Eläinten karnevaali
Wikipedia
Eläinten karnevaali (Le carnaval des animaux) on säveltäjä Camille Saint-Saënsin 14 osasta koostuva musiikkisarja pienelle orkesterille. Teoksen nimen perään on kirjoitettu "eläintieteellinen fantasia".
Eläinten Karnevaali sävellettiin vuoden 1886 helmikuussa, kun Saint-Saëns oli lomalla pienessä itävaltalaisessa kylässä. Kuten teoksen nimestä voi päätellä, on kyseessä eläimiin liittyvää ohjelmamusiikkia. Jokainen teoksen vaihe kuvaa jotain tiettyä eläintä. Saint-Saëns epäili humoristisen teoksen vahingoittavan mainettaan vakavan musiikin säveltäjänä, joten hän kielsi teoksen esitykset ensiesityksen jälkeen. Kielto ei koskenut joutsen-osiota, ja se oli tarkoitettu raukeavaksi säveltäjän kuoleman jälkeen. Saint-Saënsin kuoltua teoksesta tulikin hänen suosituimpiaan. Sitä pidetään nykyään suosittuna erityisesti lapsille sopivana klassisen musiikin teoksena.
[muokkaa] Teoksen osat
- Introduction et marche royale du Lion (Johdanto ja leijonan kuninkaallinen marssi) - tässä osassa kuullaan leijonan karjuntaa
- Poules et Coqs (Kukot ja kanat) - tässä osiossa puhaltimet kiekuvat
- Hémiones (animaux véloces) (Villiaasit) - erittäin nopea pianistien osuus
- Tortues (Kilpikonnat) - tämän osion melodia on muunnelma Jacques Offenbachin operetin,Orfeus manalassa, kuuluisasta can-canista, mutta nopeutta on hidastettu huomattavasti
- L'Éléphant (Norsut) - tämä melodia taas on Hector Berliozin "Dances des sylphes" kontrabassolle sovitettuna ja huomattavasti alaspäin transponoituna
- Kangourous (Kengurut) - tämä osio kuvaa pianoilla kenguruiden loikkimista
- Aquarium (Akvaario) - kaunis, puhaltimien ja pianojen osio.
- Personnages à longues oreilles (Pitkäkorvaiset olennot) - tämä epäsovinnainen osa kuvastaa Saint-Saënsin huumoria
- Le coucou au fond des bois (Käki metsän syvyydessä) - tässä osiossa klarinetti kukkuu pianojen säestäessä rauhallisesti
- Volière (Lintuhäkki) - puhaltimien hallitsema osio
- Pianistes (Pianistit) - osiossa pianistit soittavat yksitoikkoisia sormiharjoituksia (Saint-Saëns oli itsekin pianisti)
- Fossiles (Fossiilit) - tässä hilpeässä, ksylofoni -voittoisessa osiossa lainataan säveltäjän omaa Dance Macabrea sekä ranskalaisia kansansävelmiä
- Le Cygne (Joutsen) - teoksen kuuluisin osa. Sello soittaa kaunista melodiaa pianoiden säestyksellä. Tämä on tunnetuimpia sellolle tehtyjä kappaleita.
- Finale - Finaalissa on uusi melodia, jota kuulee nykyään kännyköiden soittoäänenä. Lisäksi useat aikaisempien osien teemoista palaavat lyhyeksi aikaa ennen lopetusta.
[muokkaa] Orkesterin kokoonpano
- huilu
- klarinetti
- kaksi pianoa
- lasiharmonikka
- ksylofoni
- kaksi viulua
- alttoviulu
- sello
- kontrabasso
Nykyään teos esitetään usein suuren orkesterin voimalla, ja yleensä kellopeli korvaa harvinaisen lasiharmonikan. Teoksen kesto on kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia.
[muokkaa] Triviaa
- Teoksen finaalia käytetään Disneyn piirretyssä Fantasia 2000
- Dick Dale on levyttänyt akvaario-osiosta surf-version.
- Warner Brothersin piirretyssä vuodelta 1976 esitetään teos Väiski Vemmelsäären ja Repe Sorsan toimiessa pianisteina.
