Wienin siirtymälaki
Wikipedia
Wienin siirtymälaki on fysiikan laki, jonka mukaan on olemassa käänteinen verrannollisuus mustan kappaleen säteilyhuipun aallonpituuden ja sen lämpötilan välillä. Wienin siirtymälain esitti ensimmäiseksi Wilhelm Wien mutta nykyisin se tulkitaan Planckin mustan kappaleen säteilylain approksimaatioksi, joka pätee suuritaajuuksiselle sähkömagneettiselle säteilylle. Vastaava approksimaatio matalataajuuksiselle säteilylle on Rayleigh-Jeansin laki.
missä T on mustan kappaleen lämpötila kelvineinä (K) ja λmax on aallonpituuden huippu metreinä. Luku 0.002898 on suhteellisuusvakio metri- ja Kelvin-yksiköiden tulona. Usein käytetty muoto on 0.29 cm K.
Periaatteessa, mitä kuumempi kappale on, sitä lyhyempi on aallonpituus, jolla se lähettää säteilyä. Esimerkiksi Auringon pintalämpötila on 5780 K, jolloin huippu on 500 nm:n kohdalla. Tämä aallonpituus, joka on lähellä näkyvän valon spektrin keskialuetta tuottaa valkoista valoa. Ilmakehän aiheuttamasta sinisen valon sironnasta johtuen, tämä valkoinen valo erottuu aiheuttaen taivaan sinisen ja Auringon keltaisen värin.
Hehkulampussa on hehkuva lanka, jonka lämpötila on Auringon pintalämpötilaa huomattavasti matalampi tuottaen keltaista valoa. Punahehkuista valoa tuottava hehkulanka on taas tätä hiukan viileämpi.
