Tannenbergin taistelu
Wikipedia
| Tannenbergin taistelu | |
|---|---|
| Sota: Ensimmäinen maailmansota | |
| Päivämäärä: 17. elokuuta - 2. syyskuuta 1914 | |
| Paikka: Tannenberg, Itä-Preussi | |
| Tulos: Ratkaiseva Saksan voitto | |
| Taistelevat osapuolet | |
 Saksan keisarikunta |
 Venäjän keisarikunta |
| Komentajat | |
| Paul von Hindenburg Erich Ludendorff |
Alexander Samsonov Paul von Rennenkampf |
| Vahvuudet | |
| 210 000 | 150 000 |
| Tappiot | |
| 20 000 | 30 000 kuollutta tai loukkaantunutta 95 000 vangittua |
Tannenbergin taistelu oli Saksan ja Venäjän joukkojen välinen taistelu itärintamalla ensimmäisessä maailmansodassa Itä-Preussissa 17. elokuuta - 2. syyskuuta 1914. Saksalaiset saarsivat etenevän venäläisen armeijan mottiin, ja monet venäläiset sotilaat antautuivat. Saksa voitti taistelun saartaen venäläiset ainutlaatuisella tavalla. Saksan voiton syy oli osaksi venäläisten väärät toimet, ja saksalaisten tehokas ja oikein mitoitettu hyökkäys. Venäläisten eteneminen Saksaan pysäytettiin. Tannenbergin taistelu on kouluesimerkki tehokkaasta mottitaistelutaktiikasta.
[muokkaa] Tannenbergin taistelu
Kaksi venäläistä armeijaa hyökkäsi Saksan itäosaan ja onnistuikin etenemään jonkin matkaa. Pohjoisen 1. armeijan komentaja Paul von Rennenkampf eteni varovaisesti, mutta eteläinen kenraali, 2. armeijaa johtanut kärsimätön Alexander Samsonov, eteni nopeammin.
Yhteistyö näiden kahden kenraalin välillä kangerteli, nämä johtajat inhosivat toisiaan. Samsonov oli vuoden 1906 Venäjän-Japanin sodan taisteluissa ankarasti syyttänyt Rennenkampfia siitä, että tämä jätti hänet pulaan.
Saksa kuunteli Venäjän salaamatonta radioliikennettä ja sai Venäjän aikeista tarkan selon. Mutta aluksi venäläisten Saksaan eteneminen oli nopeaa. Päämaja ajautui pakokauhuun, venäläiset uhkasivat edetä syvälle Saksaan. Preussin joukkojen komentaja von Prittwitz säikähti Vanäjän etenemistä määräsi omat joukkonsa perääntymään Veiksel-joelle.
8. armeijan johtaja Max Hoffmann päätti hidastaa pohjoisen, Rennenkampfin johtaman 1. armeijan etenemistä, ja saartaa Samsonovin 2. armeija. Rennenkampfin armeija oli kaaoksessa ja sen esikunnalla ei ollut karttoja, vain kompasseja. Rennenkampf voitti Gumbinnenin taistelun 20. elokuuta, koska vastassa oli vain pieni joukko-osasto. Saksalaiset pysäyttivät Rannekampfin armeijan pelkästään yhden ratsuväkidivisioonan voimalla. Saksalainen kenttäkomentaja Hermann von Francois antoi eteläisen Vanäjän 2. armeijan edetä, ja tämä etenikin ilman tiedustelupartioita, jotka olisivat saattaneet kertoa heille saksalaisten asemat. Venäläiset saavuttivat pieniä voittoja 22. - 28. elokuuta. Uudet Saksan 8. armeijan komentajat, Paul von Hindenburg ja hänen esikuntapäällikkönsä Lundendorff saapuivat itä-Preussiin elokuun 23. päivä johtamaan saksalaisten operaatioita, jotka muistuttivat Max Hoffmanin jo ehdottamia.
