Yks', kaks', kolme
Wikipedia
| Yks' kaks' kolme One, Two, Three
|
|
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Ensi-ilta | 1961 |
| Ohjaus | Billy Wilder |
| Käsikirjoitus | Ferenec Molnar (näytelmä) Billy Wilder I. A. L. Diamond |
| Pääosissa | James Cagney Horst Buchholtz Pamela Tiffin Arlene Francis Hanns Lothar Lilo Pulver |
| Sävellys | |
| Tuotanto | Billy Wilder |
| Elokuvayhtiö | Paramount Pictures |
| Kesto | 115 minuuttia |
| Kieli | englanti / saksa / venäjä |
| Budjetti | |
| Ikäraja Suomessa | kielletty Suomessa 1962-86 |
| Jatko-osa(t) | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Yks, kaks', kolme (One, Two, Three) on vuonna 1961 valmistunut komediaelokuva jonka ohjasi Billy Wilder. Elokuvassa näyttelivät James Cagney, Horst Buchholz, Pamela Tiffin, Arlene Francis, ja Howard St. John.
[muokkaa] Juoniselostus
Eletään jaetussa Berliinissä kesällä 1960. C. R. MacNamara on Coca-Cola Companyn Länsi-Berliinin johtaja joka haaveilee yhtiön Euroopan-johtajan paikasta. Hän neuvottelee venäläisten komissaarien kanssa Coca-Colan myymisestä Neuvostoliittoon ja siinä sivussa pettää kyynistä vaimoaan seksikkään sihteerinsä Ingeborgin kanssa. Yhtiön pääjohtaja lähettää MacNamaran hoiviin Euroopassa vierailevan 17-vuotiaan tyttärensä Scarlettin joka osoittautuu miesten perässä juoksevaksi villikoksi. Kun lomaa on kulunut kaksi kuukautta ja isäukko on kohta tulossa hakemaan Scarlettia, tämä ilmoittaa menneensä salaa naimisiin jäykkäniskaisen itäberliiniläisen kommunistipojan Oton kanssa ja aikovansa muuttaa Moskovaan.
MacNamara antaa parille häälahjaksi Financial Timesiin käärityn kellon joka soittaa "Yankee Doodlea", jolloin DDR:n poliisi heittää Oton vankilaan amerikkalaisen propagandan levittämisestä. Mac luulee ongelmien olevan ohi kunnes paljastuu että Scarlett on raskaana. Mac saa Ingeborgin ja konttoripäällikkönsä Schlemmerin (joka paljastuu matkan varrella vanhaksi natsiksi) avulla venäläiset komissaarit hankkimaan Oton pois vankilasta, mutta tämä on nyt leimattu amerikkalaiseksi vakoojaksi eikä rautaesiripun toiselle puolelle ole enää asiaa. Elokuvan loppukohtauksessa Otosta muokataan parissa tunnissa unelmavävy: hänet sliipataan aristokraatin näköiseksi, hotellin miestenhuonetta valvova köyhtynyt kreivi adoptoi hänet ja Mac nimittää hänet Berliinin Coca-Cola-tehtaan johtajaksi. Sumutus onnistuu niin hyvin että Scarlettin isä nimittää Oton Euroopan-johtajakseen. Mac saa siirron osastopäälliköksi Atlantaan, mikä kuitenkin pelastaa hänen avioliittonsa.
