Tulikärpästen hauta

Wikipedia

Tulikärpästen hauta 火垂るの墓 (Hotaru no haka)

Valmistusmaa	Japani
Ensi-ilta	1988 (Japani)
Ohjaus	Isao Takahata
Käsikirjoitus	Akiyuki Nosaka (romaani) Isao Takahata (elokuvakäsikirjoitus)
Pääosissa	Tsutomu Tatumi, Ayano Shiraishi, Yoshiko Shinohara, Akemi Yamaguchi
Sävellys	Michio Mamiya (間宮芳生)
Tuotanto	Toru Hara
Elokuvayhtiö	Ghibli International
Kesto	88 min
Kieli	japani
Budjetti
Ikäraja Suomessa	K-11
Jatko-osa(t)
IMDb
Elonet

Tulikärpästen hauta (jap. 火垂るの墓, Hotaru no haka) on Isao Takahatan vuonna 1988 käsikirjoittama ja ohjaama anime-elokuva. Se pohjautuu Akiyuki Nosakan saman nimiseen, osittain omaelämäkerralliseen romaaniin. Monien arvostelijoiden, kuten Roger Ebertin, mielestä elokuva on yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista sodanvastaisista elokuvista.

[muokkaa] Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Japaniin toisen maailmansodan loppuvaiheisiin. Teini-ikäisen Seitan ja ja hänen neljävuotiaan pikkusiskonsa Setsukon äiti menehtyy Koben pommituksessa samalla kun heidän isänsä palvelee Japanin laivastoa. Seita yrittää suojella pikkusiskoaan raa'alta todellisuudelta ja elättelee toiveita paremmista ajoista. Lapsille ei tunnu löytyvän sijaa mistään, joten heidän on yritettävä tulla toimeen omillaan. Loppujen lopuksi molemmat lapset menehtyvät nälkäkuolemaan.

Elokuva antaa katsojan nähdä japanilaista kulttuuria keskittymällä lähinnä sodan luomiin henkilökohtaisiin tunteisiin, eikä se korosta kilpailevien ideologioiden välistä taistelua.

Alun perin Tulikärpästen hauta esitettiin elokuvateattereissa Hayao Miyazakin kevyempimielisen Näkymättömän ystävän kanssa samassa näytöksessä.

[muokkaa] Tarinan alkuperä ja tulkinta

Tarina perustuu samannimiseen kirjaan, jonka kirjoittaja, Nosaka Akiyuki, menetti siskonsa nälän takia vuoden 1945 sota-ajan Japanissa. Hän oli mielestään syyllinen siskonsa kuolemaan ja kirjoitti kertomuksen helpottaakseen tapahtuman hyväksymistä.

Näkyvien ja tunteellisten kuvausten sodan kielteisistä vaikutuksista yhteiskuntaan ja yksilöihin johdosta elokuva luokitellaan sodanvastaiseksi elokuvaksi etenkin koska tarinassa ei kerrota sodan myönteisistä seurauksista.

Sodanvastaisen tulkinnan lisäksi erään ajatuksen mukaan elokuva havainnollistaa ylpeyden ja sen aiheuttaman toiminnan vaaroja. Tätä ajatusta tukee kaksi asiaa elokuvassa. Seita ajautuu itse päätökseen lähteä pois tätinsä kodista. Seitan, kirjoittajan hahmon, täytyy kohdata ankara päätös, joko pysyä tätinsä luona, tehdä töitä, saada palkkaa ja kokea todellisuus tai juosta pakoon ja teeskennellä pystyvänsä pitämään tilanteen hallinnassa. Tutkimalla lisää selviää, että teoria on aukoton, sillä Seitan ja hänen siskona lopullinen kohtalo on Seitan päätös lähteä tätinsä kodista tulos. Jos he olisivat pysyneet siellä, he olisivat ehkä selviytyneet. Silti Seitan ylpeys voittaa järjen. Lisäksi pohtimalla, että tarina oli alun perin henkilökohtainen anteeksipyyntö kirjoittajan omalle siskolle, tarina tuntuu yritykseltä vastustaa sotaa.

[muokkaa] Julkaisut

Toisin kuin muut Studio Ghiblin elokuvat, jotka ovat Walt Disney Companyn julkaisemia, Tulikärpästen haudan julkaisi Yhdysvalloissa Central Park Media kahden levyn kotelossa. Ensimmäisellä levyllä on elokuva leikkaamattomana englannin- ja japaninkielisellä ääninäyttelyllä sekä englanninkielisillä tekstityksillä, minkä lisäksi levyllä on kuvakäsikirjoitus. Toisella levyllä on lisämateriaalia, kuten esittely kirjoittajan tuotannosta sekä ohjaaja Isao Takahatan että tunnetun, kunnioituksensa elokuvaa kohtaan useasti ilmaisseen elokuva-arvostelija Roger Ebertin haastattelu.

Suomessa elokuva julkaistiin DVD:llä vuonna 2006.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Studio Ghiblin tuotanto

Kaze no tani no Naushika (1984) • Tenkū no shiro Laputa (1986) • Näkymätön ystävä (1988) • Tulikärpästen hauta (1988) • Majo no takkyūbin (1989) • Omohide poroporo (1991) • Punainen sika (1992) • Umi ga kikoeru (1993) • Heisei tanuki gassen Pon Poko (1994) • Mimi o sumaseba (1995) • Prinsessa Mononoke (1997) • Hōhokekyo tonari no Yamada-kun (1999) • Henkien kätkemä (2001) • Kissojen valtakunta (2002) • Liikkuva linna (2004) • Gedo senki (2006)