettava arvovaltaansa. Näin oli myös uuden Valois-dynastian ensimmäisen hallitsijan Filip VI tehtävä. Hänen valtaantulonsa aikoihin vuonna 1328 hänen vanhin poikansa Juhani oli vain yhdeksän vuotias. Kun kunnolliseen perimään tarvittiin mahdollisimman monta lasta, ja vieläpä poikia, niin Filip VI ei voinut pitää valtaansa tältä osin kovin vakalla perustalla olevana. Hänen pojistaan kaikkiaan kolme muuta oli kuollut varhaisessa iässä ja tuleva Orléans’in Philippe syntyi vasta vuonna 1336
Filip päätti naittaa vanhimman poikansa melkein hätiköiden, sillä hän todennäköisesti, Juhana on vasta kolmetoistavuotias, pani tähän kaikki toiveensa dynastian jatkuvuudesta. Filip VI:n poikansa vaimoksi kohdistui vanhan ystävänsä ja kasvinkumppaninsa Böömin kuninkaan Juhana I Luxemburgilaisen tyttäreen. Juhana I oli saavuttanut mainetta soturina idässä ja hän oli kasvanut Kapetingien hovissa. Perinteen mukaisesti avioliiton pisti vahvistaa myös sopijapuolten sotilaallista yhteistyötä käsittelevää asiakirjaa. Filip VI oli ollut pysähtyä ajattelemaan poikansa mahdollista avioliittoa Edvard III:n sisaren Eleonooran kanssa. Myös Juhana I:llä oli kiire sopimuksen tekemiseen, sillä hän havitteli parhaillaan Lombardian kruunun valloittamista. Fontainebleaun sopimuksen mukaisesti Böömin kuningas liittyi sotatilanteessa, joka uhkaisi Champagnen ja Auxerren alueita täysin aseistettujen 400 miehen kanssa Ranskan joukkoihin ja 300 miehen joukolla jos sotanäyttämö on kauempana. Poliittiseen sopimukseen liittyi, että Ranska ei vastustaisi Lombardian kuninkuutta, jos Juhana I sen saavuttaisi, ja jos hän luopuisi Arlesin hallitsemisesta, niin se palautuisi Ranskalle.
Myös myötäjäisistä sovittiin ja ne määrättiin 120 000 floriinin suuruisiksi. Morsianta ei sopimuksessa nimetty. Anna oli Filip VI mielestä liian nuori, mutta hän mielistyi Gutaan, joka oli jo lisääntymisikäinen 16 vuotias nuori nainen. Hänet nimettiin uudelleen Bonneksi. Sulhanen oli tuolloin 13 vuotias nuorukainen.
[muokkaa] Ensimmäinen avioliitto
Filip VI ja Burgundin Johannan vanhin poika, Juhana, naitettiin siis 13 vuotiaana Luxemburgin Bonnelle, vihkiminen tapahtui 28. heinäkuuta 1332 Melun’issa. Vuonna 1349 11. syyskuuta Bonne kuolee ruttoon Maubuisson’issa. Avioliitosta syntyi 11 lasta:
- Blanche (1336-1336),
- Kaarle V (1337-1380),
- Catherine (1338-1338),
- Ludvig (1339-1384), Anjoun herttua, joka avioitui Marie de Blois-Châtillon’in (?-1404) kanssa,
- Juhana (1340-1416), Berryn herttua, joka avioitui vuonna 1360 Jeanne d'Armagnac’in (?-1387) kanssa,
- Philippe II Rohkea (1342-1404) Burgundin herttua. joka avioitui vuonna 1369 Flanderin Margueriten (1350-1405) kanssa,
- Jeanne (1343-1373) avioitui vuonna 1352 Kaarle II Pahan (1332-1387), Navarran kuninkaan kanssa,
- Marie (1344-1404) avioitui Bar’in herttuan Robert 1:n kanssa
- Agnes de Valois (1345-1349)
- Marguerite (1347-1352)
- Isabelle (1348-1372) avioitui Milan herttuan Gian Galeazzo Viscontin (1351-1402) kanssa.
[muokkaa] Toinen avioliitto
Juhana II menetteli täysin eri lailla kuin isänsä Filip VII, kun tämä soli toisen avioliittonsa hyvin nuoren tytön kanssa. Juhanan valinta oli jo leskeksi jäänyt Boulognen Johanna, jonka vanhin ja ainoa poika ensimmäisestä avioliitosta peri Burgundin herttuakunnan ja tämän kuoltua ilman avioliittoa, niin tuli Burgundi liittymään kuninkaan maihin. Vaikka aviopuolisoilla ei ollut kovin paljon yhteisiä hetkiä, niin kuitenkin Philippe de Rouveren kultua 21. marraskuuta 1361, tosin äitinsä jälkeen, niin herttuakunta liitettiin kuninkaallisiin maihin.
Avioliittoa solmittiin Nanterressa vuonna 1350. Juhana II Hyvän ja Auvernen Johannan välillä. Hän oli Auvergnen kreivin Guillaumen ja Evreux’n Margueriten tytär. Hän oli aiemmin avioitunut Kapetingin-sukuun kuuluneen viimeisen Burgundin herttuan Philippen kanssa. Hänellä oli tästä aiemmasta avioliitosta poika Philippe de Rouveres (1346-1361). Avioliitostaan Juhana II:n kanssa Johannalla oli lapset:
[muokkaa] Lähteet
- Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
- Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
- Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
- Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France
 |
Edeltäjä: Filip VI |
Ranskan kuningas |
Seuraaja: Kaarle V Viisas |