[muokkaa] Näyttelijät
| Näyttelijä | Rooli |
|---|---|
| James Cagney | C. R. MacNamara |
| Arlene Francis | Phyllis MacNamara |
| Pamela Tiffin | Scarlett Hazeltine |
| Horst Buchholtz | Otto Ludvig Piffl |
| Lilo Pulver | Fräulein Ingeborg |
| Hanns Lothar | Schlemmer |
| Ralf Wolter | komissaari Borodenko |
| Peter Capell | komissaari Miškin |
| Leon Askin | komissaari Peripetšikoff |
| Howard St. John | Wendell P. Hazeltine |
[muokkaa] Tyyli
Yks' kaks' kolmen pohjana on Ferenc Molnárin samanniminen farssinäytelmä, jonka tapahtumat käsikirjoittajat Billy Wilder ja I. A. L. Diamond siirsivät 1800-luvun porvarispiireistä 1960-luvun jaettuun Berliiniin. Elokuva kuvattiin aidoilla tapahtumapaikoilla Itä- ja Länsi-Berliinissä; Berliinin muurin rakentaminen kuitenkin alkoi kuvausten ollessa vielä käynnissä ja vapaa liikkuminen kaupungissa loppui, joten joitakin ulkokohtauksia piti lavastaa muualle.
Yks' kaks' kolmen huumori on nopeaa, terävää ja mitään kunnioittamatonta; Billy Wilderin omien sanojen mukaan hänen tavoitteenaan oli "maailman nopein elokuva". Amerikkalaiset kuvataan kyynisiksi ja rahanahneiksi materialisteiksi. Kommunisteja edustavat toisaalta nuori ja fanaattinen Otto joka saarnaa kapitalismin kuolemaa, toisaalta laiskanpulleat ja korruptoituneet komissaarit. Saksalaiset puolestaan kuvataan kalseiksi äkseeraajiksi ja heidän natsimenneisyydellään vitsaillaan avoimesti, ohjaaja-käsikirjoittajan kotitaustasta huolimatta - juutalainen Wilder pakeni Saksasta 1933 ja hänen vanhempansa kuolivat Auschwitzissa. MacNamaran sotilaallinen konttoripäällikkö Schlemmer paljastuu elokuvan aikana entiseksi SS-mieheksi ja haikailee "vanhoja hyviä aikoja":
MacNamara: Schlemmer, montako kertaa olen sanonut etten halua henkilökunnan nousevan seisomaan kun tulen sisään. He elävät nyt demokratiassa!
Schlemmer: Siinähän ongelma juuri onkin. Vanhaan hyvään aikaan he tekivät mitä käskettiin, nyt he elävät demokratiassa ja tekevät mitä haluavat. Ja he haluavat nousta seisomaan.
Elokuva menestyi tuoreeltaan huonosti; kun oikeassa elämässä Neuvostoliitto toimitti ydinaseita Kuubaan ja maailma pelkäsi ydinsotaa, harva nauroi tällaisille repliikeille: "Me toimitamme Kuubaan raketteja, he toimittavat meille sikareita. Sikarit ovat kurjia, mutta niin ovat raketitkin." Ohjaaja Billy Wilder, joka oli pitänyt esikuvanaan Marx-veljesten komedioita, tokaisi: "Heillä oli Chico, Harpo ja Groucho, minulla oli vain Karl. Karl osoittautui vähiten hauskaksi." Myöhemmin Yks' kaks' kolmen kulttimaine on tasaisesti kasvanut. Suuren yleisön suosikiksi siitä ei ole koskaan ollut, sillä sen huumorin ymmärtäminen vaatii ainakin perustietämystä kylmän sodan poliittisesta historiasta, ja siinä viljellään muutenkin viittauksia etenkin Saksan historiaan.
Elokuva oli kielletty Suomessa 1962–1986 "neuvostovastaisena". Suurimman ongelman muodosti Grand Hotel Potemkin -kohtaus, jossa neuvostokomissaarit juhlivat vodkan voimalla niin riehakkaasti että Nikita Hruštšovin muotokuva putoaa kehyksistään ja sen alta paljastuu Josif Stalin. Hruštšov oli vain paria vuotta aikaisemmin tuominnut julkisesti Stalinin ja tämän terrorin. Ongelmaton oli tuskin myöskään takaa-ajokohtaus, jonka aikana komissaarien Moskvitš hajoaa itsestään kappaleiksi, tai loppuratkaisu, jossa yksi komissaareista käräyttää toverinsa "valtion vihollisina" ja loikkaa itse länteen.
