Toinen ristiretki Suomeen
Wikipedia
| Ristiretket |
|---|
| Ristiretket Pyhälle Maalle |
| Ensimmäinen ristiretki (1095–1099) |
| Toinen ristiretki (1147–1149) |
| Kolmas ristiretki (1187–1191) |
| Neljäs ristiretki (1202–1204) |
| Viides ristiretki (1217–1221) |
| Kuudes ristiretki (1228–1229) |
| Seitsemäs ristiretki (1248–1254) |
| Kahdeksas ristiretki (1270) |
| Yhdeksäs ristiretki (1271) |
| Pohjoiset ristiretket |
| Ristiretket Suomeen |
| * Ensimmäinen ristiretki Suomeen (noin 1155) |
| * Ristiretki Hämeeseen (1238/1239 tai 1249) |
| * Ristiretki Karjalaan (1293) |
| Ristiretket Baltiaan |
| Muut Ristiretket |
| Albigenssiristiretki (1209–1229) |
| Lasten ristiretki (1212) |
Toinen ristiretki tehtiin 1300-luvulla syntyneen kronikan mukaan Hämeeseen ruotsalaisten toimesta noin 1248–49 ja sitä mahdollisesti johti ruotsalainen mahtimies Birger Jaarli. Kronikan mukaan hän voitti hämäläiset ja aloitti puolustuslinnan rakentamisen Hämeeseen.
Uudemman käsityksen mukaan "ristiretki" suuntautui kuitenkin Varsinais-Suomeen ja oli luonteeltaan täysin poliittinenlähde?. Ruotsi alisti läntisen Suomen valtansa alle ja piti sen hallussaan seuraavat yli 550 vuotta.
[muokkaa] Perinteinen kertomus ristiretkestä
Suomesta kaakkoon asuvat novgorodilaiset olivat kääntyneet ortodoksisuuteen, ja novgorodilaiset saarnamiehet kastoivat karjalaisia ortodokseiksi 1200-luvun alussa. Novgorodin ruhtinaan joukot jatkoivat hyökkäyksiä Hämeeseen asti, ja hämäläiset tekivät vastahyökkäyksiä novgorodilaisten alueelle. Paavi otti suomalaiset suojelukseensa ja kielsi kaupankäynnin novgorodilaisten kanssa, etteivät he enää hyökkäisi suomalaisten kimppuun. Kristinusko ei ollut vielä ensimmäisen ristiretken jälkeen ehtinyt saada vankkaa jalansijaa Hämeessä, ja hämäläiset nousivat kapinaan ja uhkasivat palata takaisin pakanallisiin tapoihinsa. Uhkaavassa tilanteessa paavi kehotti ruotsalaisia lähtemään ristiretkelle vääräuskoisia vastaan.
Sotaretki oli menestys, jonka seuraksena Varsinais-Suomi ja Häme liitettiin tiiviimmin osaksi Ruotsin valtakuntaa. Ruotsalaisten ja hämäläisten sotajoukko lähti sotaretkelle myös novgorodilaisten alueille, mutta Novgorodin ruhtinas, Aleksanteri Nevski, voitti taistelun Neva-joella, ja ruotsalaiset ja hämäläiset joutuivat perääntymään. Ristiretkeläisten perässä muutti ruotsalaisia talonpoikia asumaan Suomen etelärannikolle. Sille annettiin nimeksi Uusimaa.
[muokkaa] Lähteet ja ajoitusongelma
1300-luvulla kirjoitettu Eerikinkronikka sisältää kuvauksen tästä sotaretkestä. Kronikassa episodin tehtävänä on Nordstrandhin mukaan toimia sopivana johdantona ja historiallisena esittelynä laatimisajankohtana hallinneen kuningassuvulle.
Toinen ristiretki ajoitetaan joko vuoteen 1238/39 ja väitettyyn Hämeen kapinaan tai vuoteen 1248/49. Jälkimmäinen ajoitus perustuu Eerikinkronikan sisäiseen kronologiaan, ja jotkut pitävät sitä virheellisenä, kuten esimerkiksi Jarl Gallén ja Gisela Nordstrandh. Myös kysymys tämän retken johtajasta on epäselvä. Professori Jouko Vahtola on esittänyt omana hypoteesinaan, että ristiretki oltaisiin tehty vasta 1250-luvun lopulla.
On kuitenkin huomattava, että ristiretki tunnetaan vain Eerikinkronikasta, joka oli tehty pääasiassa poliittiseksi propagandaksi. Mahdollisesti kirjoittajan väite ristiretken suuntautumisesta nimenomaan Hämeeseen liittyykin ajankohdan ankaraan taisteluun Novgorodia vastaan Karjalan ja Hämeen herruudesta. Samoin perustein kirjoittaja syytti karjalaisia Sigtunan hävityksestä 1187, vaikka tekijät olivat mahdollisesti Baltiasta. Puolueettomampana pidettävä Lyypekin kronikka kertoo Birger-jaarlin alistaneen Suomen vuonna 1249. Mahdollisesti kronikka kuvaakin Ruotsin lopullista valloitusretkeä Varsinais-Suomeen, jolloin koko "Hämeen ristiretki" katoaisi olemasta kokonaan. Tämä olisi sopusoinnussa sen kanssa, että kronikan "Häme" sijaitsi meren rannalla. Samoin sinne kronikan mukaan perustettu linnoitus sopisi paremmin Liedon Vanhalinnaan lähellä nykyistä Turkua, koska sekä Hakoisten linnavuori Janakkalassa (1290-luku?) että Hämeen linna (1300-luku) ovat selvästi myöhempiä linnoituksia.
[muokkaa] Lähteet
- Gisela Nordstrandh, "En kritisk läsning av Erikskrönikans första korstågsepisod", Historisk Tidskrift för Finland 75:1 (1990), s. 9-31.
- Jarl Gallén, "Kring Birger jarl och andra korståget till Finland. En omdatering och en omvärdering", Kring korstågen till Finland, red. Kaj Mikander, s. 87-102.
- Hetemaa, Anne, Hollmén, Roope, Toivanen, Jouni: Suomen Keskiaika. Facto-kustannus Oy. 2003. ISBN 952-2471-02-0 (lapsille ja nuorille)
