Jokioisten Museorautatie
Wikipedia
Jokioisten Museorautatie (lyh. JMR) sijaitsee Jokioisten ja Humppilan kuntien alueella Lounais-Hämeessä. Se on Suomen ainoa nykypäiviin säilynyt yleiselle henkilö- ja tavaraliikenteelle avoinna ollut kapearaiteinen rautatie. Alun alkaen rautatietä pääsi Forssaan asti.
Jokioisten Museorautatie käsittää 14 kilometrin mittaisen kapearaiteisen rautatien (raideleveys 750 mm) Jokioisista Humppilaan. Höyryveturivetoiset museojunat liikennöivät tällä rataosuudella sunnuntaisin kesäkuun alusta elokuun loppuun. Muina aikoina ajetaan tilausjunaliikennettä.
Museorautatien Minkiön asemalla on Suomen oloissa ainutlaatuinen Kapearaidemuseo, jonne on koottu kapearaiteista veto- ja vaunukalustoa eri puolilta Suomea.
Museorautatietä pyöritetään vapaaehtoistyöllä, ja kaikki toiminta tapahtuu Museorautatieyhdistys ry:n kautta. Radan, radan maapohjan, asema-alueet ja rakennukset ja pääosan kalustosta sen sijaan omistaa Jokioisten Museorautatie Oy.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ajokuntoiset höyryveturit
Jokioisten Museorautatiellä on 6 ajokuntoista höyryveturia.
[muokkaa] JR 4 (Tubize)
Vuonna 1947 Belgiassa Tubizen veturitehtaalla numerolla 2365 rakennettu veturi on alkuperäistä Jokioisten rautatien kalustoa. Veturi peruskorjattiin 1980-luvun lopulla VR:n Kuopion konepajalla. JR 4 ja sen sisarveturi JR 5 hankittiin alun perin Jokioisten Rautatielle korvaamaan sotakorvauksina menetetettyä kalustoa.
[muokkaa] JR 5 (Orion)
Belgialaisen Tubizen vuonna 1948 valmistusnumerolla 2369 rakentama veturi otettiin käyttöön Jokioisten rautatiellä (JR) vuonna 1949. Veturi sai numeron 5 ja oli käytössä rautatien kakkosveturina vuoteen 1959 saakka kärsien koko käyttöikänsä kuparisen tulipesän rakennevaurioista. Veturi poistettiin rautatien kirjoilta vuonna 1964 ja varastoitiin veturin ympärille kyhättyyn vajaan Jokioisten asemalle. Vuonna 1972 veturi myytiin yksityishenkilölle Englantiin. Walesilainen Welshpool & Llanfair Light Railway osti veturin 1983 ja alkoi kunnostaa sitä 1990-luvun puolivälissä. Veturi valmistui ajokuntoon syksyllä 2000 saaden mm. uuden teräksisen tulipesän. Raskas veturi ei kuitenkaan soveltunut sikäläiselle mutkaiselle ja mäkiselle rataosuudelle. JR 5 palasi Minkiölle 3. lokakuuta 2006 Walesista pitkien neuvottelujen jälkeen. Talven ja kevään 2007 aikana JR 5 palautetaan alkuperäiseen asuunsa. Veturin kotiinpaluun rahoitti ulkopuolinen yksityishenkilö, joka myös omistaa veturin. Sopimuksen mukaan Museorautatieyhdistys ylläpitää veturia ja saa käyttää sitä normaalissa toiminnassaan. [1]
[muokkaa] HKR 5 (Sohvi)
HKR 5 kuului alun perin Hyvinkään–Karkkilan Rautatielle, ja se on Tampellan numerolla 289 vuonna 1917 rakentama. Veturi on ensimmäinen itsenäisessä Suomessa valmistunut höyryveturi. Hyvinkään-Karkkilan rautatien loppuessa 1967 lahjoitti sen omistaja Kymin Oy harrastajille HKR 5 höyryveturin. Veturilla ja sen lisäksi vuonna 1969 ostetuilla parilla vaunulla alettiin liikennöidä vuonna 1971 harrastajavoimin viikonloppumuseojunia vielä kaupallisessa liikenteessä olevan Jokioisten rautatien radalla Humppilan ja Forssan välillä.
HKR 5 on mallia Hb 68 (LT). Näitä vetureita rakennettiin vain 3 kappaletta, kaikki Hyvinkään-Karkkilan rautateille. Näistä HKR 3 palasi 21. lokakuuta Minkiöltä Karkkilaan 13 vuoden jälkeen, jona aikana veturi kunnostettiin näyttelykuntoon. Kolmas tyypin veturi (HKR 4) on romutettu. [2]
[muokkaa] LWR 6 (Helga)
Vuonna 1909 Tampellan numerolla 141 valmistama LWR 6 kuului alun perin Loviisan–Vesijärven Rautatielle, ja liikennöi aktiivisesti vuoteen 1960 asti, jolloin rautatie leveäraiteistettiin. Tämän jälkeen veturi seisoi muistomerkkinä Loviisan keskustassa. Museorautatieyhdistys sai neuvottelujen jälkeen jo varsin huonoon kuntoon päässeen veturin hallintaansa ja LWR 6 siirrettiin 23. syyskuuta 1982 Minkiölle sisäsäilytykseen. Veturin kunnostus ajokuntoon aloitettiin syksyllä 1996 ja parin vuoden kunnostuksen jälkeen veturi liikkui ensimmäistä kertaa omin voimin 16. elokuuta 1998. Kunnostuksessa vuonna 1934 Heusinger-tyyppiseksi muutettu luistinliikuntakoneisto muutettiin takaisin alkuperäiseksi Stephenson-tyyppiseksi rakentamalla koko koneisto uudestaan mallikappaleiden ja vanhojen piirustusten pohjalta.
