Sylvian laulut
Wikipedia
Sylvian laulut on Zacharias Topeliuksen runokokoelma 1800-luvun puolivälistä. Sen tunnetuin runo on Sylvias hälsning från Sicilien vuodelta 1853. Karl Collan sävelsi sen joululauluksi. Runon ovat suomentaneet Elina Vaara ja Matti Korpilahti, ja jälkimmäinen suomennos vuodelta 1918 on yksi rakastetuimpia joululauluja. Se valittiin YLEn äänestyksissä 1960-luvulla ja uudestaan vuonna 2002 kaikkein kauneimmaksi joululauluksi.
Sylvia eli mustapääkerttu on muuttolintu, joka talvehtii Sisiliassa, ja runo kertoo etelän ihmeistä kuten sypresseistä ja Etnasta, mutta myös koti-ikävästä ja isänmaanrakkaudesta. Korpilahden suomennoksen aikaan keksittiin tarina, että Topelius oli ollut Italiassa karkotettuna suomalaismielisyytensä takia ja siksi kirjoittanut peitetarinan, jossa huokaillaan miten "häkki mi sulkee mun sirkuttajain" eli paha Venäjänmaa pitää Suomea kynsissään. Motivaatioista voidaan kiistellä, mutta 1853 Topelius oli Suomessa, ja heti 1854 hänet nimitettiin keisarillisen yliopiston Suomen historian henkilökohtaiseksi professoriksi.
Italialaiset sen sijaan pyydystävät lintuja nappaamalla yhden häkkiin houkutuslinnuksi. Topelius oli aktiivinen luonnonsuojelija ja Suomen ensimmäisen eläinsuojeluyhdistyksen perustajajäsen.
Sylvian runojen syntyvuodet olivat Topeliuksella muuten raskaita: hän menetti kaksi poikaa ja yhden tyttären. Kuolleesta Rafael-pojasta kertoo myös joululauluksi sävelletty runo Varpunen jouluaamuna.
Kesäpäivä Kangasalla kertoo lisää samaisesta linnusta (Oksalla ylimmällä...). (Mä vaikk’ olen lintu pieni ja siipeni heikot on).
Kolmas Sylvia-runo Ken raikas sävel sä lienetkin on jäänyt tuntemattomimmaksi.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Sylvian joululaulu Sulo Saaritsin esittämänä vuodelta 1939 (Media Player -tiedosto Elävästä Arkistosta)
