Vesisiippa
Wikipedia
| Vesisiippa | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Vesisiippa |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Vesisiippaa (Myotis daubentoni) tavataan pääasiassa Etelä-Suomessa, mutta sitä tavataan Keski-Suomeen saakka. Vesisiippa on yleinen koko Euroopassa. Vesisiippa kuuluu kapeasiipisiin lepakkolajeihin.
[muokkaa] Ulkonäkö
Vesisiippa on noin 3,5–5 cm pitkä, noin 5–15 gramman painoinen. Vesisiippa on päältä tasaisen tummanruskea ja alapuolelta hopeanharmaa. Sen kyljissä ei ole selkeää rajaa värin vaihtumiselle. Lentopoimu ja korvalehdet ovat tummanruskeita. Vesisiipan ja viiksisiipan erottaminen toisistaan on lähes mahdotonta: ainut ero on se, että vesisiipan takajalan ulkosyrjän räpylä ei ulotu varpaisiin asti.
[muokkaa] Ympäristö
Vesisiipan mieluisinta ympäristöä ovat metsät ja puistot, joissa on jokia, järviä ja lampia. Siellä se lentää edestakaisin matalalla veden yllä tai rantavyöhykkeen puiden ja pensaiden välissä.
Vesisiippa jättää päiväpiilonsa iltahämärässä ja voi olla liikkeellä koko yön; varsinaisia aktiiviaikoja ovat kuitenkin ilta- ja aamuyö. Välillä vesisiippa käy lepäämässä puunkolossa, muurissa tai sillan alla. Talven vesisiippa viettää horroksessa luolissa, kellareissa, kaivoskäytävissä jne. Kaivoksissa talvehtiminen on vesisiipalle tyypillistä. Vesisiippaa tavataan usein vesistöjen varsilla, etenkin Suomen eteläisissä osissa. Laji on vain lyhyen matkan muuttaja ja talvehtii suurimmaksi osaksi Suomessa.
[muokkaa] Ravinto
Vesisiippa pyydystää enimmäkseen pieniä hyönteisiä, kuten sääskiä, vesiperhosia ja yöaktiivisia pikkuperhosia. Vesisiippa saalistaa mieluiten yli 0,5 hehtaarin kokoisten järvien lähettyvillä. Se saalistaa veden pintaa viistäen siepaten välillä jopa veden pinnasta hyönteisiä. Saalistava vesisiippa kaartelee laajasti lampien pinnan yllä kadoten välillä veden pinnan päälle kaartuneiden oksien lomaan. Laji voi joskus saalistaa myös lehti- ja sekametsien aukoissa.
Parittelu tapahtuu syksyllä ja pitkin talvea horroksessa kivikasoissa, luolissa, kellareissa, pöntöissä ja kaivoskäytävissä. Heinäkuussa syntyy yleensä yksi poikanen, jota emo imettää noin kuukauden.
