Vilhelm II (Alankomaat)
Wikipedia
| Vilhelm II 1792–1849 |
||||||
 |
||||||
| Alankomaiden kuningas | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
|
||||||
|
Vilhelm II (hollanniksi Willem Frederik George Lodewijk) (s. 6. joulukuuta 1792, k. 17. maaliskuuta 1849), oli Alankomaiden kuningas ja Luxemburgin suurherttua lokakuusta 1840 kuolemaansa asti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
[muokkaa] Nuoruus ja koulutus
Vilhelm syntyi tulevan Vilhelm I:n ja Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm II:n tyttären, (Frederica Louisa) Wilhelminan ensimmäisenä lapsena. Hänen ollessaan kolmevuotias perhe lähti maanpakoon Englantiin, kun Ranskan vallankumousarmeija hyökkäsi Alankomaihin. Vilhelm vietti nuoruutensa Berliinissä Preussin hovissa. Siellä hän osallistui sotilaskoulutukseen ja palveli Preussin armeijassa. Myöhemmin hän opiskeli Oxfordin yliopistossa. Vuonna 1799 Vilhelm yritti paluuta, mutta vasta 1813 Napoleonin hävittyä Leipzigin taistelussa Ranskan joukot perääntyivät, ja Vilhelm kutsuttiin takaisin maahan.
[muokkaa] Sotilasura
Vilhelm liittyi Britannian armeijaan ja osallistui moniin Espanjan itsenäisyyssodan taisteluihin Wellingtonin ensimmäinen herttuan, Arthur Wellesleyn adjutanttina. Hän palasi Alankomaihin 1813, kun hän isästään oli tullut maan prinssihallitsija. Vuonna 1815 Vilhelmistä tuli kruununprinssi, ja hän palveli armeijassa, kun keisari Napoleon pakeni Elban saarelta. Hän toimi Hollannin ja Belgian yhtyneitten joukkojen komentajana Quatre Brasin ja Waterloon taisteluissa, jossa hän haavoittui. Häntä pidettiin sankarina, vaikka hänen sotilaallinen epäpätevyytensä aiheutti useita vakavia virheitä.
[muokkaa] Avioliitto
Vuonna 1816 Vilhelm kihlautui Yhdistyneen kuningaskunnan Yrjö IV:n ja Brunswickin Carolinen ainoa tyttären, Walesin prinsessa Charlotte Augustan kanssa. Suhde oli Yrjön järjestämä, mutta Charlotte ei halunnut avioitua Vilhelmin kanssa, joten kihlaus purettiin. Helmikuun 21. päivänä vuonna 1816 Vilhelm avioitui venäläisen suurruhtinatar Anna Pavlovnan kanssa, joka oli keisari Aleksanteri I:n sisar. Aleksanteri järjesti avioliiton lujittaakseen Venäjän ja Alankomaiden suhteita. Vuonna 1817 Annalle ja Vilhelmille syntyi poika, josta tuli Vilhelm III.
[muokkaa] Toimet Belgian vallankumouksen aikana
Vilhelm II oli suosittu paitsi kotimaassaan myös Belgiassa. Belgian vallankumouksen puhjettua 1830 Vilhelm toimi rauhansovittelijana tarjoten itsehallintoa eteläisille maakunnille Orania-Nassau-suvun alaisuudessa. Hänen isänsä hylkäsi kuitenkin ehdotuksen. Heidän väliset suhteensa pysyivät kireinä. Huhtikuussa 1831 Vilhelm oli kymmenen päivän sotaretken johtaja Belgiassa. Ranskan sekaantuminen asiaan pakotti Vilhelmin siirtymään pois Belgiasta, jonka valtaistuimelle nostettiin Saksi-Coburg-Gothan Leopold. Lopullisesti Belgia ja Alankomaat sopivat rauhasta 1839.
[muokkaa] Toiminta Alankomaiden kuninkaana
Kuningas Vilhelm I:n luovuttua kruunusta 1840 Vilhelmistä tuli Alankomaiden kuningas Vilhelm II. Isänsä tavoin hän oli vanhoillinen ja haluton tekemään muutoksia. Hän ei osallistunut politiikkaan yhtä ahkerasti kuin isänsä. Vaateet perustuslaillisesta uudistuksesta ja äänioikeuden laajentamisesta lisääntyivät. Vaikka Vilhelm oli konservatiivi eikä kannattanut kansanvaltaa, hän vastasi uudistustarpeisiin järkevästi ja maltillisesti.
Vuonna 1848 vallankumuoksia puhkesi kaikkialla Euroopassa. Ranskassa Bourbon-Orléansin dynastia kaatui. Vilhelm pelkäsi vallankumouksen leviävän myös Amsterdamiin, minkä takia hänen oli toimittava aiempaa vapaamielisemmin. Vilhelm antoi Johan Rudolf Thorbeckelle valtuudet luoda uusi perustuslaki, jonka perusteella perustettaisiin provinssien epäsuorasti valitsema senaatti ja edustajainhuone, joka valittaisiin suoraan. Äänestystavan muutokset aiheuttivat sen, että hallitsijan valtaa kapeni voimakkaasti. Vilhelm otti ensimmäisen parlamentaarisen hallituksen virkavalan vain muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa, joka tapahtui Tilburgissa, Pohjois-Brabantissa 1849.
| Edeltäjä: Vilhelm I |
Alankomaiden kuningas 1840–49 |
Seuraaja: Vilhelm III |