Saksan Scholtzin johtama XX armeijakunta pysäytti saksalaisten etenemisen Orlau-Frankanaun taistelussa joka kesti yhden päivän ja vetäytyi Tannenbergiin. Saksalaiset kuuntelivat venäläisten radioliikennettä ja saivat selville venäläisten joukkojen sijainnin. Saksalaiset vetivät pois joukkoja paikoillaan pysttelevän Rennenkampfin armeijan edestä. Tässä he ottivat melkoisen riskin, sillä jos Rennenkampf olisi ollut aktiivinen, hän olis voittanut helposti Pohjois-Preussissa nykyisen itäisen Pohjois-Puolan alueella.
Rennenkampfin ja Samsonovin armeijoiden välissä oli monin paikoin vaikekulkuinen Masurian järvialue.
Elokuun 26. päivänä Saksan XVII ja I reserviarmeijakunnat hyökkäsivät suunnitelman mukaan pohjoisesta, oikealta, I armeijakunta etelässä vasemmalta ja XX armeijakunta keskustassa. Oikea ja vasen sivusta pyrkivät saartamaan Samsonovin armeijan pihteihin. Venäläinen erillinen 6. armeijakunta joutui Saksan XVII joukkojen pois ajamaksi, eikä tämä joukko enää häirinnyt saksalaisten tulevia operaatioita. Samsonov hyökkäsi uudestaan lännessä, mutta Saksalaiset pysäyttivät venäläisten kärjen etenemisen länteen Usdaun lähellä. Saksan I armeijakunta hyökkäsi, ja ajoi venäläiset vetäytymään. Samaan aikaan oikea sivusta, joka koostui XVII ja IR armeijakunnasta, hyökkäsi länteen päin kohti Allensteinia. Keskustassa Saksan asema oli heikompi kuin pohjoisella ja eteläisellä sivustalla, mutta Samsonov ei siellä kyennyt käyttämään hyväkseen joitain alun menestyksiä. Hän määräsi joukkonsa vetäytymään. Venäläiset vaelsivat itään päin tiheää metsää kasvavassa kaistaleessa soiden välissä ja olivat haavoittuvimmillaan saarrolle. Eteläinen vasen sivusta, jossa I armeijakunta oli, eteni Willenburgiin asti itään. Elokuun 29. päivänä venäläiset oli I armeijakuunnan toiminnan takia saarrettu, huoltotiet olivat poikki. Saartopaikka minne joutui kolme suurta ryhmittymää, oli nykyisesä Olszynistä kaakkoon, Masurian järvialueen eteläpuolella Szczytno-Nidzica-linjan pohjoispuolella Jadwabno-nimisen kylän ympäristössä Omolewjoella.
Samsonov yritti turhaan paeta. Saksan joukoissa oli 210000 miestä ja heidän kaatuneet, haavoittuneet ja vangit olivat yhteensä 15000. Monet venäläiset sotilaat antautuivat tämän takia, ja armeija lähes tuhoutui Frogenaun lähellä Tannebergistä itään. 150000:sta 30000 kuoli, 92000 antautui. 500 tykkiä menetettiin sotasaaliiksi saksalle. saarretun 2. armeijan komentaja Samsonov teki itsemurhan 29. elokuuta 1914. Vain 10000 venäläisistä saattoi paeta. Koko taistelu oli ohi 31. elokuuta. Rennenkampfia syytettiin siitä, että hän ei auttanut Samsonovia.
Saksalaisten menetykset kaatuneina, haavoittuneina ja vankeina olivat 20000. Koska taistelun voitoista raportoitiin läheisestä Tannenbergin kylästä, tätä taistelua kutsutaan Tannenbergin taisteluksi. Samalla paikalla oli käyty myös vuonna 1410 taistelu, jossa Puolan ja Liettuan joukot voittivat liittolaisineen Saksalaisen ritarikunnan joukot. Saksalainen kenraali Paul von Hindenburg valitsi tämän Tannenbergin kylän vuonna 1914 taistelupaikaksi, sillä hän halusi historiallisen revanssin. Myös yksi Hindenburgin esi-isistä oli kuollut vuoden 1410 Tannenbergin taistelussa.
