Vilfredo Pareto
Wikipedia
Vilfredo Federico Damaso Pareto (s. 15. heinäkuuta 1848, Pariisi - k. 19. elokuuta 1923, Lausanne) oli italialais-ranskalaista sukujuurta oleva yhteiskuntatieteilijä, jonka tieteellinen tutkimustyö keskittyi taloustieteeseen, sosiologiaan ja filosofiaaan. Erityisesti Pareto tutki tulojen jakautumista ja taloudellisten toimijoiden valintoja. Tunnetuin Pareton kehittämistä konsepteista on Pareto-tehokkuus.
[muokkaa] Henkilöhistoriaa
Pareton isä oli italialainen insinööri ja äitinsä oli ranskalainen. Lapsuutensa Pareto vietti keskiluokkaisessa ympäristössä. Pareto menestyi hyvin koulussa. Pareto valmistui vuonna 1870 insinööriksi torinolaisesta korkeakoulusta. Pareton lopputyö käsitteli tasapainotiloja kiinteissä kappaleissa. Väitetään, että Pareton myöhemmät tutkimukset talouden tasapainotiloista perustuvat osittain tähän lopputyöhön.
Valmistumisensa jälkeen Pareto työskenteli insinöörinä ensin Italian valtion omistamassa rautatie-yrityksessä ja myöhemmin yksityisellä sektorilla. Vuonna 1886 Paretosta tuli firenzeläisen yliopiston taloustieteen ja johtamisen luennoitsija. Tämän työn Pareto lopetti vuonna 1889.
Lausanne Pareto muutti vuonna 1893 saatuen työn kaupungin yliopistolta. Pareto vietti loppuelämänsä Lausannessa.
[muokkaa] Tutkimuksia
Pareto teki kuuluisan havaintonsa, jonka mukaan 20% Italian väestöstä omistaa 80% kaikesta omaisuudesta vuonna 1906. Tämä havainto yleistettiin myöhemmin Pareton periaatteeksi tai 80-20 -säännöksi. Pareto-jakauma on tämän havainnon laajempi yleistys.
Pareto kehitti myös tulonjaon tasaisuutta mittaavan Pareto-indeksin. Pareton mukaan on nimetty myös Pareto-kuvaaja, erityinen histogrammi, jolla kuvataan Pareton periaatteta.
