Surf
Wikipedia
Surf on 1960-luvun alussa Amerikassa syntynyt pop-musiikin tyyli.
Surf on enimmäkseen instrumentaalimusiikkia, joka perustuu rock and rolliin ja nopeatempoisiin blues kappaleisiin. Melodiat rakentuvat usein blueskaavan ympärille tai kallistuvat cowboy -musiikin suuntaan. Suomessa "rautalankamusiikki" oli jonkinlainen surf-vaikutteinen, mutta vesitetty ja iskelmään päin kallellaan oleva muoto, josta puuttui surfille tyypillinen toisaalta tiukka, mutta samalla letkeä, rytmi. Tyypillistä surfille on jousikaiun (reverb) käyttö sähkökitarassa. Kaiku auttaa luomaan tunnelmaa, joka tuo mieleen valtameren kuumat rannat. Basson ja rumpujen lisäksi surfissa on mukana usein myös hillitysti käytettyjä torvisoittimia taustalla.
Surf-musiikin lähtölaukauksina on pidetty joko Duane Eddyn "Movin' and Groovin" -kappaletta taikka Dick Dalen singleä "Let's Go Trippin". Dick Dale on ollut vaikutusvaltaisin surf-kitaristi, ja juuri häneen liitetään kitaran jousikaiku-soundi sekä surf-musiikissa usein kuullut torviriffit ja melodioiden itämaiset vivahteet. 1960-luvun tunnettuihin surf-yhtyeisiin kuuluivat myös The Ventures ja The Chantays. Surfia pidetään enimmäkseen 1960-luvun musiikkina, mutta monet perinteisen rockin ystävät kuuntelevat sitä edelleen. 1990-luvun keskivaiheilla surf-musiikki koki jonkinlaista uutta tulemista useiden uusien yhtyeiden muodossa.
Kuuluisimmat, kaikkien tuntemat surf-kappaleet ovat Dick Dalen esittämä "Misirlou", jota on käytetty esimerkiksi Pulp Fiction -elokuvassa, sekä Surfaris -yhtyeen kappale "Wipeout". The Chantaysin "Pipeline" ja The Venturesin "Walk, Don't Run" kuuluvat niin ikään aivan tunnetuimpiin surf -kappaleisiin. 1960-luvun Batman -televisiosarjan mieleenpainuva alkumusiikki on tyyliltään surfia. Samoin 1960-luvun James Bond -elokuvien teeman alku muistuttaa surfia. Sen sijaan The Beach Boys -yhtyeen varhaisilla levyillä on hyvin vähän tekemistä varsinaisen surfin kanssa, vaikka yhtye usein liitetään surf-musiikkiin. The Beach Boys edusti ennemminkin surf pop -genreä.
