Amerikkalaisvastaisuus

Wikipedia

Amerikkalaisvastaisuus tai antiamerikkalaisuus on vihamielisyyttä Yhdysvaltain hallitusta, kulttuuria tai ihmisiä kohtaan. Antiamerikkalaisuutta on usein luonnehdittu yleiseksi, todellisista ominaisuuksista riippumattomaksi ideologiaksi. On kuitenkin kiisteltyä, onko termi aito ideologia vai pelkästään karkea yhdistelmä stereotypioista, ennakkoluuloista ja kritiikista amerikkalaisia tai Yhdysvaltoja kohtaan. Termin kriitikot kyseenalaistavat antiamerikkalaisuuden erottamisen yksittäisenä ilmiönä ja väittävät termin käyttöön sisältyvän propagandistisia tai poliittisia merkityksiä.

Yhdysvaltoihin myönteisesti suhtautuvat syyttävät usein amerikkalaisvastaisina pitämiään ihmisiä kaksinaismoraalista, koska heidän mielestään Yhdysvaltojen toimintaa arvostellaan ankarammin kuin muiden maiden. Toisaalta monet katsovat, että Yhdysvalloilta vanhana vakaana demokratiana ja "vapaan maailman" johtajana voidaankin vaatia esimerkiksi ihmisoikeuksien ehdotonta kunnioittamista ja kansainvälisen lain tiukempaa noudattamista, varsinkin kun Yhdysvaltain johtajat usein ilmoittavat maan tavoitteeksi demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen maailmassa.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Amerikkalaisvastaisuus nykyään 2.1 Islam 3 Näkemyksiä 4 Lähteet 5 Kirjallisuutta 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Ranskan vallankumous, jolla on vahvat henkiset siteet Yhdysvaltain vapaustaisteluun, saattoi pohjustaa uudenlaista amerikkalaisvastaista suuntausta. Valistusajalla ihailtiin kansallisvaltioita ja yhdysvaltalaisuudelle katsottiin olevan ominaista "juurettomuuden". Myös 1800-luvun puolessa välissä syntyneet rotuopit olivat osaltaan amerikkalaisvastaisia, koska muun muassa Arthur de Gobineaun näkemyksen mukaan mustien ja "huonompien" maahanmuuttujaryhmien takia rotujen sekoittuminen tulisi johtamaan täydelliseen rappioon. "Yhdysvalloissa on syntymässä suurin mahdollinen keskinkertaisuus kaikilla aloilla: niin voimassa, kauneudessa kuin älyllisissä kyvyissäkin - suorastaan mitättömyys." Sekoittumista pidettiin sittemmin riskinä yhdysvaltalaisen valkoisen väestön itsensäkin piirissä ja tämä johti muun muassa eugeniikan tutkimuksen aloittamiseen maassa 1900-luvun alussa.

Euroopassa ennen toista maailmansotaa vaikuttanut filosofinen koulukunta, jota edustivat muun muassa Oswald Spengler ja Martin Heidegger, katsoi Yhdysvaltojen olevan kulttuurittoman sivilisaation ääriesimerkki. Se oli "rakennettu" eikä "kasvanut", teknologisesti kehittynyt mutta ilman Saksan ja muiden "autenttisten" kansojen luonnollista henkisyyttä ja elinvoimaisuutta. Tämä koulukunta vaikutti voimakkaasti arabimaailmassa 1930-luvulta alkaen ja se näkyy muun muuassa alueen Baath-puolueiden ohjelmissa.^[1]

Amerikkalaisvastaisuuteen yllytettiin mm. sodan aikaisessa Japanissa, natsi-Saksassa sekä kylmän sodan aikana sosilaistisissa maissa kuten Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Pohjois-Koreassa.

[muokkaa] Amerikkalaisvastaisuus nykyään

Neuvostoliiton romahtaminen saattoi paradoksaalisesti lisätä amerikkalaisvastaisuutta, koska Yhdysvallat jäi ainoaksi supervallaksi ja ihmiset, jotka aikaisemmin näkivät sen suojana kommunismilta, eivät enää tunteneet tarvitsevansa sen tukea. Globalisaatio, joka joskus esitetään yhdysvaltalaisena uusliberaalina projektina, lisää kansainvälisiä kontakteja, mutta tuo myös talouskonfliktit näkyvimmiksi ja kasvattaa työpaikkojen epävarmuutta.

