V3-tykki

Wikipedia

V3-supertykki oli yksi natsi-Saksan Toisessa maailmansodassa kehittelemistä "kostoaseista" (Vergeltungswaffe) joita kehitettiin Englannin ja varsinkin Lontoon pommittamiseen. Kostoaseista tunnetuimmat olivat V1- ja V2-ohjukset. V3 jäi vähemmälle huomiolle sillä se ei ikinä valmistunut. Toisin kuin V1 ja V2, V3 ei ollut ohjattu ohjus, vaan iso maanalainen liitukallioiden luoliin rakennettu tykkikompleksi Mimoyecquesissa (lausutaan Mimoiks) Ranskassa. Joissakin lähteissä väitetään (virheellisesti) V3:n olevan sama kuin Wasserfall-ilmatorjuntaohjus. Tykkien kantama olisi käytettäessä ollut luultavasti noin 150 kilometriä.

[muokkaa] Historia

Aseen suunnitteli August Coenders ja Hitlerin hyväksynnällä projekti käynnistyi. Liittoutuneet saivat kuitenkin vihiä aseesta ja 6. heinäkuuta 1944 brittiläiset ja yhdysvaltalaiset koneet pommittivat tykit maan tasalle. Projektia ei enää laajamittaisesti käynnistetty uudelleen. Valmiiksi tullessaan tykit olisivat todennäköisesti olleet tehokkaimpia V-sarjan aseita.

Pommituksen jälkeen V3-ohjelmaa ei kuitenkaan täydellisesti hyllytetty vaan kaksi pienempää nuolitykkiä rakennettiin Lampadeniin, Saksaan. 30. joulukuuta 1944 – 22. helmikuuta 1945 niillä ammuttiin noin 183 ammusta Luxemburgiin. Ne tappoivat 10 siviiliä ja haavoittivat 35. Pian viimeisen laukauksen jälkeen amerikkalaiset joukot valtasivat tykkiasemat.

[muokkaa] Tekniikka

V3-tykkikompleksiin oli sijoitettu viisi nuoliammuksia ampuvaa supertykkipatteria. Tykit olivat saksalaisten suurimpia tykkejä. Yhden V3:n putken pituus oli 120 metriä. Tykit olivat paikalleen juntattuja, joten niitä ei voinut suunnata mihinkään erityiseen kohteeseen. Tykkejä olisikin käytetty Lontoon pommittamiseen, jolloin aseen epätarkkuuden vuoksi ammusten suuri hajoama olisi poistanut suuntautumattomuuden aiheuttamat ongelmat. Aseen suuri epätarkkuus teki siitä kelvottoman muuhun kuin terroripommitukseen.