[muokkaa] ÄSR 1 (Porter)
Museorautatien ja koko Suomen vanhin ajokuntoinen höyryveturi, ÄSR 1 eli "Porter", valmistui vuonna 1901. Vetruin valmistusnumero on 2313 ja se on valmistanut H.K. Porter & Co USA:ssa. Veturi kuului alun perin Äänekoski–Suolahden Rautatielle, ja sen aktiivisen käyttöhistorian aikana kattila on vaihdettu uuteen kahdesti. Uudet kattilat valmisti Tampella vuosina 1913 ja 1937. Veturi on ollut vuodesta 1971 lähtien museorautatieyhdistyksen hallussa ja sen kunnostus aloitettiin vuonna 1972 Forssassa purkamalla veturi osiin. Veturin kunnostus aloitettiin pitkän tauon jälkeen keväällä 1989. Sitä kunnostettiin pikkuhiljaa ja kiireellisempien töiden ohella ajokuntoon. "Porter" otettiin virallisesti käyttöön Minkiön ensimmäisissä höyryfestivaaleissa 31. heinäkuuta 2005.
[muokkaa] ÄSR 3 (Pullo)
ÄSR 3 hankittiin Äänekoski–Suolahden Rautatielle vuonna 1929. Se on Saksalaisen Orenstein & Koppelin valmistusnumerolla 11990, vuonna 1929 rakentama höyrysäiliöveturi, eli se ei itse kehitä tarvitsemaansa höyryä, vaan ottaa sen valmiina jostain suuremmasta kattilasta. Veturia käytettiin pääasiassa sahan lautatarhojen ja tehdasalueen liikenteessä, koska siitä ei aiheutunut kipinävaaraa. Veturi oli liikenteessä vuoteen 1957 ja siirtyi vuonna 1971 Jokioisten Museorautatielle. Veturi on aina ollut ajokunnossa, mutta suuren ulkoisen höyrykattilan puuttuessa sillä ei ole koskaan liikennöity Jokioisten Museorautatiellä.
[muokkaa] Linjakartta
Jokioisten Museorautatien liikennepaikat vuonna 2006.
Merkkien selitykset
● henkilöliikenteen asema
○ muu asema
Ⓣ tavaraliikennettä
Ⓗ henkilöliikenteen seisake
Ⓚ kohtauspaikka
Ⓥ välisuojastuspaikka
Ⓡ raiteenvaihtopaikka
Ⓛ lakkautettu
Ⓢ suunnitteilla
yksiraiteinen
moniraiteinen
yksityisraide
lakkautettu tai purettu
► yhteydet muille rataosille
| Liikennepaikka1 | km | Lyh. | Lisätiedot | |
|---|---|---|---|---|
| Humppila | ● | 0,2 | Hpm | Ⓚ ► Turku–Toijala (vaihtoyhteys) |
| Kermala | ● | 1,7 | Krl | Ⓗ |
| Palomäki | ● | 3,7 | Plm | Ⓗ |
| Soravaihde | ○ | 4,1 | Sv | soraraiteen ent. vaihde (purettu) |
| Vuorela | ● | 6,1 | Vrl | Ⓗ |
| Minkiö | ● | 8,0 | Miö | Ⓚ – varikko, kapearaidemuseo |
| Salminen | ● | 10,0 | Slm | Ⓗ |
| Raemäki | ● | 11,7 | Rae | Ⓗ |
| Kirkkotie | ● | 13,3 | Krt | Ⓗ |
| Jokioinen | ● | 14,2 | Jok | Ⓚ – pääteasema |
1 Liikennepaikka-sarakkeen linkit viittaavat rautatieasemista kertoviin artikkeleihin
[muokkaa] Lähteet
- M. Alameri, R. Kalliomäki, M. Nummelin, K. Ojanperä (1998): Jokioisten rautatie: 100 vuotta liikenteelle avaamisesta. Museorautatieyhdistys ry.
- Matti Bergström, Erkki Einola, Olavi Kilpiö (1993): Kapeat kiskot: Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet. Jokioisten Museorautatie, Rautatiemuseo, Veturimuseo. ISBN 951-96543-1-3.
- (1949): Kattilakirja Tubize 2369/1948. .
- Asko Jämsén (1984): Äänekosken-Suolahden yksityisrautatie. Museorautatieyhdistys ry. ISBN 951-9138-01-3.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Jokioisten Museorautatien internetsivut