Vaikka Yhdysvaltoja ei nähdä yleisesti epämiellyttävänä Euroopassa ja muissa läntisissä maissa, ovat antiamerikkalaiset tunteet laajalle levittäytyneitä, erityisesti läntisessä Euroopassa. Heinäkuussa 2005 tehty kysely osoitti, että enemmistöllä eurooppalaisista on huono kuva Yhdysvalloista.^[2] Antiamerikkalaisilla tunteilla on tapana nousta pintaan esimerkiksi Yhdysvaltain asevoimien ollessa esillä eurooppalaisissa tiedotusvälineissä. Irakin sota on erityisesti lisännyt amerikanvastaisuutta Euroopassa.

Latinalaisen Amerikan maissa on Yhdysvaltoja ihannoivien tunteiden ohella ollut myös antiamerikkalaisia tunteita pitkään. Yhdysvallat on käyttänyt useita kertoja sotilaallista voimaa (muun muassa Grenadassa ja Panamassa) ja puuttunut maiden sisäpolitiikkaan esimerkiksi aseistamalla Nicaraguan kontra-sissejä tai tukemalla Chilen ja Argentiinan sotilaisjunttia. Monissa on antiamerikkalaista poliittista popularismia ja maissa kuten Kuuba ja Venezuela valtion antiamerikkalaista propagandaa^lähde?. Myös Yhdysvaltain viimeaikaisen hallituksen unilateraaliseksi väitetty ulkopolitiikka ja irtisanoutuminen joistakin kansainvälisistä järjestöistä ja sopimuksista kuten kansainvälisestä sotarikostuomioistuimesta ja Kioton sopimuksesta ovat lisänneet antiamerikkalaisia tunteita.

[muokkaa] Islam

Muslimien länsivastaisuus 1950- ja 1960-luvulle kohdistui pääasiassa Ranskaan ja Yhdistyneisiin kuningaskuntiin, jotka olivat kolonialisoineet alueen, mutta viimeaikoina islamilaisista alueista on tullut amerikkavastaisuuden keskipiste. Iran oli yksi ensimmäisiä maita, jossa se nousi merkittäväksi ilmiöksi ja termit "suuri saatana" ja iskulause "kuolema Amerikalle" ovat olleet jatkuvassa käytössä vuodesta 1979, jolloin Yhdysvaltojen voimakkaasti tukena shaahi Mohammad Reza Pahlavin hallinto syrjäytettiin islamilaisella vallankumouksella. Myös Yhdysvaltain laajamittainen tuki Israelille ja Palestiinan miehityksen pitkittyminen ja palastiinalaiskysymyksen ratkaisemattomuus on osasyynä ilmiöön. Vaikka monet länsimaiden ja Yhdysvaltojen poliittiset ratkaisut ja teot ovat vaikuttaneet islamilaisessa maailmassa ilmeneeseen länsivastaisuuteen on siihen vaikuttanut myös islamismin nousu ja sen jyrkät länsivastaiset mielipiteet. Liikkeen amerikkalaisvastaisessa propagandassa maa ja yhdysvaltalainen elämäntapa esitetään yleensä synnillisenä, degeneroituneena, ja sukupuolisesti siveettömänä ja pyritään estämään länsimaisten vaikutteiden leviäminen islamilaiseen maailmaan.^[3] Amerikkalaisvastaisuudella on monissa islamilaisissa maissa myös sisäpoliittinen ulottuvuus, koska useiden maiden, erityisesti Saudi-Arabian ja Egyptin hallitukset ovat Yhdysvaltain läheisiä liittolaisia. Yhdysvaltojen vastustaminen on samalla myös oman korruptoituneena pidetyn hallituksen arvostelemista.

