Työehtosopimus
Wikipedia
Työehtosopimus on Suomessa ammattiliiton ja työnantajapuolen solmima sopimus alakohtaisista työehdoista kuten palkoista (ylityökorvauksineen), työ- ja loma-ajoista, äitiyslomista ja muista (yleensä minimi)eduista.
Mikäli työministeriön yhteydessä toimiva työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on vahvistanut työehtosopimuksen yleissitovaksi sen ehdot ovat vähimmäistaso kaikille alan työsuhteille.
Työehtosopimus voidaan vahvistaa yleissitovaksi, mikäli sen piirissä olevien työnantajien palveluksessa on yli puolet alan työntekijöistä. Yleissitovia työehtosopimuksia on 147 ja ne kattavat valtaosan aloista. Kaikki yleissitovat työehtosopimukset löytyvät valtionhallinnon FINLEX-palvelusta [1].
Joillain aloilla on työehtosopimuksia, jotka eivät ole yleissitovia. Tällöin niissä määritelyt vähimmäisehdot sitovat ainoastaan niitä työnantajia jotka kuuluvat sopimuksen allekirjoittaneeseen työnantajajärjestöön. Usein on niin, että samalla alalla on useita ammattiliittoja. Tällöin eri työnantajilla ja eri työntekijäryhmillä voi olla eri työehtosopimukset. Toisaalta joissain tapauksissa kyse on vain alan heikosta järjestäytymisestä, kuten taksiliikenteessä. Ei-sitovia työehtosopimuksia on noin 30.
Työehtosopimukset solmitaan määräajaksi. Jos työmarkkinaosapuolet ovat voimakkaasti eri mieltä uuden työehtosopimuksen ehdoista, valtakunnansovittelija pyrkii sovittelemaan osapuolten kantoja. Jos sovittelusta huolimatta edellinen työehtosopimus ehtii umpeutua, ollaan ns. sopimuksettomassa tilassa. Tällöin yleensä seuraa työtaistelun uhka, keinoina ovat mm. työntekijöillä lakko, saarto, ylityökielto ja työnantajilla työsulku.
