Frederick William Franz
Wikipedia
| Uskonto Osa artikkelisarjasta |
|
 |
|
|
Järjestö |
|
|
Henkilöitä |
|
|
Kriitikoita |
|
|
Kirjoja |
|
|
Lehtiä |
|
|
Muut |
|
Frederick William Franz - (12. syyskuuta 1893–22. joulukuuta 1992) oli Jehovan todistajien pitkäaikainen johtaja ja Vartiotorniseuran viides presidentti. Vuodesta 1945 vuoteen 1977 hän palveli Seuran varapresidenttinä. Hänen edeltäjänsä Nathan Homer Knorrin kuoltua Franz valittiin Seuran presidentiksi 7. kesäkuuta 1977. Valintansa hetkellä hän oli 84-vuotias.
Franz syntyi Covingtonissa, Kentuckyssa, voimakkaasti uskonnolliseen perheeseen. Hänen perheensä kuului presbyteerikirkkoon. Valmistuttuaan high schoolista vuonna 1911 Franz lähti opiskelemaan teologiaa Cincinnatin yliopistoon. Hän halusi tulla presbyteerisen kirkon papiksi. Hänen veljensä Albertin lähetettyä hänelle muutamia pastori Russellin kirjoituksia hän vakuuttui niiden olevan totuus ja hylkäsi presbyteerikirkon. Franz kastettiin raamatuntutkijaksi 30. marraskuuta 1913. Seuraavan vuoden huhtikuussa hän jätti yliopiston ryhtyäkseen Russellin johtaman liikkeen kolporteeraajaksi eli kokoaikaiseksi saaraajaksi. Vuonna 1920 hänet kutsuttiin työhön Seuran päämajaan Beeteliin Brooklynissä, New Yorkissa. Vuonna 1922 hän piti puheen Seuran tulevan presidentin Nathan H. Knorrin kastetilaisuudessa.
Franzin teologinen ja eksegeettinen tietämys sekä hänen kielitaitonsa tekivät hänestä tärkeän auktoriteetin oppiasioissa jo Rutherfordin kauden loppuaikoina. Knorrin tultua presidentiksi Franzista - joka oli Knorrin hyvä henkilökohtainen ystävä - tuli käytännössä Jehovan todistajien opillinen auktoriteetti. Häntä kutsuttiin joskus leikillisesti liikkeen "oraakkeliksi". Useat Vartiotorni-lehden artikkelit ja julkaistut kirjat olivat käytännössä hänen kirjoittamiaan, ja hän vastasi sisällöllisesti pitkälti kaikesta julkaistusta materiaalista. Vuoteen 1975 viittaavat laskelmat olivat peräisin hänen kynästään. Vaikka asiaa ei koskaan olekaan virallisesti myönnetty, on selvää, että Franz oli myös vuonna 1961 valmistuneen Uuden maailman käännöksen käännöskomitean johtaja ja käännöksen pääasiallinen laatija.
Franz on ainoa Vartiotorniseuran presidenteistä, jolla on ollut muodollista teologista koulutusta. Hän opiskeli Cincinnatin yliopistosa Uuden testamentin koinee-kreikkaa ja latinaa. Lisäksi hän opiskeli myöhemmin omatoimisesti Raamatun hepreaa, joten hän pystyi tutkimaan Raamatun tekstejä myös alkukielillä - tähän ei ollut kyennyt yksikään aikaisempi Vartiotorniseuran presidentti. Toisin kuin aikaisemmat presidentit, Franz puhui englannin lisäksi myös vieraita kieliä, hän pystyi keskustelemaan espanjaksi, italiaksi, saksaksi portugaliksi ja ranskaksi. Lisäksi Franz oli matkustellut laajalti ympäri maailmaa. Hänen kielitaitonsa ja matkustelunsa teki hänestä aikaisempiin presidentteihin verrattuna laaja-alaisen ja avarakatseisen. Toisaalta hän oli myös vakaumuksellinen ja tiukka järjestömies, joka kannatti varauksetta Vartiotorniseuran asemaa Jumalan maanpäällisenä järjestönä. Hän vastusti tiukasti kaikkia väärinä pitämiään muutoksia.
