Venäjänkääpiöhamsteri
Wikipedia
| Venäjänkääpiöhamsteri talvikko | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Venäjänkääpiöhamsteri talvikko |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
Venäjänkääpiöhamsteri talvikko (Phodopus sungorus) on lyhythäntäisiin kääpiöhamstereihin (Phodopus) kuuluva laji. Pelkkää venäjänkääpiöhamsteria ei ole, vaan venäjänkääpiöhamsteri on nimitys kolmelle eri alalajillelähde?: venäjänkääpiöhamsteri talvikoille, venäjänkääpiöhamsteri roborovskeille ja venäjänkääpiöhamsteri campbelleille. Talvikot lienevät yleisimpiä Suomessa lemmikkinä pidettävistä kääpiöhamstereista. Muita lyhythäntäisiä kääpiöhamstereita ovat venäjänkääpiöhamsteri campbell (Phodopus campbelli) ja roborovskinkääpiöhamsteri (Phodopus roborovskii).
Luonnossa venäjänkääpiöhamsteri elää mm. Kazakstanin ja Siperian ruohikkoaroilla. Laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1773, ja löytäjänä oli eläintieteilijä Peter Simon Pallas. Lajin yksilöt kasvavat 6-10cm kokoisiksi, ja niiden väritys on yleensä sekoitus ruskean ja harmaan sävyjä. Lisäksi selässä useimmiten on tummempi selkärangan suuntainen juova. Tämän normaalin värityksen lisäksi venäjänkääpiöhamstereita on olemassa ainakin helmiäisnormaalin, safiirin ja helmiäissafiirin väreissä. Nimitys talvikko tulee turkista, joka luonnossa muuttuu normaalista valkeaksi talvisin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lisääntyminen
Venäjänkääpiöhamsterin, kuten muidenkin kääpiöhamstereiden, keskimääräinen elinikä on 1,5-2,5 vuotta. Naarashamsteri on sukukypsä 4-5 viikon ikäisenä, mutta suositeltava lisääntymisaika on noin 4 - 11 kuukauden iässä. Yhdellä naaraalla saa teettää korkeintaan kaksi poikuetta, sillä poikueet ovat erittäin rankkoja emolle ja lyhentävät sen elinikää huomattavasti. Pennut syntyvät sokeina ja karvattomina.
[muokkaa] Käyttäytyminen ja ruokatottumukset
Talvikot ovat aktiivisia erityisesti yöllä, vaikkakin poiketen monista muista hamsterilajeista ne voivat olla myös päivisin toimissaan. Ne ovat luonteeltaan erakkoja eikä niitä yleensä voi pitää pareittain, elleivät ne ole tottuneet toisiinsa syntymästään asti. Kommunikointi tapahtuu sekä korkeataajuisilla äänillä että ihmiskorvan kuulemalla vikinällä/narinalla. Kuulo- ja tuntoaistit ovat venäjänkääpiöhamstereilla tarkat.
Pesän venäjänkääpiöhamsterit rakentavat yleensä maan alle, käyttäen ruohoa, villaa, sulkia ja muita pehmeitä pesänrakennusaineita. Lemmikkitalvikolle kelpaa näitä vastaavasti mm. vessapaperi. Ruokatottumuksiltaan ne ovat lähinnä kasviksia ja siemeniä syöviä. Luonnossa venäjänkääpiöhamsterit syövät löytämiään siemeniä ja kasvinosia, lemmikeille yleensä suositellaan syötettäväksi myös pieniä määriä lihaa. Ruoan kuljettamiseksi ne voivat sitä huomattavan kokoisiin poskipusseihinsa.
[muokkaa] Lähteitä
- Mattke, J. 2002. "Phodopus sungorus" (On-line), Animal Diversity Web.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Development of Species Preferences in Two Hamsters, Phodopus campbelli and Phodopus sungorus: Effects of Cross-Fostering
- Соколов В.Е. (Sokolov VE), Васильева Н.Ю. (Vasil'eva N. Iu). 1993. Hybridologic analysis confirms the species specificity of Phodopus sungorus (Pallas, 1773) and Phodopus campbelli (Thomas, 1905). Doklady Akademii Nauk 332(1):120-3. (SSSR. 332,122 125).
