Rautalankamusiikki

Wikipedia

Rautalankamusiikki on alun perin 1960-luvun instrumentaalimusiikkia, jota esitetään neljän soittajan voimin: kahdella sähkökitaralla (soolo- ja komppikitara), sähköbassolla sekä rummuilla. Voi sisältää myös muita soittimia sekä laulua. Nimi "rautalankamusiikki" tulee sähkökitaran kielistä.

[muokkaa] Historia

1960-luvun alussa Yleisradiosta (muita suomalaisia asemia ei ollut) kuuli hyvin vähän kevyttä musiikkia. Lähinnä Lauantain toivotut levyt -ohjelmassa soitettiin noin 20 minuuttia kevyttä musiikkia. Ulkomailla soitettiin kevyttä musiikkia ympäri vuorokauden. Suomessakin kuunneltiin näitä asemia ja suosituin oli Radio Luxembourg. Siellä soitettiin vetävää kitaramusiikkia, joka innosti suomalaisiakin nuoria yhtyeitä kokeilemaan tätä musiikkia 60-luvun alussa.

Rautalanka oli Suomessa ensimmäistä massalevitykseen päässyttä musiikkia, jota nuoret esittivät itse toisille nuorille. Tätä ennen musiikin levyttäminen ja esittäminen tanssilavoilla oli ollut (usein jo vanhemman polven) ammattimuusikoiden yksinoikeus.

Ensimmäinen rautalankayhtye Suomessa oli The Strangers. Se oli Jussi Itkosen johtama yhtye, joka harjoitteli elokuvayhtiö Veikko Itkosen studioilla Helsingin Haagassa. Toisena aloitti The Saints. Se koostui Helsingin Munkkiniemen suomalaisen yhteiskoulun oppilaista. Kolmantena aloitti The Sounds, joka oli Munkkiniemen ruotsinkielisen yhteiskoulun yhtye. Näistä ensimmäisenä levytyssopimuksen sai The Sounds ja näin syntyi Emma-levy.

Helsingissä Expo-hallissa Antti Einiö järjesti Rautalangan SM-kilpailut. Sen voitti The Saints. Toiseksi tuli Danny ja Islanders. Voittaja pääsi esiintymään Tesvision Nuorten tanssihetken suoraan lähetykseen.

Rautalankamusiikin kultakausi Suomessa kesti noin 2 vuotta, loppuvuodesta 1961 loppuvuoteen 1963, jolloin suuren yleisön kiinnostus siirtyi lauletumpaan musiikkiin The Beatlesin johdolla. Rautalankamusiikin käsitteestä puhutaan vain Suomessa. Englannin kielellä puhutaan sen sijaan vain "instrumentaali-rockista", kun viitataan sellaisten yhtyeiden, kuten The Shadowsin, musiikkiin. Tähän voidaan tietysti huomauttaa, että rautalankamusiikki on puhtaine soundeineen useimmiten liian melodista ollakseen varsinaista rockia, joten sille varattua omaa termiä voidaan pitää hyvin perusteltuna.

[muokkaa] Artisteja ja äänitteitä

Maailmanlaajuisesti rautalankamusiikin tunnetuin esittäjä lienee englantilainen The Shadows, joka on konsertoinut Suomessakin vielä 2005. Shadowsin tunnetuin kappale on Apache. Kuitenkin ensimmäisenä rautalankayhtyeenä pidetään The Ventures -yhtyettä USA:sta. Heidän Walk, Don't Run -kappaleensa oli myös hitti Suomessa. Suomalaisista rautalankalevytyksistä merkittävimpänä voidaan pitää The Soundsin tammikuussa 1963 levyttämää Emmaa, josta tuli esikuva suomalaiselle rautalankamusiikille, joka ammentaa materiaalinsa pitkälti kansansävelmistä sekä iskelmistä. Muotiin tuli Suomessa letkajenkkamusiikki ja säveltäjä Rauno Lehtinen teki kappaleen myös rautalankayhtyeelle, josta soitettiin paljon radiossa.

[muokkaa] Muoto- ja tyyliseikkoja

Rautalankasoundiin kuuluu oleellisesti varsinkin soolokitaran kanssa käytetty delay-tyyppinen nauhakaikulaite (vrt. surf-musiikki ja reverb-tyyppinen jousikaiku). Aitoja nauhakaikulaitteita käytetään usein, eikä alan tapahtumissa ja perinnetietoisilla yhtyeillä oikeastaan digitaaliversioita näekään kuin korkeintaan varalaitteina.

Rautalankamusiikkiin ja -kulttuuriin kuuluu myös muita seikkoja, jotka juontavat osin kunnioituksesta perinteitä kohtaan, ja osin ovat hyväntahtoista huumoria. Rautalankayhtyeiden nimet ovat usein s-päätteisiä englanninkielisten sanojen monikkomuotoja, joskin poikkeuksiakin on runsaasti. Monet käyttävät myös yhdenmukaisia esiintymisasuja pikkutakkeineen 1960-luvun tyyliin.

[muokkaa] Rautalanka tänään

Rautalankamusiikki perinteisessä muodossaan on nykyään suhteellisen pienen mutta innokkaan piirin marginaalimusiikkia. Se ei kuitenkaan lakannut olemasta vuoden 1963 lopulla, vaan on nykyäänkin hämmästyttävän laajalti läsnä. Sitä esitetään paitsi instrumentaalimuodossaan, mutta ennen kaikkea se on myös fuusioitunut monenlaiseen iskelmä- ja tanssimusiikkiin, ei vähiten Topi Sorsakoski & Agentsin 1980-luvulla tekemän työn ansiosta. Kaikuva sähkökitara tanssiorkesterissa saattaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. On havaittu että rautalankamusiikin suosio on taas hiljalleen nousussa. Sen huomaa parhaiten bändien lukumäärän kasvusta.