Ihmisenä Franz oli avoimempi ja seurallisempi kuin edeltäjänsä Rutherford ja Knorr. Henkilönä hän oli miellyttävä ja helppo lähestyä - ainakin, jos oli hänen kanssaan samaa mieltä. Hän oli hyvä, yleisönsä ottava puhuja. Kirjoittajana hän oli myös kelvollinen, joskin usein hieman vaikeatajuinen. Ajoittain Franz saattoi olla omalaatuisuuteen saakka epäsovinnainen ja järkyttää esiintymisellään keskivertotodistajia - esimerkiksi silloin, kun hän eräässä konventissa vuonna 1958 kutsui teini-ikäisiä Jehovan todistaja -tyttöjä "kiimaisiksi hiehoiksi".
Franzin tullessa Vartiotorniseuran presidentiksi vuonna 1977 Jehovan todistajien järjestö oli vakavan kriisin kourissa. Vuoteen 1975 kohdistetut odotukset olivat rauenneet tyhjiin, ja monet todistajat jättivät pettyineinä liikkeen. Lisäksi Seuran presidentti Knorrin vakava sairaus oli lamaannuttanut hallintoelimen. Franz arveli, että tilanne voitiin rauhoittaa vain, mikäli Seura ottaisi vastuun vuoden 1975 fiaskosta. Kesän 1979 konventeissa Franz ja muut Vartiotorniseuran johtajat myönsivät olevansa "jossain määrin" vastuussa vuoteen 1975 kohdistuneista odotuksista, ja vuonna 1980 Vartiotornin kesäkuun 15. päivän numerossa julkaistiin asiasta julkinen anteeksipyyntö.
Tämä rauhoittikin tilannetta seurakunnissa. Toisaalta ongelmia alkoi ilmetä itsessään Brooklynin Beetelissä sekä Kanadan haaratoimistossa. Niissä muodostui salaa kokoontuvia, Raamattua itsenäisesti ja ilman Vartiotorniseuran julkaisuja tutkivia ryhmiä, jotka alkoivat asettaa kyseenalaiseksi Jehovan todistajien keskeisiä opetuksia ja Vartiotorniseuran asemaa jumalallisen totuuden ilmoittajana. Franz murskasi määrätietoisesti nämä ryhmittymät sekä erotti niihin osallistuneet henkilöt. Erotetuista tunnetuin lienee Franzin oma veljenpoika Raymond Franz.
Järjestö alkoi 1970-luvun alun "suojasään" jälkeen muutenkin kääntyä konservatiivisempaan suuntaan. Seurakuntien itsemääräämisoikeutta rajoitettiin entisestään, ja työn pääpaino pantiin jälleen selkeästi saarnaamistyölle. Opillisesti Franzin kausi ei tuonut uutta.
Franzin terveys alkoi 1980-luvulla kääntyä heikompaan suuntaan, mikäli lisäsi hallintoelimen valtaa. Toisaalta Jehovan todistajat eivät pystyneet reagoimaan tehokkaasti muuttuneet ajan haasteisiin, ja tuiki tarpeelliset opilliset ja hallinnolliset uudistuksen jäivät tekemättä. Franzin on virallisesti kerrottu olleen viimeiset vuotensa sokea ja lähes kuuro, ja usein hänen epäillään kärsineen myös dementiasta. Frederick Franz kuoli 99-vuotiaana 22. joulukuuta 1992. Hänen seuraajakseen valittiin Milton G. Henschel.
 |
Edeltäjä: Nathan Homer Knorr |
Vartiotorniseuran presidentti 1977–1992 |
Seuraaja: Milton G. Henschel |