Syyskuun 11. päivän iskut kuten myös aikaisemmat terroristihyökkäykset Yhdysvaltoja vastaan, ovat äärimmäisiä esimerkkejä ilmiöstä. Tosin samankaltaisia terrori-iskuja on tehty myös Britanniassa ja Espanjassa. CNN:n mukaan lähes puolet saudiarabialaisista pitää Osama bin Ladenin "retoriikkaa" hyvänä. Toisaalta läheisiä suhteita Yhdysvaltoihin kannatti 41%. ^[4]

[muokkaa] Näkemyksiä

Professori Alan McPhersonin näkemyksen mukaan antiamerikkalaisuus on "Yhdysvaltojen kansainvälistä vaikutusvaltaa vastustavan mielipiteen ilmentymä". ^[5] Professori Jean-François Lyotardin mukaan antiamerikkalaisuus on pääasiassa itsepäistä haluttomuutta nähdä Yhdysvalloissa vallitseva poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen vapaus ja demokratia, sekä hämmennystä, jota yhä edelleen pohjimmiltaan epäliberaaleille tai jopa totalitaarisille doktriineille omistautuneet ihmiset Euroopassa ja muualla maailmassa kokevat^[6].

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ The Crisis of Islam, Bernard Lewis, Weindenfeld & Nicolson, 2003, ISBN: 0-297-64548-X
2. ↑ [1]
3. ↑ The Crisis of Islam, Bernard Lewis, Weindenfeld & Nicolson, 2003, ISBN: 0-297-64548-X
4. ↑ CNN: Poll of Saudis shows wide support for bin Laden's views
5. ↑ Alan McPherson, Yankee No! Anti-Americanism in USLatin American Relations (Cambridge: Harvard University Press, 2003)
6. ↑ Anti-Americanism, Jean-Francois Revel, ISBN: 1893554856

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Joel Andreas: Koukussa sotaan – Miksi Yhdysvallat ei pääse irti militarismista? (Like, 2006) ISBN: 952-471-423-X
• William Blum: Kuoleman imperiumi: kirjoituksia Vapaudenpatsaan varjosta (Sammakko, 2006) ISBN 952-483-018-3 (nid.)
• Julia Sweig, Friendly Fire: Losing Friends and Making Enemies in the Anti-American Century, PublicAffairs, 2006 ISBN 1586483005
• Brendon O’Connor, "A Brief History Of Anti-Americanism: From Cultural Criticism to Terrorism", Australasian Journal of American Studies, Vol. 23, No. 1, July 2004, p. 82.
• Gerrit-Jan Berendse; "German Anti-Americanism in Context" Journal of European Studies, Vol. 33, 2003
• Ian Buruma and Avishai Margalit, Occidentalism: The West in the Eyes of Its Enemies
• James W. Ceaser, "A genealogy of anti-Americanism," The Public Interest (Summer 2003).
• Richard Z. Chesnoff, The Arrogance of the French : Why They Can't Stand Us--and Why the Feeling Is Mutual, Sentinel, April, 2005 ISBN 1595230106
• John Dean and Jean-Paul Gabilliet; European Readings of American Popular Culture Greenwood Press, 1996
• J. L. Granatstein, Yankee Go Home? Canadians and Anti-Americanism. (1996)
• Paul Hollander, Anti-Americanism
• Chalmers Johnson, Blowback: The Costs and Consequences of American Empire
• Eric V. Larson, Norman D. Levin, Seonhae Baik, Bogdan Savych; Ambivalent Allies? A Study of South Korean Attitudes toward the U.S Rand, 2004
• Brendon O’Connor, "A Brief History Of Anti-Americanism: From Cultural Criticism to Terrorism", Australasian Journal of American Studies, Vol. 23, No. 1, July 2004, pp. 82+
• Richard Pells; Not like Us: How Europeans Have Loved, Hated, and Transformed American Culture since World War II Basic Books, (1997)
• Jean-Francois Revel, Anti-Americanism
• Philipe Roger, The American Enemy: The History of French Anti-Americanism
• David Strauss; Menace in the West: The Rise of French Anti-Americanism in Modern Times Greenwood Press, 1978
• Charles J. Swindells; "Anti-Americanism and Its Discontents" New Zealand International Review. Volume: 30. Issue: 1. 2005. pp 8+.
• Frank Trommler and Joseph McVeigh; America and the Germans: An Assessment of a Three-Hundred-Year History - Vol. 2 University of Pennsylvania Press, 1990

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Understanding Anti-Americanism by Chris Fleming and John O'Carroll; Anthropoetics vol. 9, no. 2